Viime viikolla keksin, että voisin lähteä lasten kanssa pienelle retkelle tuohon lähistölle. Alituisen väsymyksen viedessä voimia olen jaksanut juuri ja juuri raahautua lasten kanssa tuohon kotipihaan ulkoilemaan. Nyt kaunis sää auringonpaisteineen sai minut keksimään mielestäni hienon idean pienestä retkestä, joka sisältäisi pojan upouusien suksien kokeilua ladulla, eväiden syömistä ja pulkkamäessä laskua. Niin upea suunnitelma, mikä voisi mennä pieleen? No, valitettavasti kaikki muu, paitsi tuo eväiden syöminen. :D
Tulos oli se, että meidän noin tunnin kestäneellä retkellä tyttö itki eväshetkeä lukuunottamatta koko ajan sekä pulkassa että sylissä, poika hiihti hampaat irvessä äidin määräämälle lyhtypylväälle ja takaisin ja lopuksi itkimme kaikki kolme yhteen ääneen. Tyttö itki ilmeisesti korviaan (kävimme muutaman päivän päästä lääkärillä ja molemmissa korvissa oli tulehdus), poika itki, kun ei ehtinyt laskea kuin pari kertaa pulkalla (pakko oli lähteä kotiin, kun tyttö vain huusi ja huusi) ja minä itkin toisaalta huoltani tytön selittämätöntä itkua kohtaan ja toisaalta sääliä poikaa kohtaan, kun häneltä jäi pulkkalaskut aivan kesken. Kolmas syy omaan itkuuni oli varmasti vielä se, kun olin pitkästä aikaa jaksanut järjestää lapsille jotakin vähän extraa ulkoiluun ja odotukset olivat korkealla, mutta silti en saanut yhtä pientä retkeä onnistumaan. Ehkäpä noilla raskaushormoneillakin oli vähän osuutta tuohon omaan reaktioon ja itkuun. ;)
No, eväät ainakin maistuivat ja eväshetkestä saimme kivoja kuvia muistoksi.
"Iloinen" hiihtäjä |
Tulos oli se, että meidän noin tunnin kestäneellä retkellä tyttö itki eväshetkeä lukuunottamatta koko ajan sekä pulkassa että sylissä, poika hiihti hampaat irvessä äidin määräämälle lyhtypylväälle ja takaisin ja lopuksi itkimme kaikki kolme yhteen ääneen. Tyttö itki ilmeisesti korviaan (kävimme muutaman päivän päästä lääkärillä ja molemmissa korvissa oli tulehdus), poika itki, kun ei ehtinyt laskea kuin pari kertaa pulkalla (pakko oli lähteä kotiin, kun tyttö vain huusi ja huusi) ja minä itkin toisaalta huoltani tytön selittämätöntä itkua kohtaan ja toisaalta sääliä poikaa kohtaan, kun häneltä jäi pulkkalaskut aivan kesken. Kolmas syy omaan itkuuni oli varmasti vielä se, kun olin pitkästä aikaa jaksanut järjestää lapsille jotakin vähän extraa ulkoiluun ja odotukset olivat korkealla, mutta silti en saanut yhtä pientä retkeä onnistumaan. Ehkäpä noilla raskaushormoneillakin oli vähän osuutta tuohon omaan reaktioon ja itkuun. ;)
No, eväät ainakin maistuivat ja eväshetkestä saimme kivoja kuvia muistoksi.
Lasten haalarit Pomp de Lux, pipot H&M. |
Ainut miinuspuoli, jonka havaitsin heti ensimmäiselle sovituskerralla, on haalareiden kädensuissa olevat todella kireät lumilukot. Niistä ei meinannut poikakaan saada kättään työnnettyä läpi. Ratkaisin ongelman leikkaamalla lumilukkoresorit siististi pois. En edes ymmärrä, mitä noilla lumilukoilla oikeastaan tekee. Lasten talvikintaat ovat kuitenkin joko pitkällä hihan päällä tai hihan alla. Ei sinne hihaan mitään lunta pääse vahingossakaan. Molemille tilasin myös Pompin hanskat ja nekin ovat olleet vallan hyvät. Tytöllä tosin käytän usein noita sieviä vaaleanpunaisia karvavuorisia nahkahanskoja, jotka sopivat nätisti pipon ja kenkien väriin.
Astetta onnistuneempia retkiä kaikille talvilomalaisille!
Eväsretket on kivoja. Mutta ei nekään aina suju...ainakaan jos mukana on sukset. Minä olen ulkoistanut miehelle kaiken suksiin liittyvän ;). Kivoja kuvia :).
VastaaPoistaKiitos! :) Tuo hiihtäminen taisi tosiaan olla vähän liian kunnianhimoinen yritys. Ehkäpä ensi talvena mies ehtii vähän paremmin osallistua meidän yhteisiin retkiin ja etenkin noihin hiihtoharjoituksiin :)
PoistaIhanaa arkirealismia joskus 15 vuoden kuluttua luettavaksi! Näinhän se on, ei se aina mee niin kuin Strömsössä, etenkään muksujen kanssa.
VastaaPoistaNiinpä! Seuraavalle retkelle ei taidakaan tulla muuta ohjelmaa kuin tuo eväiden syöminen. Suuremmat mahdollisuudet onnistua :)
PoistaVoi kuinka lohdulliselta tuntui lukea kirjoituksesi. Minä jäin lomalle päässäni vaikka mitä ihania suunnitelmia lomasta 5 lapsemme kanssa. Ei ole mennyt ihan putkeen :)
VastaaPoistaMeillä niin eri-ikäistä väkeä, että joka hommassa ollut mukana ainakin yksi murjottaja !
Riidoilta ja itkuiltakaan emme ole välttyneet, mutta sellaista se toisinaan on.
Ihania tulevia retkiä teille & Hyvää kevättä !
t: Tiina
Kiitos Tiina viestistäsi! Mukava, jos kirjoituksesta oli lohtua :) Eipä noiden lasten kanssa aina hommat suju niin kuin on suunnitellut, niin se vain on. Ihanaa kevättä myös teille! :)
PoistaApua, tää kuulosti meidän retkeltä :D Ei vaan, ei sais nauraa, mut ah ihanaa et muillakin tollasta :P
VastaaPoistaTodellakin meillä eletään hyvin usein tällaista ei niin täydellistä arkea! Arvelinkin, ettei olla ainoita, joiden retket sun muut touhut ei aina ihan suju :D
Poista