Vihdoinkin kotona

Kyllä! Täällä sitä ollaan viikko totuteltu uudessa kodissa asumiseen! Pakkaaminen, vanhan ja uuden kodin siivous sekä muutto olivat melko hikistä puuhaa helteistä ja kiireestä johtuen, mutta apujoukkojen voimin niistä selvittiin. 

 Kolme vuotta ja kolme kuukautta, niin kauan me rakensimme ennen muuttoa. Tyttö on vain kuukauden vanhempi. Monesti, kun ihmiset kuulevat, miten kauan olemme rakentaneet, on kommentti jotakin tyyliin "sehän on mukava, että olette rakentaneet kaikessa rauhassa, kun on pieniä lapsiakin". Välillä tokaisen vain, että "niinhän se on", kun en jaksa ruveta selittämään. Totuus on kuitenkin se, että mies on ollut lähes joka arki-ilta ja lauantai nämä kolme vuotta raksalla ja nyt kesän ajan melkeinpä joka sunnuntaikin. Ja minä yksin kotona aluksi kahden, ja viimeisen vuoden ajan kolmen pienen lapsen kanssa. Mitenkään kovin rauhallisilta nämä kolme vuotta eivät siis ole tuntuneet. Meidän talon kaltainen massiivihirsitalo nyt ei vain rakennu oman työn ohessa ihan yhtä nopeasti, kuin pakettitalo kokopäiväisten työmiesten toimesta. 

Tytöllä jälleen yllään yksi tätini aikoinaan minulle virkkaamista mekoista

Nyt on joka tapauksessa se kauan odotettu etappi saavutettu ja olemme täällä edelleen keskeneräisessä kodissa, mutta nyt kaikki saman katon alla. Mies on käsitellyt lasten nukkumaan menon jälkeen keittiön tasoja ja emmeköhän me keittiön kaapit ja uunin sekä liedenkin saa kohta käyttöön. Siihen asti joudumme pärjäämään ilman laskutasoja ja syömään pelkkiä mikroruokia. Perunat ovat "keittyneet" mikrossa ihan hyvin ja tänään herkuteltiin mikrolätyillä. Mutta jopa minä, jolle ruuanlaitto on jokapäiväistä pakkopullaa, odotan, että saan keittiön kokonaan käyttööni ja pääsen taas laittamaan jotakin muutakin kuin mikroperunoita ja kaupan eineksiä.

Mummulastani löytyneet vanhat räsymatot halusin saada heti lattiaan väriä tuomaan. Niillä sai heti niin kotoisan tunnelman, kun muuten tavarat ja huonekalut hakevat yhä paikkaansa. Ikean Ektorp-sohvan tilalle kun saisimme kunnostettua joskus huutokaupasta ostamamme vanhan puusohvan, niin sitten alkaisivat aikalailla kaikki huonekalut olla vanhoja. Vanha vain kummasti viehättää, ei sille mitään mahda!

Vielä on hirvittävän paljon banaanilaatikoita ja epämääräisiä jätesäkkejä odottamassa purkamista. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi varmaan minunkin ruveta noudattamaan KonMari-oppia, koska ennen muuttoa en ehtinyt ja jaksanut käydä kaikkia tavaroita läpi. Kirpparitavaraa ja -vaatetta on kyllä kertynyt taas monta säkillistä ja itselllä on kova tavaraähky, joten vielä pitäisi saada kotia tyhjemmäksi. Kun vain saisi tuon miehenkin samalle päälle. Itsekin olen kyllä välillä huono luopumaan asioista, kun pienestäkin pahvinpalasta tai vastaavasta voi vaikka myöhemmin askarrella jotakin tosi kivaa jne. ;) Roskiin meillä ei siis paljon mitään käyttökelpoista heitetä, mutta onneksi on kirpparit, joihin voi hyvillä mielin viedä meille tarpeetonta tavaraa. 

Olen jo pitkään miettinyt, että muuton jälkeen haluaisin vaihtaa blogini nimen. Tämän hetkinen, yli neljä vuotta sitten keksitty nimi, kun ei kuvaa oikein millään lailla blogini nykyistä sisältöä. Mietinpä vain, että vaihtaako vain uusi nimi banneriin ja pitää blogin osoite ennallaan, vaiko tehdä kokonaan uusi blogi ja yrittää siirtää tämän blogin kaikki postaukset uuteen blogiin. Ilmeisesti tämä on jollakin konstilla mahdollista. Näitä vanhoja postauksia en kuitenkaan halua kadottaa. Jos sinulla on kokemusta, miten tämä nimenvaihdos kannattaisi toteuttaa, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. :)

 

Jouluinen koti ja piparisuklaa

Laittelenpa tänne vielä viimeiset joulukuvat meidän kodista. Paljon joulunpunaista ja lisukkeena valkoista ja vihreää. Ensi jouluna saan toivon mukaan koristella joulua uudessa tuvassa. Näin taisin kirjoitella jo viime joulun alla, mutta nyt tuon toiveen pitäisi olla aika realistinen. :)

Kuusi haettiin jo viime viikolla kaupan hyllyltä. Ihan oikea kuusi se on, eikä muovikuusi, mutta mieluusti ottaisin sellaisen perinteisemmän näköisen ja (vähän harvemman) suomalaisen metsäkuusen. Ensi vuonna täytyy kyllä saada sellainen. 

 Olen tehnyt viime aikoina vähän turhan usein herkullista piparisuklaata. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta itse teen joka kerta vähän mututuntumalla ja hyvää tulee aina! Käytännössä siis tarvitsee vain sulattaa suklaata mikrossa ja sekoittaa piparinmurua sekaan ja laittaa seos joko jääpalamuotteihin tai pieniin karkkivuokiin. Suklaa jähmettyy aika nopeasti jääkaapissa tai vaikka pakastimessa, jos oikein kiire on. Itse käytin Fazerin sinistä ja kaupan pipareita. Välillä olen tehnyt tätä myös Digestive-kekseistä. Täytyisi kokeilla myös esim. minttusuklaata, joka on herkkuani. Voisin kuvitella, että Digestiven kanssa siitä tulisi aika maukas yhdistelmä. Nämä suklaat ovat helppo pieni vieminen joulun aikaan kyläillessä! :)

  Minä olen niin vanhanaikainen, että minusta on ihana antaa ja saada joulukortteja. Niitä onkin tullut roppakaupalla. Keksimme lasten kanssa laittaa vanhan kaapin oviin juuttinarut ja niihin puisilla pyykkipojilla kortit esille. Siitä kortteja on mukava ihastella. 

 

Rauhallista ja ihanaa joulua kaikille blogini lukijoille! <3

 

Keväisiä tulppaaneja

Sain viikonloppuna kaivattua omaa aikaa, kun mies ja lapset lähtivät kokonaiseksi vuorokaudeksi mummulaan. Kyllä oli ihana nukkua yksi yö kunnolla ja touhuilla kotona omia juttuja. Pari käsityötä sain valmiiksi ja jopa ruuan laitto ja kaappien siivoilu oli mukavaa, kun sen sai tehdä ilman häiriöitä. :)

Kauniit tulppaanit tuovat ihanan keväisen tuulahduksen kotiin. Miten voikaan noin pienestä asiasta, kuin itse ostetusta kukkakimpusta saada niin hyvän mielen. :)

Sain viimein ostettua kehykset Poster Misteriltä yhteistyössä saatuun kevätesikko-julisteeseen. Seinälle asti taulu ei taida täällä vuokra-asunnossa päästä, mutta hyvältähän tuo näyttää tuossa seinään nojaillessakin. Sievä pieni puinen kiulu on pappani tekemä.

Tulppaanien tuoksuista viikkoa!

Joulupuu on rakennettu...

...joulu on jo ovella!

Joulu tosiaan on jo ihan nurkan takana. Kuusi meillä on ollut jo reilun viikon ja siitä olemme iloinneet koko perhe. Poika menee monesti aamulla itsekseen tai pikkusiskon kanssa hämärän olohuoneen sohvalle ja ihailee kuusta kuusen kynttilöiden valaistuksessa. Jo viime vuonna hän tokaisi välillä, että "äiti, ihaillaan kuusta". Niin suloista, että poika osaa nauttia joulun suomista pienistä erityishetkistä. <3

 Luntakin saatiin vihdoin ja siitä on myös nautittu, tai lapset ainakin ovat. Pulkkamäessä ulkoillessa aika kuluu paljon paremmin kuin syksyn ankeassa vesisateessa.

 Eipä ole tarvinnut tänäkään vuonna joulusta stressata, kun emme joulua vietä kotona. Siivonnut en ole yhtään sen enempää kuin yleensäkään, lahjoja on hankittu vain lasten kahdelle serkulle (tai no, tytön 1-vuotiskuvat saimme sentään viimein teetettyä, joten ne kelvatkoon aikuisille joululahjoiksi) ja jouluruokiakaan ei ole tarvinnut tehdä, kun emme kerran kotona joulun aikaa vietä. Omien lasten lahjojen hankinta on ulkoistettu kätevästi mummuille ja papoille, niin kuin joka vuosi. Helpolla on siis päästy. Ainut pieni stressinaihe on tainnut olla se, että loppuuko tämä raskauspahoinvointi jouluun mennessä, jotta voin ahmia nauttia jouluruokaa mielin määrin. :D No, eipä sille edelleenkään loppua näy, totuuden nimessä en usko sen loppuvan ennen kuin vauva on syntynyt. Mutta hyvinpä sen kanssa silti pärjää, eikä minun ruokahalullani ole ainakaan pelkoa laihtumisesta, vaikkei ihan kaikki sisällä pysyisikään. :D

  Miehen tultua töistä suuntaammekin mummuloihin useammaksi päiväksi joulua viettämään. Odotan joulupukin tuloa varmaan yhtä innolla, kuin lapset. Niin kiva päästä näkemään, mitä lasten paketeista paljastuu. :)

Rauhallista joulunaikaa sinulle!

Jouluinen koti ja muistutus arvonnoista

Heti alkuun muistutus blogini kahdesta arvonnasta. Virkkaamani pannunaluset sekä Pentikin piparimuotin voit voittaa jouluarvonnasta, joka päättyy huomenna. Jouluarvontaan pääset tästä (klik!). Poster Misterin kanssa yhteistyössä järjestettyyn juliste-arvontaan on aikaa osallistua 13.12. saakka ja siihen pääset osallistumaan tästä (klik!).

Täällä on päästy jouluvalmisteluissa siihen pisteeseen, että kuusikin on jo tuvassa! Siitä en ole tosin vielä ehtinyt kuvia nappaamaan. Laitoimme kuusen miehen kanssa paikoilleen eilen illalla ja voi sitä lasten hämmästystä, kun he aamulla heräsivät ja näkivät kuusen olohuoneen nurkassa. Tähden ja kynttilät olimme laittaneet valmiiksi, ja muut koristeet laitoimme lasten kanssa aamupalan jälkeen. Kuusta lukuunottamatta kotimme onkin ollut täydessä joulukuosissa jo monta viikkoa.

Muutama vuosi sitten tekemäni joulukalenteri on taas tutulla paikalla. Sieltä lapset saavat jälleen aamuisin yllätyksiä; joskus piparin tai suklaata, piparinleipomispäivänä uudet piparimuotit ja välillä jotakin tuikitarpeellista kuten uudet hammasharjat. Täytyypä silti sanoa, että tavallisen Titinalle-kuvakalenterin luukkuja avataan meillä vähintäänkin yhtä innokkaasti, kuin tuon taskukalenterin luukkuja.

Joulukortit sain jo eilen postiin. Kiva olla välillä ajoissa niiden kanssa. Laittelen korteista pienen postauksen vasta ensi viikolla, kun suurin osa korteista on päässyt perille, etten pilaa kortin saajien yllätystä. :)

Ai niin, täytin tänään taas vuosia. Mies laulaa lurautti aamulla oikein onnittelulaulunkin. :)

Lahjaksi sain uuden kännykän, tosin jo viikko sitten. Tähän saakka olen pärjännyt kännykällä, jossa ei ole edes nettiä, ja pärjäisin kyllä edelleenkin. Minulle kännykän tarkoitus on lähettää tekstiviestejä ja soittaa muutama puhelu viikossa, joten paljon muita ominaisuuksia en kaipaisi.  Päätin kuitenkin siirtyä älyaikaan ja nyt on sitten valitsemani lähes halvin mahdollinen älypuhelin hankaline kosketusnäyttöineen käytössä. No, kaipa tuohon vielä tottuu. Mies ehdotteli jotakin kalliimpaa vaihtoehtoa, mutta sanoin hänelle, että älä nyt tuhlaa vaimoon turhaa rahaa, kun vaimo on kerran vähään tyytyväinen. :D Yhtenä päivänä mies erehtyi asentamaan kännykkääni Angry Birds -pelin autuaan tietämättömänä siitä, mihin se johtaa. Tämä rouvahan sitten pommitti possuja linnuilla monta tuntia silmät ristissä yömyöhään. Eikös pelien tarkoitus ole juuri koukuttaa viattomia pelaajia? Seuraavana päivänä tajusin kuitenkin pyytää miestä poistamaan koko pelin. Ei ole pelkoa, että osaisin ihan heti itse asentaa sen uudestaan. :D

Nyt pitäisikin mennä leipomaan lasten kanssa vielä tämän joulun viimeinen piparisatsi. Taitaakin olla jo neljäs sellainen! :D

Pastellivärisiä tyynyjä

Huh hellettä! Olimme jälleen muutaman päivän vanhempieni luona rantalomalla. Kävimme myös oman mummuni 89-vuotissyntymäpäivillä. Mummua ilahdutimme lapsista sekä meidän koko perheestä otetuilla valokuvilla. Syntymäpäivillä saimme ikuistettua neljä sukupolvea, kun mummuni, äitini, minä ja tyttönen istahdimme samaan kuvaan. Poikaa ei saanut kuvattavaksi sitten millään ilveellä, mutta saimmepahan ihanan kuvamuiston neljän sukupolven naisista! :)

 Tänään saimme aamupäivällä viettää meillä mammapiiriä mukavassa seurassa. On niin ihana saada välillä seuraa ja mielen piristystä tämän arjen keskellä! :) Mies piti illan raksavapaata ja tuli töistä suoraan kotiin, joten suuntasimme vielä koko perhe uimarannalle vilvoittelemaan. Mikäs sen sopivampaa touhua näillä säillä!

Olen tainnut aiemminkin mainita tämän hetkisestä pastelli-ihastuksestani. Ja ehkä se on täällä blogissa ollut havaittavissa, vaikken sitä olisi kertonutkaan. :D Aiemminhan olen kelpuuttanut sisustusväreiksi vain valkoisen, ruskean ja vaaleanpunaisen. Jo jonkin aikaa ovat kaikki hempeät pastellisävyt ihastuttaneet tosi paljon, ja nyt sain ommeltua sohvalle pari uutta tyynyä Tilda-kankaista. Vaaleanpunaisen ja valkoisen kaveriksi tuli nyt suloinen mintunvihreä. :)

Sohva-asiaa olen tässä pohdiskellut, ja voi olla, että haluaisin uuteen kotiimme olohuoneen sohvaksi vanhan sivustavedettävän puusohvan. Se kun sopisi talon tyyliin paremmin kuin tuo Ektorp. Kauniin puusohvan olemme joskus huutaneet huutokaupasta, mutta se on tällä hetkellä aivan käyttökelvoton ja vaatisi jos jonkinlaista kunnostusta, ennen kuin sen voisi ottaa käyttöön.

  Toin pari meidän mintunvihreää vanhaa tuolia mummulan säilöstä kotiimme väriä tuomaan. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että haluan pitää tuolit tämän värisinä. Vielä kun saisi miehen samalle tuulelle. ;) Toivottavasti vain nämä pastellivärit eivät ihan heti rupea kyllästyttämään, kun olen niitä vähän joka paikkaan nyt laittanut. :)

Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

Vanha laatikkopöytä

Pohjalaistalomme alakerta alkaa olla pikkuhiljaa kalustettu, sillä löysimme viimein tärkeän puuttuvan huonekalun. Olemme sinnitelleet tähän asti miehen vanhalla neljän hengen ruokapöydällä. Pöytä oli taattua Ikean laatua ja teki kyllä hyvin tehtävänsä, mutta sitä en olisi missään nimessä huolinut edes väliaikaisesti uuteen taloomme. Laitoin sen nettiin myyntiin ja se haettiin onneksi lähes samantien pois. Eipä tule ikävä. :D

Etsimme pitkää vanhaa laatikkopöytää ja mies löysikin juuri sopivan ja vieläpä sopivan hintaisen netistä. Pöytä on suuri, 220x90cm ja siinä on irrotettava kansi. Kannen alta löytyy vanhanaikainen leivontakansi, jossa on vielä aikamoinen hiivan haju tallessa. Mies tekee luultavasti pöytään uuden kannen, kun ehtii. 

Laatikoiden ansiosta pöydän ääressä istuminen on hieman haastavaa. Mies on suunnitellut, että hän tekisi jalkojen alle viiden sentin korotuspalat ja tosiaan tekisi uuden kannen, joka olisi hieman ohuempi, kuin nykyinen ja noin 100cm leveä. Nämä muokkaukset helpottaisivat todennäköisesti ihan kivasti jalkojen mahtumista pöydän alle. Ennen aikaan näiden laatikkopöytien ääressä on tainnut olla pitkät penkit, jotka ovat olleet jonkinverran matalampia kuin nykyajan tuolit, joten istuminen on onnistunut paremmin.

Hiemanhan pöytä on suuri tämän hetkiseen asumukseemme, mutta mahtuupa kuitenkin. Pöydän värit eivät myöskään oikein silmiäni hivele, vaikka aika hempeitä ovatkin. Katselin netistä kauniita kukallisia GreenGaten vahakankaita, mutta pöydässä on nyt alle 15 euron vahakangas Minimanista. Oli hinnaltaan ja kuosiltaankin aika nappi vaihtoehto! Samanlainen meillä oli myös edellisessä pöydässä. Vaaleaksihan pöytä toki tullaan maalamaan,  ja silloin se ei enää vahakankaita tai muita peittoja tarvitsekaan. Kunnostettavia vanhoja huonekaluja meillä on sen verran paljon, että en uskalla edes arvata, milloin niiden kimppuun ehdimme. Mutta kaikki ajallaan! :)

Vanha keittiötölkki on hankittu joskus huutokaupasta.

Iloa ja aurinkoa loppuviikkoon!

Vanha vaatekaappi ja vuorilautoja

Nyt on helppo hymyillä! Kesä on taas täällä! :)

Olemme etsineet jonkinlaista vanhaa vaatekaappia uuden kodin alakerran 

makuuhuonetta varten. Alakertaan ei tule ollenkaan vaatehuonetta, kun taas

yläkertaan niitä tulee jopa kaksi. Tarkoitus on muuttaa heti, kun alakerta on

asumiskunnossa, joten vaatteille olisi mukava olla joku järkevä säilytyspaikka.

Löysimme Torista noin sata vuotta vanhan vaatekaapin, joka sai nyt paikan 

täyteen ahdetusta olohuoneestamme. Ostimme sen samalta antiikkikauppiaalta, 

jolta olemme aiemmin ostaneet myös toisen kaapin ja lipaston. Siinä seisovat 

nyt eri väriset, jättimäiset kaappivanhukset sulassa sovussa vieretysten. Tämä

on se aiemmin mainitsemani huonekalu, jota poika moitti rumaksi. :D 

Kaappi on ootrattu taidokkaasti, ja minusta se on kyllä tosi kaunis.

Emme ole vieläkään ihan varmaksi päättäneet alakerran hirsien väriä. 

Vaihtoehdot ovat tumman ruskea tai valkoinen. Joka tapauksessa hirret 
käsitellään niin, ettei hengittävyys kärsi. Hirsien väriin päädyin tässä sen 
takia, että niiden väri tulee pitkälti vaikuttamaan myös huonekalujemme 

väriin. Jos päädymme laittamaan hirret tumman ruskeiksi, on suurimpien 

huonekalujen minusta oltava vaaleita, jottei tule liian synkkä vaikutelma. Jos 

taas seinät ovat valkoiset, ei noita kaappeja tarvitse mielestäni maalata. 
Olisihan se lähes rikollista peittää tuo kaunis vaatekaappi valkoisella maalilla. 
Mutta meidänpä on kaappi ja koti, ja haluan kotiimme raikkaan ja valoisan 

vaikutelman. Sitä on vaikea saada, jos sekä seinät että huonekalut ovat tummia. 

Tarkoitus on kokeilla eri värejä hirsiseinään sellaisiin kohtiin, jotka eivät
jää näkyviin. Vaikka eihän jonkun pienen alueen maalaaminen anna tietenkään
oikeaa kuvaa lopputuloksesta. Mutta siinä näkee ainakin, onko värin sävy oikea.
Laittelen tännekin sitten kuvia, jos saamme tuon kokeilun joskus tehtyä. 

Lasten lelukorithan olivat aiemmin tuossa samassa nurkassa lattialla. Olen

niin tyytyväinen, kun lelut ja kirjat saa nyt piiloon tuonne kaapin kätköihin.

Ylähyllyille mahtui vielä hienosti yhden lastulevyisen hyllykön sisältö. Olen jo

pitkään halunnut päästä siitä eroon, ja viimein se oli mahdollista, kun sen

tavarat saatiin mahtumaan tähän "uuteen" kaappiin. Miten iloinen sitä voikaan

olla, kun koti alkaa näyttää ainakin huonekalujen osalta enemmän omalta

ja uuden kodin alakertaa varten on aikalailla kaikki tarvittavat huonekalut 

valmiina. Yksi uutta kotia varten hankittu isompi juttu on vielä täällä 

 blogissa esittelemättä, mutta eiköhän senkin aika vielä tule. 

Rakennustyömaalla on meneillään ikkunoiden vuorilautojen maalaus. Nämä

viileähköt ja epävakaiset säät eivät ole kauheasti edesauttaneet maalauspuuhia

saatikka maalin kuivumista. Ulkona maali kuivuu hurjan paljon nopeammin, kuin 
sisällä, joten mies on pystyttänyt maalaustelineet ulos aina, kun vain on luvattu 
poutaa. Nyt onkin onneksi hellettä luvattu pidemmäksi aikaa, joten eiköhän maalit
kuivu aika joutuisaan. Eiköhän vuorilautoja päästä asentamaan ensi viikolla.

Koristelistoja

Aurinkoisia päiviä!