Vanha kaakeliuuni

Eilen meillä olikin pitkä päivä. Poika oli onnekas ja sai jäädä kotiin mummun 

kanssa, mutta me muut istuimme autossa aamuyhdeksästä lähes puoleenyöhön 

saakka. Pitihän sitä Ikeassakin taas piipahtaa ja välillä syömään pysähtyä, mutta 

kyllä tuo automatkustelu on puuduttuvaa hommaa. Onneksi ajaminen ei sentään 

mennyt hukkaan, sillä toimme mukanamme kaakelit upeaan vanhaan kaakeliuuniin. 

 Takka on peräisin 1900-luvun alusta, vanhasta Jugend-talosta Helsingistä.

Kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen takan koosta. Ovi on reilu kaksimetrinen

eli takka on tosiaan yli kolme metriä korkea! Nykyään ei juuri tuon korkuisia 

huoneita tehdä, joten takan omistaja myi sen mielellään meille, vaikka tiesi,

että joudumme jättämään siitä jonkun kaakelirivin pois. Täytyy vain olla 

tarkkana, etteivät takan mittasuhteet kärsi, kun takkaa joutuu madaltamaan.

 Takka ei tietenkään ole kunnoltaan täydellinen, kun on jo sata vuotta vanha.

Joissakin kaakeleissa on pieniä halkeamia ja jotakin muutakin pientä vikaa löytyy.

Kaikki osat ovat kuitenkin tallessa ja pienet säröt eivät minua ainakaan haittaa.

Minusta on vain hienoa, että kotiimme tulee jotakin oikeasti vanhaa tuomaan hakemaamme vanhanaikaista tunnelmaa. Uskon, että tästä tulee aivan mahtava! :)

Sosetehtailua

Viime viikonlopun junareissu mummulaan onnistui tosi hyvin.

Poika oli innoissaan ensimmäistä kertaa junassa ja höpötti hassuja 
juttujaan niin, että kanssamatkustajienkin matka kului varmasti hyvin 
joutuisaan niitä kuunnellessa. Konduktöörin antamaa lasten junalippua 
on pitänyt esitellä kaikille ja se piti vielä liimata jääkaapin oveen. 

Päätepysäkillä sain napattua pari kuvaa pojasta. Kyllä nuo vanhat 
rautatieasemat ovat sitten kauniita kaikkine yksityiskohtineen!

Tyttö on noin kuukauden verran syönyt kiinteitä, ja niitä meneekin jo 
ihan mukavasti. Poikaa täysimetin puoli vuotta, mutta tytölle annoin 
ensimmäiset sosemaistiaiset pari viikkoa ennen puolen vuoden ikää. Tyttö 
on niin pikkuinen ja kova ryömimään ja liikkumaan, että kaipasi jo vähän 
lisäenergiaa. Otin uusia makuja käyttöön aika tiheään tahtiin ja hyvin on 
kaikki tytölle maistunut. Bataatti ja porkkana uppoavat takuuvarmasti 
makeutensa vuoksi, mutta yhtälailla maistuvat myös kukkakaali, peruna 
ja kesäkurpitsa. Nyt hän syö jo neljä isoa jääpalakuutiota kaksi kertaa 
päivässä ja puuroakin menee hyvä annos aamuin illoin. Rintamaitokin 
onneksi kelpaa edelleen hyvin, ja tarkoitus onkin imettää vielä pitkään.

 Kasvis- ja lihasoseet teen itse, mutta marja- ja hedelmäsoseet tulee usein 

ostettua kaupasta, kun ovat niin käteviä ja suht edullisia. Kasviksia keitän 
kerralla ison satsin, soseutan sauvasekoittimella ja laitan jääpalamuoteissa 
pakkaseen. Palojen jäädyttyä laitan ne pakkaseen pusseihin, joista niitä on 
helppo ottaa ja lämmittää. Tiedän, että monet eivät pakasta perunaa, koska 
sen koostumus muuttuu vähän erilaiseksi pakastaessa. Itse olen kuitenkin 
pakastanut myös perunaa, mutta olen varmuuden vuoksi soseuttanut 
sen yhdessä jonkun toisen kasviksen kanssa. Oikein maukasta on tullut! 

Kohta pitäisi ruveta keittelemään myös kalaa, lihaa ja kanaa. Ne hienonnan 
kasvisten tavoin sauvasekoittimella keitinliemen kanssa ja laitan niitä aluksi 
vain ihan pienen annoksen jääpalamuotteihin. Mausteita laitan ruokaan vasta 
lähempänä vuoden ikää ja hyvin on poika oppinut mausteisiakin ruokia syömään.

 Pojalle yritin vauvana pari kertaa syöttää kaupan kasvis/lihasoseita reissussa 
ollessamme, mutta eihän tuo niitä huolinut, kun oli äidin ruualle tottunut. Usein
kai käykin niin, että lapsi suostuu syömään vain joko itse tehtyjä tai kaupan soseita, riippuen siitä, mihin on aluksi tottunut. Myös itse tehtyjä kasvissoseita on helppo ottaa mukaan päiväreissulle. Pakkasesta vain sosepalat mukaan rasiaan ja sitten 
sieltä lämmitetään mikrossa samalla lailla kuin kaupankin soseet. Säilyvät vallan 
hyvin laukussa muutamia tunteja, kun sulaminen kestää kuitenkin jonkin aikaa.

Sekä poika että tyttö ovat syöneet alusta asti ihan tavallista kaurapuuroa. Eipä
ole tarvinnut hienontaa kauraryynejä tai ostella kaupan samettisenpehmeitä  valmispuurotetroja. Kaupan marjapuuroja on tosin joskus laukun pohjalla varalla, 
kun maistuvat kylmänäkin nälän yllättäessä. Mutta siis pointtina se, että kun ei 
ole opettanut noille sametin sileille puuroille, niin tavallinen puuro kelpaa mainiosti.
 

Olen täällä blogissakin useasti todennut, etten yhtään tykkää ruuan laitosta, 
mutta jos näitä soseita kerran viikossa keittelee ja pakastaa, niin eipä tuo nyt 
kovin suuri vaiva ole. Nämä itse tehdyt soseet tulevat aivan hurjan paljon 
halvemmiksi kuin kaupan soseet ja näissä ei taatusti ole ylimääräisiä lisäaineita. Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan, jos aihe on yhtään ajankohtainen! :)

Pientä edistystä taas

 Eilen poika ei meinannut millään malttaa mennä päiväunille, kun ikkunasta 
näkyi jotakin niin mielenkiintoista. Ensilumihan se siellä leijaili maahan. 
Unien jälkeen pitikin heti päästä pihalle, ja kovasti olisi poika jo halunnut 
hakea pulkan ja liukurinkin varastosta. :) Tänä aamuna ei lumesta ollut 
enää tietoakaan, mutta olipas ihana seurata pojan innostusta ensilumesta.
 
Jotakin on taas talollakin tapahtunut. Mies laittoi talon perustusten ympärille routasuojauksen, ja päälle levitettiin talon paikalta kaivettua täytemaata. Keväällä 
talon ympärille voikin jo kylvää nurmikon. Piha näyttää kesällä jo ihan erilaiselta!

 Tarkkasilmäisimmät voivat huomata, että meillä on jo ovikin paikallaan.
Älkäähän sentään pyörtykö, vaikka itse kyllä meinasin, kun tuon oven näin!  :D
Tämä ovi on onneksi vain väliaikainen ja tullaan vaihtamaan kauniisiin parioviin 
sitten, kun ei ole enää vaaraa ovien kolhiintumisesta rakentamisen tiimellyksessä.

Huomenna lähden aamulla lasten kanssa junalla mummulaan. Mies tulee illalla 
autolla perässä, kunhan on ensin ahertanut päivän talon kimpussa. Tämä on pojan 
(ja toki tytönkin) ensimmäinen junamatka, mutta eipä varmaan jää viimeiseksi. 
Sen verran innoissaan ja jännittyneenä huomista matkaa on odotettu!


MITÄPÄ KUULUU SINUN VIIKONLOPPUUSI? :)

Perunarieskat

Minulta pyydettiin viime postauksen kuvien perunarieskojen ohjetta.

Meillä tehdään näitä maukkaita rieskoja lähes joka viikko. Ohje on tosi

helppo ja herkullinen! Monesti teen perunamuusia tarkoituksella enemmän,

jotta sitä riittää myös näihin leipiin. Meillä ei muuten syödä muusijauheesta

tehtyä muusia, mutta viime aikoina olen pitänyt jauhetta kaapissa jemmassa 
näitä rieskoja varten. Ylijäänyttä muusia kun ei ihan aina löydy jääkaapista.

 

Teen usein näitä rieskoja, vaikkei ohjeessa tarvittavaa kolmea 

desiä muusia olisikaan jäljellä. Tuolloin vain vähennän myös 

suolan ja jauhojen määrää. Usein jää aineiden mittaaminen lähes 

kokonaan, mutta nämä eivät ole koskaan epäonnistuneet. Tätä 

ohjetta uskaltaa siis varmasti kokemattomampikin leipuri kokeilla! :)

Ilon hetkiä

Tällä hetkellä arjen pienet ilot auttavat selviytymään päivästä toiseen. 

Välillä tuntuu, ettei jaksaisi enää yhtään päivää pyörittää tätä arkea 
aamusta iltaan yksin, mutta aina jokin pieni arjen iloinen hetki saa taas 
elämän hymyilemään. Ja tiedän, että miehellä on aivan yhtä raskasta 
tai luultavasti vielä raskaampaa olla päivät töissä ja mennä sieltä suoraan 
raksalle, josta kotiutuu vasta iltamyöhään. Yhteistä haavetta tässä ollaan 
kuitenkin toteuttamassa, joten ei auta muuta kuin selvitä tästä 
elämänvaiheesta ja yrittää löytää niitä onnen hetkiä ihan joka päivä. :) 

Kauniit kukat ilahduttavat aina. Ihanan värinen syksyinen calluna!

Käsityöt ovat henkireikäni. Löysin pitkän etsinnän tuloksena lähes 

täydellisen neuleohjeen, josta syntyy itselleni jotakin lämpöistä ja kaunista. 

Tämän hetkinen vuokra-asuntomme ei ole mikään ilo silmälle, mutta 

kauniita vanhoja huonekaluja ja esineitä katsellessa tulee hyvä mieli.

Sama vaikutus on kapan sisällä olevien sisustuslehtien lukemisella. :)

Mikäs sen herkullisempaa kuin uunituore rieska voin kanssa!

Näitä nopeita ja maukkaita perunarieskoja meillä tehdään usein.

Lapset vievät toisaalta paljon voimavaroja, mutta toisaalta myös tuovat

kaikista eniten sitä iloa elämään. Meidän kullanmuruista on ollut täällä

kuitenkin niin paljon kuvia, että menkööt nyt yksi postaus aivan ilman. ;) 

Löytyisi vielä hurjan paljon muitakin ilon ja kiitoksen aiheita, isoja ja pieniä.

Nyt haluan kuitenkin toivotella teille ihanille lukijoille runsaasti

ILON HETKIÄ VIIKONLOPPUUNNE!

Vauvan varpaat lämpöisiksi

Aika menee niin nopeasti! En millään saata uskoa, että tuo suloinen 
pieni ruusunnuppu on ollut ilonamme jo puoli vuotta. Isoveli rakastaa 
pikkusiskoaan välillä kovin kovakouraisesti, mutta muistaa myös 
päivittäin kertoa tälle ihania hellyttelysanoja:  "minä olen ylpeä 
E-tytöstä, minä rakastan E-tyttöä" tai "sinä olet ihana pikku neitokainen"! 
En edes tiedä, mistä poika on tuon neitokainen-sanankin oppinut. Ja 
aina, jos tytöllä on joku pinni tai muu hiuskoristus päässään, 

niin poika sanoo, että vauva on "pinsessa" (prinsessa). <3
Paljastukoon tässä samalla tytön nimen alkukirjain. :)

 Tyttö kasvaa hurjaa vauhtia ja taas jäivät kaikki vanhat villasukat 

pieniksi. Halusin kutoa hänelle jotkut nätit villasukat talvea varten, 

mutta en löytänyt mieleistä ohjetta lasten sukkia varten. Niinpä 

päätin tehdä hänelle samanlaiset sukat, kuin tein itselleni viime 

syksynä. Ohjeessa sukat on tehty 7 Veljestä -langasta, mutta minulla 

oli tytön sukkia varten Pikkusisko-lankaa. Pikkusisko on sen verran 

ohuempaa, että tein tytön sukat samalla aloitussilmukkamäärällä kuin 
aikuisen koon 38 sukat. Toki muuten jouduin vähän muokkaamaan ohjetta.

  Pari viikkoa sitten saimme neuvolasta "istumisluvan" ja hienosti 

tyttö jo syöttötuolissa istuukin. Lattiallakin istuminen onnistuu, jos 
on vähän tyynyjä tukemassa. Ostin H&M:ltä tytölle hiuspannan, 
mutta jotenkin se ei vain ollut tytön näköinen. Siinä oli siis alunperin 
sellainen puolipallohörhelökoriste. Otin koristeen pois ja virkkasin 
tilalle valkoisen kukkasen. Paljon enemmän meidän neidin näköinen. :)

Nyt täytyy mennä nopeasti jatkamaan seuraavaa käsityöprojektia, kun 

lapset nukkuvat vielä päiväunia. Tällä kertaa kudon jotakin itselleni. :)

Syksyistä lauantai-iltaa!