Lumitöitä ja lasten leikkejä

 

Nämä valoisat aamut ovat saaneet meidänkin lapset heräämään aikaisemmin 

kuin aiemmin. Varhaisen heräämisen lisäksi tyttö valvoi viime yönä kahteen 

otteeseen tunnin tai kaksi. Mitään vaivaa ei näyttänyt olevan, ihan vain olisi 

leikkimään halunnut lähteä keskellä yötä. Olo on siis kaikkea muuta kuin 

virkeä. Lyhyen yön väsyttämänä tyttö oli jo yhdeksältä unessa vaunuissa ja 

me pojan kanssa vietimme aktiivisen tunnin ulkona lunta kolaten. Taisikin 

olla jopa toinen kerta tänä talvena, kun tarvitsi lumikolaan tarttua. :) Poikakin 

jaksoi juosta pienen kolansa kanssa niin reippaana äidin pikku apulaisena. 

 Kevättä odotan jo kovasti, mutta enpä silti jaksa tästä lumesta hirveästi 

harmistua. Poishan se sulaa ihan kohta kuitenkin. Tästä lähenevän 

kevään tuomasta valosta olen niin iloinen! Lapset menevät seitsemän 

maissa nukkumaan, ja juuri eilen tajusin lapsia nukuttaessani, että ulkona 

ei ole vielä tuohon aikaan aivan pimeää. Valo on niin piristävä ja upea asia!

 

 

 

 Äitini tuli tänään lapsia katsomaan, ja minä pääsin kampaajalle. On aina

yhtä rentouttavaa istua pari tuntia yksin ja lukea rauhassa lehtiä, kun ei 

tarvitse siirrellä lehden päällä istuvia ja tepastelevia lapsosia pois lehden 

päältä. Mitään radikaalia en ole hiuksilleni tehnyt moniin vuosiin. Vähän

väriä ja pitkien hiusten tasausta sekä kerroksia. Vähän tylsää ehkä, mutta

muuhun en rohkene. Lyhyempi polkkamalli minulla on ollut viimeksi yli 

kymmenen vuotta sitten ja silloin vannotin itselleni, että ei ikinä enää.

Kummasti tuo väri ja hiusten tasaus kuitenkin antaa ryhtiä ja uutta ilmettä. :)

Aamupäivällä poika pisti ravintolan pystyyn ja loihti äidille ja siskolle

herkkuja. Tyttökin oli kovasti leikissä mukana, ja tuttikin pysyi 

kummasti suussa, joten virkkaamani ruuat säilyivät tällä kertaa kuivina. 

 

Tyttö on viime viikkona harjoitellut sinnikkäästi kävelyä ja harjoitus on 

nyt palkittu. Enää ei pyllähdetä kumoon joka viidennen askeleen jälkeen 

vaan kävellään mallikkaasti huoneesta toiseen edestakaisin. Hyvin saman 

ikäisenä oppi myös poika aikoinaan kävelemään. Tuntuu kyllä ihmeelliseltä,

että kohta tuo äidin ja isin pieni vauveli on jo taapero! Ei voi ymmärtää tätä

ajan kulumista. Mutta ihanaahan se on, kun lapset kasvavat ja kehittyvät. 

Näinhän sen pitääkin mennä. :) 

 

 

Piristävää loppuviikkoa!