Vihdoinkin kotona

Kyllä! Täällä sitä ollaan viikko totuteltu uudessa kodissa asumiseen! Pakkaaminen, vanhan ja uuden kodin siivous sekä muutto olivat melko hikistä puuhaa helteistä ja kiireestä johtuen, mutta apujoukkojen voimin niistä selvittiin. 

 Kolme vuotta ja kolme kuukautta, niin kauan me rakensimme ennen muuttoa. Tyttö on vain kuukauden vanhempi. Monesti, kun ihmiset kuulevat, miten kauan olemme rakentaneet, on kommentti jotakin tyyliin "sehän on mukava, että olette rakentaneet kaikessa rauhassa, kun on pieniä lapsiakin". Välillä tokaisen vain, että "niinhän se on", kun en jaksa ruveta selittämään. Totuus on kuitenkin se, että mies on ollut lähes joka arki-ilta ja lauantai nämä kolme vuotta raksalla ja nyt kesän ajan melkeinpä joka sunnuntaikin. Ja minä yksin kotona aluksi kahden, ja viimeisen vuoden ajan kolmen pienen lapsen kanssa. Mitenkään kovin rauhallisilta nämä kolme vuotta eivät siis ole tuntuneet. Meidän talon kaltainen massiivihirsitalo nyt ei vain rakennu oman työn ohessa ihan yhtä nopeasti, kuin pakettitalo kokopäiväisten työmiesten toimesta. 

Tytöllä jälleen yllään yksi tätini aikoinaan minulle virkkaamista mekoista

Nyt on joka tapauksessa se kauan odotettu etappi saavutettu ja olemme täällä edelleen keskeneräisessä kodissa, mutta nyt kaikki saman katon alla. Mies on käsitellyt lasten nukkumaan menon jälkeen keittiön tasoja ja emmeköhän me keittiön kaapit ja uunin sekä liedenkin saa kohta käyttöön. Siihen asti joudumme pärjäämään ilman laskutasoja ja syömään pelkkiä mikroruokia. Perunat ovat "keittyneet" mikrossa ihan hyvin ja tänään herkuteltiin mikrolätyillä. Mutta jopa minä, jolle ruuanlaitto on jokapäiväistä pakkopullaa, odotan, että saan keittiön kokonaan käyttööni ja pääsen taas laittamaan jotakin muutakin kuin mikroperunoita ja kaupan eineksiä.

Mummulastani löytyneet vanhat räsymatot halusin saada heti lattiaan väriä tuomaan. Niillä sai heti niin kotoisan tunnelman, kun muuten tavarat ja huonekalut hakevat yhä paikkaansa. Ikean Ektorp-sohvan tilalle kun saisimme kunnostettua joskus huutokaupasta ostamamme vanhan puusohvan, niin sitten alkaisivat aikalailla kaikki huonekalut olla vanhoja. Vanha vain kummasti viehättää, ei sille mitään mahda!

Vielä on hirvittävän paljon banaanilaatikoita ja epämääräisiä jätesäkkejä odottamassa purkamista. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi varmaan minunkin ruveta noudattamaan KonMari-oppia, koska ennen muuttoa en ehtinyt ja jaksanut käydä kaikkia tavaroita läpi. Kirpparitavaraa ja -vaatetta on kyllä kertynyt taas monta säkillistä ja itselllä on kova tavaraähky, joten vielä pitäisi saada kotia tyhjemmäksi. Kun vain saisi tuon miehenkin samalle päälle. Itsekin olen kyllä välillä huono luopumaan asioista, kun pienestäkin pahvinpalasta tai vastaavasta voi vaikka myöhemmin askarrella jotakin tosi kivaa jne. ;) Roskiin meillä ei siis paljon mitään käyttökelpoista heitetä, mutta onneksi on kirpparit, joihin voi hyvillä mielin viedä meille tarpeetonta tavaraa. 

Olen jo pitkään miettinyt, että muuton jälkeen haluaisin vaihtaa blogini nimen. Tämän hetkinen, yli neljä vuotta sitten keksitty nimi, kun ei kuvaa oikein millään lailla blogini nykyistä sisältöä. Mietinpä vain, että vaihtaako vain uusi nimi banneriin ja pitää blogin osoite ennallaan, vaiko tehdä kokonaan uusi blogi ja yrittää siirtää tämän blogin kaikki postaukset uuteen blogiin. Ilmeisesti tämä on jollakin konstilla mahdollista. Näitä vanhoja postauksia en kuitenkaan halua kadottaa. Jos sinulla on kokemusta, miten tämä nimenvaihdos kannattaisi toteuttaa, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. :)

 

Ykkösbasaari

Seinäjoen Ykkösbasaari-kirpputori aloitti vuoden vaihteessa uusissa tiloissa teollisuualueella Minimanin vieressä. Blogini on nyt yksi Ykkösbasaarin yhteistyöblogeista! Basaarin uusi liiketila on todella suuri ja viihtyisä. Myyntipaikkoja on niin paljon, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Hyllyt ovat tilavat, joten niihin mahtuu mukavasti vaatetta ja muuta tavaraa myyntiin. Vein muutama kuukausi sitten basaarille vaatetta ja muuta sekalaista tavaraa ja kauppa kävi kyllä hirmu hyvin. Syksyllä täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi!
 

Kirpparituotteiden lisäksi basaarilta löytyy myös laaja valikoima muita tuotteita kuten makeisia sekä monenlaisia keittiö- ja kodinsisustustuotteita.

  Ykkösbasaarilla on käytössä kätevä Kirppari-Kalle -järjestelmä, jonka avulla voit hinnoitella tuotteesi sekä seurata myyntiäsi netin kautta omilla tunnuksillasi. Itse ainakin jäin ihan koukkuun tuohon seurantaan! Oli niin hauska aina huomata, kun joku tuote oli mennyt kaupaksi. Seuranta auttaa myös arvioimaan, onko hyllyissä tilaa uusille tuotteille. Minulla ainakin tuppaa aina olemaan niin paljon tavaraa, ettei kaikki mahdu millään kerralla hyllyihin. Tai vaikka mahtuisikin, niin haluan, että hyllyn ilme pysyy siistinä, eikä ole aivan täyteen ahdettu. Uusia tavaroita voi sitten viedä pikku hiljaa lisää samalla, kun käy siistimässä paikkaa. Basaarilla on tosin myös tarjolla siivouspalvelu, jolloin paikkasi siistitään kerran päivässä kuntoon maksua vastaan.

  

Lapsille basaarilla on mukavaa ajanvietettä Skidi Cornerissa. Siellä lapset voivat katsoa elokuvia kuin oikeassa elokuvateatterissa linja-auton penkillä istuen. Meidän lapset eivät ole vielä päässeet oikeisiin elokuviin, ja nyt välillä poika kysyykin, että milloin mennään taas sinne elokuviin, tarkoittaen basaaria. :D Tyttökin on katsonut välillä isoveljen kanssa Risto Räppääjää, mutta osa elokuvista on hänelle vielä vähän jännittäviä. Onneksi pikkuveli ja tyttö kulkevat basaarilla kätevästi ostoskärryjen kyydissä, joten lastenkin kanssa selviämme kirpparikierroksesta yleensä aivan mallikkaasti. :) Plussaa on myös WC aivan Skidi Cornerin vieressä.

Itse olen innostunut kunnolla kirpputoreista vasta ihan viime vuosina. Tytölle löydän sieltä parhaiten vaatteita, mutta välillä teen toki kivoja löytöjä pojillekin. Suosin juuri livekirppareita, koska käytetyistä tuotteista on kiva nähdä, minkälaisia ja minkä kuntoisia ne todella ovat. Nettikirppareiden kuvista ei aina saa oikeaa kuvaa vaatteen todellisesta kunnosta. Tietokoneen ääressä tulee istuttua ihan tarpeeksi muutenkin, joten mieluummin lähden sitten kirpparille ihan ihmisten ilmoille!

 Tänään jälleen löysin kirpparikierrokselta tytölle muutaman kivan perusvaatteen hyvin edullisesti. Välillä saatan ostaa lapsille jopa pari numeroa liian suuren vaatteen jemmaan, niin kuin nyt tuon suloisen pupuyöpaidan eurolla. Minulla on niin pienet ilot välillä, että on ihan huippua löytää kaapin perukoilta sitten parin vuoden päästä joku "uusi" vaatekappale, joka on viimein sopiva. :D

"Bloggaajien helmet"-hyllyköstä löytyy Ykkösbasaarin yhteistyöblogien myynnissä olevia aarteita. Sinne minäkin vien pian muun muassa parit pienet lasten kengät sekä lasten vaatteita. :)

 

*Yhteistyöpostaus*

Patakaappi ja pariovet

Tässäpä taas vaihteeksi pari kuvaa tuolta talolta. Tätini on jälleen auttanut meitä hurjasti, kun hän on poistanut maalit vanhasta patakaapista sekä pariovista. Patakaappihan oli aiemmin keltainen ja se tulee alakerran WC:n allaskaapiksi. Saa nähdä, minkä väriseksi kaappi tullaan lopulta maalaamaan.

 Pariovet tulevat kuistin ja eteisen välille. Ne ovat nelipeiliset, niin kuin muutkin väliovemme. Nämä pariovet ovat jonkin verran korkeammat kuin muut ovemme, mutta eipä se haittaa, kun näin edullisen ja muuten sopivan löydön teimme. :)

Hauskaa vapunaattoa!

Naamiaisissa

Vappu on jo ihan nurkan takana ja meidän perhekerhossa oli eilen naamiaiset. Lapset odottivat päivää kovasti; naamiaispukuja soviteltiin tohkeissaan kotona päälle ja ne pakattiin tarkasti kassiin ennen kerhoon lähtöä. Meillä on kaikille lapsille vasta tasan tarkkaan yksi hankittu roolivaate, joten valinnan vaikeutta ei ollut. Kun olisi enemmän aikaa, niin olisi hauska ommella lapsille uusia roolipukuja, mutta kivoja leikkejä on näillä olemassa olevillakin saatu aikaan.

 Pojalle mahtuu vielä juuri ja juuri aikoinaan synttärilahjaksi saatu palomiespuku. Tyttö pyysi joululahjaksi prinsessapukua ja saikin siskoltani ihanan tyllihameen, kruunun ja taikasauvan. Balettitossuista ja pyörähdyksistä päätellen hän taitaakin olla jotakin prinsessan ja ballerinan väliltä. Ja kyllä, toisessa kädessä tyttö piti ennen kerhoon lähtöä visusti uutta, juuri avattua, hammasharjaansa. 

Pikkuveli peri tytön vanhan Liberolta saadun norsupuvun ja tössötteli kerhossa niin suloisena pienenä norsunpoikasena. Kotona pikkunorsu päätti hyökätä sievän ballerinaprinsessan kimppuun. Näin käy aika usein silloin, kun tyttösellä on päässään jonkin sorttisia suurempia hiuskorituksia tai muita mielenkiintoisia juttuja, niin kuin nyt tämä kruunu. :D

Ilmeisesti prinsessa tönäisi taikoi taikasauvallaan hyökkääjän pois kimpustaan, sillä seuraavana hetkenä norsurukka oli maassa.

 Iloista vappuviikkoa!

Vanhoja pyyheliinapeitteitä ja muita löytöjä

Hei taas! Täällä on touhuttu viime päivinä monenmoista. Talolla on käyty vähän väliä katsastamassa, kuinka seinien käsittely edistyy. Seinät ovat minusta tosi hyvän väriset, mutta en meinaa uskaltaa laittaa tänne blogiin kuvia, kun uskon, että monen mielestä seinät ovat ihan kamalan tummat ja pilaavat koko talon. :D Eiköhän niitä kuvia tännekin jossakin vaiheessa ilmesty, kunhan saan niitä otettua. Tällä kertaa kuvailen kuitenkin jotakin ihan muuta. 

 Olimme eilen vanhempieni luona, ja äitini kätköistä löytyi vanhoja pyyheliinapeitteitä, jotka 90-vuotias mummuni on tehnyt aikoinaan. Näitä peitteitä on käytetty ennen vanhaan puisen pyyhenaulakkohyllyn  käsipyyhkeiden suojana. Peitteissä on kuja, josta ne saadaan pujotettua hyllyn tankoon. Mummuni tekemissä peitteissä on kauniit kirjaillut kuviot. Itsellä ei kyllä kärsivällisyys riittäisi kirjontaan, on se sen verran hidasta puuhaa. Peitteissä on käytetty paljon väriä, mutta onneksi olen tässä vuosien saatossa oppinut pitämään väreistä. Olen ajatellut laittaa jonkun liinoista ainakin kodinhoitohuoneen kahden ikkunan väliin tulevalle avohyllylle ja mahdollisesti myös keittiöön ja vessaan. Ne tuovat mukavasti raikkautta ja väriä tummille seinille ja niillä on tietenkin myös tunnearvoa.

  Nettiä tutkittuani sain selville, että alla olevassa liinassa on Lumikki metsän eläinten ympäröimänä. Olisihan sen voinut kyllä itsekin arvata. Nämä ovat kyllä tosi kauniita ja herkkiä töitä.

Isäni vanhasta kotitalosta tein myös upeita löytöjä. Satuin mainitsemaan tädeilleni, että tarvitsisimme räsymattoja taloomme ja kohta olimmekin jo mummulani vintillä penkomassa isoa räsymattokasaa. Sieltä löytyi tosi kauniin sävyisiä pitkiä räsymattoja niin monta metriä, että mattojen etsintä taisi loppua tähän. Monia mattoja oli kaksi samanlaista ja ne olivat tosi pitkiä, niin kuin meillä saa ollakin. Netistä olemme katsoneet, että uudet räsymatot ovat aivan hurjan hintaisia, 60 ja jopa 80 euroa metriltä. Noilla hinnoilla olisi tainnut jäädä matot hankkimatta, enkä ole oikein sopivia vanhoja mattoja kirppareiltakaan löytänyt, ainakaan kivan sävyisiä ja keskenään samanlaisia. Olisihan sitä aina voinut itsekin matot kutoa, mutta nytpä ei tarvitse siihenkään hommaan ryhtyä. Enkä olisi takuulla uskaltanut käyttää yhtä reippaasti värejä, jos olisi pitänyt itse valita kuteiden värit. Matot täytyy pestä kesällä ja solmia päät uudelleen sekä tehdä pieniä paikkailuja. Sen jälkeen ne pääsevät kaunistamaan meidän lankkulattioita. Kuvia en vielä matoista ottanut, mutta niitä näette varmasti myöhemmin. Tästä pääset postaukseen, jossa pohdin mattoasioita pari vuotta sitten. Kummasti ne mieltymykset muuttuvat kahdessa vuodessa. Kukapa olisi silloin uskonut, että meidän mattoihimme tulee muitakin värejä, kuin valkoista, harmaata ja vaaleanpunaista. ;)

Neulepanta tytölle

Viime aikoina käsitöiden tekeminen on ollut vähän laiskanpuoleista. Minulla on aina ollut sama vaiva, että käsityölistalla olisi vaikka mitä ommeltavia juttuja, mutta en vain saa aikaiseksi kaivaa ompelukonetta esiin. Miten se voikaan olla niin vaikeaa? Ongelmahan on juuri se, että ei ole tilaa pitää ompelukonetta koko ajan valmiudessa ja on niin ärsyttävää aina kaivaa se kaapin perukoilta esiin ja tunkea taas takaisin sinne. Siksipä kehittelen aina jotakin virkattavaa tai kudottavaa, kun niitä on helpompi jättää kesken ja jatkaa milloin huvittaa.

Uuden kodin yläkerrassa on onneksi sitten "työhuoneen"-nimellä kulkeva huone, johon aion järjestää itselleni ompelupöydän ja sopivan lipaston tai kaapin kankaille ja muille käsityötarvikkeille. Mies tuokoon samaan huoneeseen sitten omat tietokoneensa ja laitteensa. Siellä voimme viettää rattoisia iltoja yhdessä lasten mentyä nukkumaan; minä ommellen ja mies koodaten. ;)

 
 

Tällä kertaa kudoin välityönä tytölle samantyylisen neulepannan, kuin itselleni aikaisemmin. Panta sopii mukavasti lyhyille ulkovisiiteille kerhossa tai kaupassa käydessä. Lanka on Novitan Pikku Pirtaa ja siitä olisi tarkoitus kutoa vielä tytölle sukat. Taitaa tosin jäädä ensi syksyyn, koska täksi talveksi on sukkia ihan riittämiin. :)

Näin kevättä odotellessa on vaikea vastustaa ihanan värisiä tulppaanikimppuja kaupassa käydessä. Olen entistä iloisempi siitä, että olen oppinut tykkäämään muistakin väreistä kuin valkoisesta ja vaaleanpunaisesta. Kyllä tuo keltainen tuo vain niin ihanan keväisen piristyksen!

Piristävää loppuviikkoa sinulle!

Viisi vuotta sitten

Meidän esikoispoikamme täytti tänään viisi vuotta. Vietimme synttäreitä perheen kesken jo pari päivää sitten. Poika halusi suklaakakun ja tein sen hyväksi todetulla minttusuklaakakun ohjeella, mutta tällä kertaa ihan tavallisesta Fazerin sinisestä. Tuo kakku on kyllä joka kerta yhtä herkkua! Illalla kävimme vielä Touhutalossa reippailemassa, niin kuin myös pojan kahtena aiempana syntymäpäivänä. 

Minähän uhosin syksyllä pikkuveljen juhlien aikaan, että yksiäkään juhlia en järjestä enää tässä kodissa. Kaikkien lasten syntymäpäivät ovat kuitenkin tässä keväällä ja muutto näyttää venyvän tuonne kesän hujakoille. Pidän kuitenkin pääni tässä asiassa, ja pidämme lapsille vain tällaiset pienimuotoiset synttärit oman perheen kesken heidän oikeina syntymäpäivinään. Sitten uudessa kodissa järjestämme heille yhteiset synttärijuhlat vieraineen kaikkineen. 

 Poika sai pari pientä lahjaa ja oli niihin tosi tyytyväinen. Pikkulegot ja kirjat ovat meidän 5-vuotiaan ehdottomia lempijuttuja. Kunhan pojalla on lisäksi paperia ja kyniä piirtämistä ja kirjoittamisen harjoittelua varten, niin hän ei paljon muuta ole vailla.

Nyt minulla ja pikkuveljellä onkin täällä kotona oudon hiljaiset oltavat, sillä tyttö ja poika eivät ole kotona. Pääsin eilen taas Pomp de Lux -kutsuille ja vanhempani olivat sillä aikaa lapsia katsomassa. Illalla mummu ja pappa pakkasivat tytön ja pojan kamppeineen matkaansa ja veivät heidät mummulaan yökylään. Haemme heidät vasta sunnuntaina kotiin. Tarkoitus oli sillä aikaa levätä kunnolla ja pitää pikkuveljelle yömaitovieroitusta (kuulostaa ehkä vähän mahdottomalta yhtälöltä :D), mutta pikkuveli on ollut kipeänä ja yöt ovat olleet tukkoisia, joten emme halua kiusata häntä sen enempää. Mutta ainakin saan itse levätä ja nukkua paremmin, kun on kolmen tuhisijan ja heräilijän sijasta vain yksi, eikä tarvitse miettiä ruuan laittoa ja siivousta pariin päivään. Pakkasesta kun löytyy itselle ja vauvalle vaikka millä mitalla valmiita ruoka-annoksia.

Vähän jännittää, miten tyttö pärjää ilman äitiä kolme yötä. Hän kuitenkin täyttää ihan pian jo kolme vuotta, ja on aiemmin ollut pari yötä mummulassa, joten eiköhän se hyvin suju. :)

Eilen vein taas kassikaupalla vaatetta kirpparille. Tänään kävimme pikkuveljen kanssa täydentämässä hyllyjä ja huomenna olisi sama homma edessä. Pikkuveli oli kyllä niin reipasta kirppariseuraa! Hän istui hiljaa rattaissa tunnin, kun minä laittelin hintatarroja ja järjestelin vaatteita. Sen jälkeen hän jaksoi vielä istua toisen tunnin maissinaksujen voimin, kun kiersimme koko kirpputorin.

Lopuksi vielä muistutus arvonnasta! Vielä on sunnuntai-iltaan asti aikaa osallistua neulepanta-arvontaan! Arvontaan pääset tästä!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tapetti-ihastuksia

Sain viimein aikaiseksi tilata joitakin tapettinäytteitä Tapettitehdas Pihlgren & Ritolalta. Nämä ovat kyllä livenä vielä kauniimpia kuin tietokoneen ruudulta katsottuna! Laittaisin mielelläni tapettia vaikka joka huoneeseen, niin ihania nämä vanhat paperitapetit ovat. Meillä on kuitenkin niin kauniit piilutut hirsiseinät alakerrassa, että ei olisi mitään järkeä niitä peittää. Yläkerrassa saan onneksi valita tapetteja useampaankin seinään. 

Vaikka yläkerran tapetointi ei ole vielä hetkeen ajankohtaista, niin tokihan sitä saa jo suunnitella, jos mieli tekee. Tytön huonetta olen mietiskellyt jo reilu vuosi sitten postauksessa ja tapettinäytteen saatuani olen entistä vakuuttuneempi siitä, että vaaleanpunainen Juhannusruusu on juuri sopiva tapetti tytölle. Aiemmassa postauksessa kerroin, että vierastan vihreää väriä. Jotakin on tapahtunut vuoden aikana, sillä nykyään tykkään tietyn sävyisistä vihreistä sisustuksessa ja meillä on suunnitelmissa laittaa sitä vähän muuallekin. Yläkerran makuuhuoneiden hirret käsittelemme luultavasta vaaleiksi ja tapettia tulee siis aina yhdelle väliseinälle.

 Yksi tapettisuosikeistani on jo pitkään ollut Lukko. Siitä ei saa kunnon kuvaa pienestä tapettinäytteestä, mutta googlaamalla löytyy kauniita sisustuskuvia tuosta tapetista. Tapetti on aika suosittu, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Mietin tätä jopa kahteen yläkerran huoneeseen eri värisenä. Poikien huoneisiin siis. Kun saamme yläkerran asumiskuntoon, niin siirrymme kaikki nukkumaan sinne ainakin siihen saakka, kun lapset vähän kasvavat. Toinen poikien huoneista olisi sitten aikuisten makuuhuoneena. Lukkoa pyysin kolmessa eri värissä ja näistä huomaa parhaiten, miten erilaiselta värit näyttävät luonnossa ja näytöltä katsottuna. Värit ovat vasemalta oikealle harmaa-valkoinen, sininen ja harmaa-beige. Varsinkin tuo harmaa-beige näyttää minusta aivan eri väriseltä kuin P&R:n sivuilla.

Uusi ihastukseni on kaunis kelta-vihreä Niittyleinikki-tapetti. Keltainen ja vihreä ovat värejä, joista en ole pitänyt yli kymmeneen vuoteen, mutta tämän pohjalaistalon rakentamisen myötä on värimaailmani kummasti avartunut. Niittyleinikkiä mietin tällä hetkellä yläkerran työhuoneeseen. Harmaata Oratuomea laitamme luultavasti yläkerran aulan ainoalle pystyrunkoiselle väliseinälle. Toisaalta minua houkuttaisi kyllä laittaa tuota Niittyleinikkiä aulaan ja Oratuomi voisi sitten päätyä Lukon sijasta toisen pojan huoneeseen. Katsotaan, katsotaan!

Sini-valkoista Aita tapettia en ole aiemmin edes huomannut. Se on kovin kaunis tapetti, mutta sinistä väriä en osaisi laittaa muualle kuin poikien huoneisiin ja tuota hempeää Aitaa en oikein osaisi kuvitella lasten huoneeseen, joten se jää varmasti käyttämättä.

Sitten on vielä tämä ruusuinen Isoäidin aikaan -tapetti, joka on ainut oikeasti ajankohtainen tapetti tällä hetkellä. Tätä tapettia olen alusta saakka suunnitellut alakerran vessaan ja se on siis ainoa tapetti, jota alakertaan on tulossa, sillä kuistin ja kodinhoitohuoneen pystyrunkoisiin seiniin päätimme laittaa helmipaneelia. Tästä näet aiemman postauksen, jossa mietin alakerran vessan tapetteja ja värejä. Ja täältä voit katsoa, millainen patakaappi meillä tulee vessan allaskaapiksi. Vessan kaikille seinille tulee korkea puolipaneeli ja sen yläpuolelle tuota Isoäidin aikaan -tapettia. Mietimme, että puolipaneelin väriksi voisi ehkä tulla sama, hieman siniseen vivahtava, harmaa, kuin tapetin koukerot ovat. Allaskaappi olisi sitten valkoinen. Vai olisiko toisin päin kenties parempi? Sitä sopii miettiä.

Iloista viikinloppua!

 

Torttuja ja ale-ostoksia

Alkuviikosta leivoin Runebergin torttuja ja ne onkin jo syöty, vaikka Runebergin päivä on vasta huomenna. Torttujen päälle laitoin tällä kertaa vadelmia, kun hilloa ei ollut kaapissa, enkä jaksanut ruveta omista vadelmista sellaista keittelemään. Vadelmat olivatkin raikas piristys verrattuna kaupan äklönmakeaan hilloon.

Alkuviikosta olimme ystävien luona kylässä ja siellä tuli puheeksi, että poika tarvitsisi luistimet. No sieltähän löytyikin heidän pojan pieneksi jääneet luistimet! Olemme nyt käyneet kahtena päivänä luistelemassa tuossa lähijäällä ja poika on hommasta ihan innoissaan. Toisena päivänä ei enää tarvinnut edes kädestä pitää kiinni. Ja äitikin on innoissaan, kun pääsee pitkästä aikaa luistelemaan. Pienenä viiletimme siskojeni kanssa järven jäällä, ja luistelu onkin yksi harvoista urheilulajeista, joista todella tykkään. Viimeksi olen luistellut ennen esikoisen odotusta eli joskus kuusi vuotta sitten. Vauva nukkui koko reissun rattaissa ja tyttökin innostui leikkimään lumipenkassa niin, että saimme pojan kanssa harjoitella aivan rauhassa. :) Arvatkaa vaan, haluaisiko tyttökin luistimet ja nimenomaan vaaleanpunaiset. Mutta enpä ole vielä törmännyt koon 23 luistimiin. Vinkatkaa ihmeessä, jos sellaisia on olemassa!

Tällä viikolla saapui vielä viimeinen Pomp de Luxin -alepaketti. Kyllä nuo -70%:n alet ovat aika huippu juttu! Pikkuveljelle löytyi kivoja housuja ja molemille pojille samanlaiset vaarinpaidat. Isommalle pojalle ei valitettavasti löytynyt enää sopivia kokoja housuissa, vaikka hän olisi niitä tarvinnut.  Tyttö sai myös lisäystä roosaan vaatevalikoimaansa.

Mukavaa Runebergin päivää ja viikonloppua!

Sekalaisia sepustuksia

Heipä hei! Tiistai on meidän perhekerhopäivä, joten pääsimme heti aamusta nauttimaan toisten lasten ja äitien seurasta. Varsinkin näillä mahdottomilla pakkassäillä sitä välillä miettii, että jaksaako lähteä yhtään mihinkään. Onhan siinä oma hommansa saada sekä lapset että itsensä ensin sisävaatteisiin ja jokseenkin siistin näköiseksi, pukea sen jälkeen noille vilukissoille villat, fleecet ja talvihaalarit päälle, pakata koko sakki autoon (toppavaatteet ja turvaistuinten vyöt, kamala yhdistelmä!), ajaa reilun viiden minuutin matka kerhoon ja riisua nämä juuri topatut lapset. Ja kotiin lähtiessä taas pukemiset, riisumiset ja autoonlaittamiset uudestaan! Mutta kerta toisensa jälkeen olen sitä mieltä, että kyllä se kannattaa! Kyllä toisten ihmisten seura vain piristää ja tekee hyvää meidän koko porukalle, kun olemme niin paljon vain keskenämme.

Pikkuveljelle ei kauaa riittänyt pelkkä seisomaan nouseminen ja paikallaan seisominen vaan nyt kävellään jo tukea vasten. Viikonloppuna otimme myös taaperokärryn saunasta esiin (isompien meno äityy kärryn kanssa aina vähän turhan hurjaksi) ja niinpä vain onnistuu meno senkin kanssa. 

Ovatpa muuten ärsyttäviä nämä kovat pakkaset vauvan päiväunien kannalta. Onko kukaan samaa mieltä? Meillä vauva alkoi vasta reilu kuukausi sitten nukkua kaikki päiväunensa ulkona ja se oli kyllä niin näppärää, kun nukkuu pihalla aina vähintään puolet pidempään kuin sisällä. Näillä pakkasilla on ollut pakko nukkua taas sisällä ja kyllä ottaa koville tuo nukahtaminen. No, eipä näitä paukkupakkasia voi kovin kauaa enää riittää!

Tytölle Pomp de Luxin alesta ostamani housut sopivat kuin nakutettu mummun ja papan tuoman Benettonin neuletakin väreihin. Blogin ja käsitöiden lisäksi kauniit lasten vaatteet ovat minulle yksi "harrastus" ja ilon aihe, joka auttaa jaksamaan tätä raskasta rakennusaikaa. Turhamaista tai ei, mutta kyllä se piristää päivää, kun saa pukea aamulla lapset nätteihin vaatteisiin. Ja kyllä sitä piristystä kaivataankin, kun pikkuvelikin on aloittanut yöhulinat eli huutelee pitkin yötä ja samoin tekee tyttö -  edelleen. Näitä huonosti nukuttuja öitä ja muita hankalampia aikoja lasten kanssa sanotaan aina ohimeneviksi vaiheiksi. Voin sanoa, että on aika pitkä tämä "vaihe". Ne kerrat, kun olen viimeisen viiden vuoden aikana nukkunut yöni heräämättä, ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Ovatko meidän lapset vain niin mahdottoman huonoja nukkujia (no isoveli sentään nukkuu) vai onko jonkun muunkin "vaihe" kestänyt vähän pidempään? Tietenkin toivon, että te lukijat siellä nukutte paremmin, mutta onhan se nyt kieltämättä aina lohduttava kuulla, ettei ole ihan yksin ongelmiensa kanssa.

Veljekset kuin ilvekset samanlaisissa Pompin neuleissaan. :)

Iloa viikkoosi!