keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Ei niin onnistunut retki ja Pompin talvihaalarit

Viime viikolla keksin, että voisin lähteä lasten kanssa pienelle retkelle tuohon lähistölle. Alituisen väsymyksen viedessä voimia olen jaksanut juuri ja juuri raahautua lasten kanssa tuohon kotipihaan ulkoilemaan. Nyt kaunis sää auringonpaisteineen sai minut keksimään mielestäni hienon idean pienestä retkestä, joka sisältäisi pojan upouusien suksien kokeilua ladulla, eväiden syömistä ja pulkkamäessä laskua. Niin upea suunnitelma, mikä voisi mennä pieleen? No, valitettavasti kaikki muu, paitsi tuo eväiden syöminen. :D

"Iloinen" hiihtäjä


Tulos oli se, että meidän noin tunnin kestäneellä retkellä tyttö itki eväshetkeä lukuunottamatta koko ajan sekä pulkassa että sylissä, poika hiihti hampaat irvessä äidin määräämälle lyhtypylväälle ja takaisin ja lopuksi itkimme kaikki kolme yhteen ääneen. Tyttö itki ilmeisesti korviaan (kävimme muutaman päivän päästä lääkärillä ja molemmissa korvissa oli tulehdus), poika itki, kun ei ehtinyt laskea kuin pari kertaa pulkalla (pakko oli lähteä kotiin, kun tyttö vain huusi ja huusi) ja minä itkin toisaalta huoltani tytön selittämätöntä itkua kohtaan ja toisaalta sääliä poikaa kohtaan, kun häneltä jäi pulkkalaskut aivan kesken. Kolmas syy omaan itkuuni oli varmasti vielä se, kun olin pitkästä aikaa jaksanut järjestää lapsille jotakin vähän extraa ulkoiluun ja odotukset olivat korkealla, mutta silti en saanut yhtä pientä retkeä onnistumaan.  Ehkäpä noilla raskaushormoneillakin oli vähän osuutta tuohon omaan reaktioon ja itkuun. ;)


No, eväät ainakin maistuivat ja eväshetkestä saimme kivoja kuvia muistoksi.


Noista lasten Pomp de luxin haalareista voisin vielä muutaman sanasen kirjoittaa. Ostin tosiaan syksyllä molemmille lapsille ensimmäistä kertaa Pompin talvihaalarit. Sekä pojan että tytön haalarit ovat mielestäni todella nätit verrattuna muiden merkkien haalareihin ja mikä parasta, hyvin edulliset. Pojan haalaritkin sain puolet halvemmalla, kuin esim. Ticketin haalarit. Talvi on ollut niin lyhyt, että haalareissa ei näy oikeastaan mitään käytön jälkiä. Hyvin ovat myös lämmittäneet ja pitäneet vettäkin jopa näillä tämän hetken plussakeleillä. Se tuli taas tänään todistetuksi, kun tyttö kaatui suoraan pyllylleen vesilätäkköön. Enpä voi siis muuta kuin olla tyytyväinen. Hyvin voisin kuvitella ostavani saman merkkiset talvihaalarit myös tulevina vuosina.

Lasten haalarit Pomp de Lux, pipot H&M.

Ainut miinuspuoli, jonka havaitsin heti ensimmäiselle sovituskerralla, on haalareiden kädensuissa olevat todella kireät lumilukot. Niistä ei meinannut poikakaan saada kättään työnnettyä läpi. Ratkaisin ongelman leikkaamalla lumilukkoresorit siististi pois. En edes ymmärrä, mitä noilla lumilukoilla oikeastaan tekee. Lasten talvikintaat ovat kuitenkin joko pitkällä hihan päällä tai hihan alla. Ei sinne hihaan mitään lunta pääse vahingossakaan. Molemille tilasin myös Pompin hanskat ja nekin ovat olleet vallan hyvät. Tytöllä tosin käytän usein noita sieviä vaaleanpunaisia karvavuorisia nahkahanskoja, jotka sopivat nätisti pipon ja kenkien väriin. 


Astetta onnistuneempia retkiä kaikille talvilomalaisille!


torstai 19. helmikuuta 2015

Palmikkopipo Hile-langasta

Joku ehkä muistaa neulekaulahuivin (klik), jonka kudoin viime talvena. Minulla oli tuota samaa vaalenapunaista Novitan Hile-lankaa vielä jemmassa ja kudoin kaulahuivin kaveriksi palmikkopipon. Nätti ja helppo pipon ohje löytyi With Sweet Rhythm -blogista (klik). Aloitussilmukoita tein vähän enemmän, kun piposta tuntui tulevan turhan pieni. Puikkoni taisivat olla liian ohuet langan paksuuteen nähden. Muuten noudatin ohjeita ja piposta tuli juuri sopivan kokoinen ja kaunis. :)








Nyt kun vielä tulisi sitä pakkasta niin pääsisi pipoa paremmin käyttämään. Vaikka minua ei kyllä yhtään haittaisi, vaikka nuo lumet tuosta sulaisivat ja tulisi jo täysi kevät! Jos nämä säät jatkuvat, niin eipä sitä lunta enää kohta olekaan. Tuleehan niitä pakkasia ja piposäitä taas seuraavana talvena. :)

maanantai 16. helmikuuta 2015

POMPdeLUX kevät

Pomp de Luxin uusi kevätmallisto on juuri ilmestynyt ja pääsin perjantaina
hypistelemään vaatteita ystäväni luo kotikutsuille. Ostoslista meni jälleen aikalailla uusiksi siitä, mitä olin kotona kuvastoa selaillut, mutta eipä se mitään. Parempi vain, kun ostoslista supistui hieman. Pompin alet ovat yleensä niin hyvät, että sieltä sitten lisää, jos tarvetta on. :)

Tytölle tilasin yhden mekon, tunikan, jumpsuitin ja uimapuvun. Veikkaan, että Emerald-mekosta tulee yksi kevään malliston suosikeista. Ainakin perjantain kutsuilla sitä tilattiin hyvin kiitettävästi. Tytölle siis tämä mekko ja värinä Rose.


 Samaa kaunista Emerald-mallia otin myös valkoisen tunikan.


 Olisin halunnut tytölle kauniit kukkakuosiset pussihousut, mutta mieleisiä ei löytynyt, joten päädyin huippusöpöön jumpsuittiin!


Voiko pienelle tyttöselle enää paljon suloisempaa uimapukua olla?!

 
Pojalle lähti tilaukseen perus t-paita kesäksi ja jälleen yksi vaarinpaita, tällä kertaa ihanan
mintun värisenä!




Tykkään kyllä niin kovasti näistä Pomp de Luxin vaatteista ja tästä kotikutsukonseptista! Itse inhoan vaatekaupoissa pyörimistä (ja ylipäätään missään kaupoissa), mutta toisaalta nettikaupoista ei läheskään aina saa kovin selkeää kuvaa vaatteiden materiaalista, väristä ja kuviosta. Miten mukava vaihtoehto onkaan kokoontua kotikutsuille ihastelemaan lastenvaatteita yhdessä ystävien kanssa! Siinä hujahtaa useampi tunti upeassa seurassa ja lisänä vielä illan emännän loihtimat herkulliset kahvipöydän tarjoilut. :)

Kaikki kuvat on lainattu Pomp de Luxin sivuilta.



Nyt suuntaamme lasten kanssa yhdistetylle hiihto-, pulkkamäki-, eväsretkelle tuonne auringonpaisteeseen. :)



tiistai 10. helmikuuta 2015

Keväisiä tulppaaneja

Sain viikonloppuna kaivattua omaa aikaa, kun mies ja lapset lähtivät kokonaiseksi vuorokaudeksi mummulaan. Kyllä oli ihana nukkua yksi yö kunnolla ja touhuilla kotona omia juttuja. Pari käsityötä sain valmiiksi ja jopa ruuan laitto ja kaappien siivoilu oli mukavaa, kun sen sai tehdä ilman häiriöitä. :)

Kauniit tulppaanit tuovat ihanan keväisen tuulahduksen kotiin. Miten voikaan noin pienestä asiasta, kuin itse ostetusta kukkakimpusta saada niin hyvän mielen. :)



Sain viimein ostettua kehykset Poster Misteriltä yhteistyössä saatuun kevätesikko-julisteeseen. Seinälle asti taulu ei taida täällä vuokra-asunnossa päästä, mutta hyvältähän tuo näyttää tuossa seinään nojaillessakin. Sievä pieni puinen kiulu on pappani tekemä.





Tulppaanien tuoksuista viikkoa!


lauantai 7. helmikuuta 2015

Odotuskuulumisia

Raskauskuulumisia ajattelin välillä kirjoitella, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Niin kuin aiemmin kerroin, tämän kolmannen lapsen odotus  on sujunut oireiltaan hyvin samalla tyylillä, kuin pojan ja tytönkin odotus. Yhden asian jätin tosin aiemmassa postauksessa mainitsematta. Raskausviikolla 15 sain neuvolassa kuulla verikokeiden tulokset ja niistä ilmenikin aikamoinen yllätys, eikä mikään iloinen sellainen. Tuloksien mukaan olin sairastanut ihan vasta, siis alkuraskaudessa, parvorokon, joka saattaa aiheuttaa keskenmenon tai anemiaa kohdussa kasvavalle vauvalle. Olin siis tietämättäni sairastanut tuon rokon täysin oireettomana. Minulla ei ollut tartunnasta mitään tietoa.


 
On todella harvinaista, että äiti sairastuu parvorokkoon juuri alkuraskaudessa, jolloin se voi olla vaaraksi vauvalle. Viikon 24 jälkeen siitä ei ole enää vaaraa. Parvorokon vasta-ainetta ei edes normaalisti oteta raskauden aikana verikokeista, yleensä vain, jos esimerkiksi äidin muilla lapsilla tai lähihpiirissä on ollut tartuntoja. Terveydenhoitaja kysyi minulta ensimmäisellä neuvolakäynnillä, haluanko tietää, onko minulla jo ollut parvorokko. Toki halusin, olenhan ollut ennen esikoisen syntymää yli viisi vuotta töissä pienten lasten parissa. Ihme onkin, etten ole sairastanut rokkoa vielä silloin, vaan juuri nyt raskaana ollessani. 

Tytön vaatteet Pompin alesta. Minun vaatteet H&M Mama.

Tiedon saatuani olin  muutaman ensimmäisen päivän varma, että raskaus menee kesken ja menetämme pienen vauvamme. Mitäs menin lääkärin kielloista huolimatta etsimään aiheesta tietoa Googlella. Infektion takia olen joutunut käymään lähes joka viikko äitiyspoliklinikalla kontrolliultrassa. Ensimmäisinä viikkoina ensimmäinen asia, mitä kysyin ultraavalta lääkäriltä oli, "onko vauva hengissä".  Tuolloin kun en vielä tuntenut vauvan liikkeitä, jotka olisivat tuoneet edes pienoisen varmistuksen, että siellä hengissä ollaan. Viikko viikolta kaikki oli kuitenkin aina hyvin, eikä mitään viitteitä anemiasta ole ollut.

 En usko, että oli sattumaa, että minulta tuo vasta-aine verikokeista testattiin. Mysteeriksi jäänee, mistä ihmeestä olen tuon tartunnan oikein saanut. Pari viikkoa sitten minulla oli viimeinen kontrollikäynti ja saamme olla todella kiitollisia, että kaikki on vauvalla hyvin. Luottavaisin mielin saan jatkaa loppukevään vauvan odotusta. <3 Ja helpottuu tämä elämäkin taas kummasti, kun ei tarvitse joka viikko hypätä siellä polilla, saati sitten keksiä lapsille hoitajaa käyntieni ajaksi. :D Vaikka upeaahan se on, että vauvan vointia on näin hyvin seurattu.


Muuten raskaus on sujunut melko hyvin. Mitä nyt etova olo iskee edelleen lähes päivittäin jossakin vaiheessa, liitoskivut vaivaavat, kiloja on tullut jonkin verran enemmän kuin aiemmissa raskauksissa näihin viikkoihin mennessä, sf-mitta huitelee jossakin yläkäyrän yläpuolella ja maha on mielestäni jo aika valtava. Ja vielä olisi noin 3kk aikaa kasvatella sitä lisää. Huoh! Näissä kuvissa mahan koko ei nyt jotenkin pääse oikeuksiinsa, on meinaan paljon isomman näköinen livenä. :D Toivottavasti en kuitenkaan mitään jättiläisvauvaa kasvata sisälläni, ja kai niistä kiloistakin taas eroon pääsee sitten, kun sen aika on. Onneksi kevät tekee pian tuloaan, ja valo lisääntyy samaa tahtia mahan kasvun ja kaikkien muiden loppuraskauden vaivojen kanssa. Itselleni ainakin tuo valo antaa hurjan paljon iloa ja energisyyttä tähän arjen pyöritykseen raskauden ja raksan keskellä. :) 


Iloista viikonlopun jatkoa!




torstai 5. helmikuuta 2015

Runebergin päivänä

Meillä oli oikein mukava Runebergin päivän aamu, kun saimme mammaystäviä lapsineen meille kahvittelemaan, leikkimään ja jutustelemaan syntyjä syviä. On se vain mukava saada ystäviä kylään! Silloin on myös hyvä syy leipoa jotakin hyvää ja pakottaa itsensä siivoamaan kotia siistimpään kuosiin. Vaikka eipä meillä ole ennenkään kyllä leipomiseen mitään syitä kaivattu. Runebergin torttujakin leivoin nyt jo kolmannen kerran tänä vuonna. :D Siivouksesta, lähinnä siitä imuroinnista, sen sijaan yritän laistaa vähän liiankin usein. Milloinkahan siitä oppisi edes vähän tykkäämään? Hyväksi havaittu torttujen ohje löytyy blogistani täältä (klik).  



Suolaiseksi tein mehevää tonnikalapiirakkaa, jota en ole taas hetkeen tehnytkään. Samalla helpolla ohjeella olen leiponut myös kinkkupiirakkaa vähän vain täyteaineita vaihdellen. Piirakan pohjan salaisuus on kermaviilissä. Siinä ei siis ole ollenkaan voita. Oikeaa terveysherkkua siis! ;) Piirakasta en ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin vasta kahvittelun jälkeen, mutta eipä sen ulkonäössä mitään ihmeellistä olekaan. Maku sen sijaan on oikein maukas!


 
Mehevä piirakka

Pohja:
1prk (200g) kermaviiliä
1 kananmuna
2,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Täyte:
180-200g (1prk) maustettua tuorejuustoa esim. Viola
0,5dl kermaa
3 kananmunaa 
150g juustoraastetta
Purkki tonnikalaa/kinkkusuikaleita/paistettua kanaa tms.
Maun mukaan tomaattia, ananasta, paprikaa, mausteita

Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään (leivinjauhe aina ensin jauhojen sekaan) ja levitä taikina voidellun ja jauhotetun piirakkavuoan pohjalle. Sekoita kaikki täytteen ainekset sekaisin ja levitä pohjan päälle. Paista 200 asteessa noin 40minuuttia. Laita paiston loppuvaiheessa leivinpaperi piirakan päälle, jos pinta tummuu liikaa. 


Kinkkupiirakan täytteeseen olen usein laittanut pippurituorejuustoa ja ananasta. Tonnikalaversioon taas aurinkokuivatun tomaatin makuista tuorejuustoa. Täytteeseen voi hyvin käyttää omaa mielikuvitustaan ja heittää sekaan sellaisia makuja, jotka ovat itselle mieluisia.
 

Nyt toivottelen teille oikein maukasta ja mukavaa Runeberginpäivää!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...