Vanhoja pyyheliinapeitteitä ja muita löytöjä

Hei taas! Täällä on touhuttu viime päivinä monenmoista. Talolla on käyty vähän väliä katsastamassa, kuinka seinien käsittely edistyy. Seinät ovat minusta tosi hyvän väriset, mutta en meinaa uskaltaa laittaa tänne blogiin kuvia, kun uskon, että monen mielestä seinät ovat ihan kamalan tummat ja pilaavat koko talon. :D Eiköhän niitä kuvia tännekin jossakin vaiheessa ilmesty, kunhan saan niitä otettua. Tällä kertaa kuvailen kuitenkin jotakin ihan muuta. 

 Olimme eilen vanhempieni luona, ja äitini kätköistä löytyi vanhoja pyyheliinapeitteitä, jotka 90-vuotias mummuni on tehnyt aikoinaan. Näitä peitteitä on käytetty ennen vanhaan puisen pyyhenaulakkohyllyn  käsipyyhkeiden suojana. Peitteissä on kuja, josta ne saadaan pujotettua hyllyn tankoon. Mummuni tekemissä peitteissä on kauniit kirjaillut kuviot. Itsellä ei kyllä kärsivällisyys riittäisi kirjontaan, on se sen verran hidasta puuhaa. Peitteissä on käytetty paljon väriä, mutta onneksi olen tässä vuosien saatossa oppinut pitämään väreistä. Olen ajatellut laittaa jonkun liinoista ainakin kodinhoitohuoneen kahden ikkunan väliin tulevalle avohyllylle ja mahdollisesti myös keittiöön ja vessaan. Ne tuovat mukavasti raikkautta ja väriä tummille seinille ja niillä on tietenkin myös tunnearvoa.

  Nettiä tutkittuani sain selville, että alla olevassa liinassa on Lumikki metsän eläinten ympäröimänä. Olisihan sen voinut kyllä itsekin arvata. Nämä ovat kyllä tosi kauniita ja herkkiä töitä.

Isäni vanhasta kotitalosta tein myös upeita löytöjä. Satuin mainitsemaan tädeilleni, että tarvitsisimme räsymattoja taloomme ja kohta olimmekin jo mummulani vintillä penkomassa isoa räsymattokasaa. Sieltä löytyi tosi kauniin sävyisiä pitkiä räsymattoja niin monta metriä, että mattojen etsintä taisi loppua tähän. Monia mattoja oli kaksi samanlaista ja ne olivat tosi pitkiä, niin kuin meillä saa ollakin. Netistä olemme katsoneet, että uudet räsymatot ovat aivan hurjan hintaisia, 60 ja jopa 80 euroa metriltä. Noilla hinnoilla olisi tainnut jäädä matot hankkimatta, enkä ole oikein sopivia vanhoja mattoja kirppareiltakaan löytänyt, ainakaan kivan sävyisiä ja keskenään samanlaisia. Olisihan sitä aina voinut itsekin matot kutoa, mutta nytpä ei tarvitse siihenkään hommaan ryhtyä. Enkä olisi takuulla uskaltanut käyttää yhtä reippaasti värejä, jos olisi pitänyt itse valita kuteiden värit. Matot täytyy pestä kesällä ja solmia päät uudelleen sekä tehdä pieniä paikkailuja. Sen jälkeen ne pääsevät kaunistamaan meidän lankkulattioita. Kuvia en vielä matoista ottanut, mutta niitä näette varmasti myöhemmin. Tästä pääset postaukseen, jossa pohdin mattoasioita pari vuotta sitten. Kummasti ne mieltymykset muuttuvat kahdessa vuodessa. Kukapa olisi silloin uskonut, että meidän mattoihimme tulee muitakin värejä, kuin valkoista, harmaata ja vaaleanpunaista. ;)