Hääpäivän mietteitä

Vietämme tänään viidettä hääpäiväämme, mutta juhlistimme päivää ennakkoon jo
viikko sitten. Saimme ilmaiset liput Lauri Tähkän ja Juha Tapion yhteiskonserttiin, 
joten käytimme tilaisuuden hyväksi ja lähdimme kahdestaan ulos. Kävimme ensin 

ravintolassa syömässä ja sovimme, että tänä iltana ei saa puhua lapsista eikä rakentamisesta. Nuo kun ovat olleet lähes ainoat puheenaiheet viime aikoina. 
Aika hyvin taisimme onnistua, vaikka mies kyllä ehdotti, että jos ei varsinaisesta 
talon rakentamisesta saa puhua, niin mitenkäs olisi pihasuunnitelma. Muutaman
pihakoivun, juhannusruusun ja syreenin taisimme sijoittaa illan aikana. :D

Me kun emme enää mitään ihan kaksikymppisiä ole, niin väsyhän siinä

tuli ennen kuin odotettu Juha Tapio pääsi lavalle joskus ennen puolta yötä. 
Olimme tosin kuulijakunnasta sieltä nuorimmasta päästä; keski-ikä taisi olla 

pitkästi yli 40. Hieman huvitti, kun itse haukottelimme jo kymmenen 
jälkeen ja ympärillä jammaili kymmenittäin viisi- ja kuusikymppisiä. :)

Juha Tapiosta tykkäämme molemmat paljon ja olemme käyneet häntä
kuuntelemassa useamman kerran ihan sieltä hänen pitkätukkaisista 
alkuajoistaan lähtien. :D Kaikki levytkin taitavat löytyä kaapista. 
Juha Tapiolla on useita tosi kauniita ja koskettavia sanoituksia.

Kotonakin oli mennyt kaikki hyvin ilman äidin iltamaitotarjoilua
(säälittävät 50ml sain pumpattua hätävaraksi). Tyttö nukkui suloisesti
mummun sylissä tullessamme yöllä kotiin. Loppuyö sitten 
tankattiinkin normaaliin tapaan melkeinpä tunnin välein (!). 

Häämme viisi vuotta sitten olivat juuri meidän näköiset, ja niistä on jäänyt 
ihania muistoja. Ainut asia, mikä meitä molempia harmittaa on häidemme 
valokuvaus. Varsinaiset hääkuvat otti onneksi ammattitaitoinen kuvaaja 
valokuvaamossa, mutta tarkoitan siis hääjuhlan kuvaamista. Hääjuhlassa
ja sitä ennen olleessa siunaustilaisuudessa kuvat otti miehen valokuvausta 
harrastava kaveri meidän järjestelmäkamerallamme. Voi kun olisimme edes 
tajunneet antaa hänen käyttää omaa tuttua kameraansa, niin kuvat olisivat 
voineet onnistua paljon paremmin. Itsekään emme tuolloin  vielä tajunneet 
sitäkään vähää valokuvauksesta kuin tänä päivänä, niin emme tajunneet 
panostaa häiden ikuistamiseen tarpeeksi. Pääasiahan tietenkin on, että häistä 
on ylipäätään kuvia muistona, vaikka ne eivät aivan priimalaatuisia olekaan.

Studiokuvassa kävimme jo viikkoa ennen häitä. Valokuvaamo oli toisella
paikkakunnalla, emmekä halunneet, että hääpäivänä tulee kamala kiire. 

Kävin ottamassa hääkampauksen ja -meikin myös valokuvausta varten, joten

hiukset ja naama olivat samassa kuosissa kuin hääpäivänä. Studiokuvauksen

jälkeen otimme vielä itse jalustalla kuvia miehen sukulaisten omistaman

upean reen kanssa. Ehkä olisi ollut järkevintä pyytää valokuvaaja ottamaan

meistä nuo rekikuvat jossain kauniimmassa miljöössä ja jättää studiokuvat

kokonaan pois. Mutta eipä aina järki leikkaa ennen kuin vasta jälkeenpäin. 

Yksi asia, jossa olen ihan valtavasti kasvanut iän karttuessa on omille mokille

ja kommelluksille nauraminen. Nuorempana saatoin hävetä jotakin noloa
tilannetta päiväkausia aivan paniikissa. Tämä oli aasinsilta loppukevennykseen: 
käykäähän ihmeessä katsomassa parin vuoden takainen hääpäiväpostaukseni (klik). 
Siellä on niin upea, mielenkiintoisen mallinen kuvakollaasi meidän häistä, että
 oksat pois. :D Ja voitte vain arvailla, kuinka kauan minulla meni tuon mahtavan kollaasiluomuksen tekemiseen ja kuvien asetteluun, kun ei tuo Gimp ollut mikään 

paras ystäväni tuolloinkaan. Minua naurattaa tuon kollaasin malli edelleen. :)

Tänä hääpäivänä mielessä oli näemmä monenlaisia hieman sekavia 
ajatuksia. Tällainen astetta epämääräisempi, aiheesta toiseen 
pomppiva postaus sallittakoon aina välillä. :)