keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Lumitöitä ja lasten leikkejä

 
Nämä valoisat aamut ovat saaneet meidänkin lapset heräämään aikaisemmin 
kuin aiemmin. Varhaisen heräämisen lisäksi tyttö valvoi viime yönä kahteen 
otteeseen tunnin tai kaksi. Mitään vaivaa ei näyttänyt olevan, ihan vain olisi 
leikkimään halunnut lähteä keskellä yötä. Olo on siis kaikkea muuta kuin 
virkeä. Lyhyen yön väsyttämänä tyttö oli jo yhdeksältä unessa vaunuissa ja 
me pojan kanssa vietimme aktiivisen tunnin ulkona lunta kolaten. Taisikin 
olla jopa toinen kerta tänä talvena, kun tarvitsi lumikolaan tarttua. :) Poikakin 
jaksoi juosta pienen kolansa kanssa niin reippaana äidin pikku apulaisena. 


 Kevättä odotan jo kovasti, mutta enpä silti jaksa tästä lumesta hirveästi 
harmistua. Poishan se sulaa ihan kohta kuitenkin. Tästä lähenevän 
kevään tuomasta valosta olen niin iloinen! Lapset menevät seitsemän 
maissa nukkumaan, ja juuri eilen tajusin lapsia nukuttaessani, että ulkona 
ei ole vielä tuohon aikaan aivan pimeää. Valo on niin piristävä ja upea asia!
 
 
 
 Äitini tuli tänään lapsia katsomaan, ja minä pääsin kampaajalle. On aina
yhtä rentouttavaa istua pari tuntia yksin ja lukea rauhassa lehtiä, kun ei 
tarvitse siirrellä lehden päällä istuvia ja tepastelevia lapsosia pois lehden 
päältä. Mitään radikaalia en ole hiuksilleni tehnyt moniin vuosiin. Vähän
väriä ja pitkien hiusten tasausta sekä kerroksia. Vähän tylsää ehkä, mutta
muuhun en rohkene. Lyhyempi polkkamalli minulla on ollut viimeksi yli 
kymmenen vuotta sitten ja silloin vannotin itselleni, että ei ikinä enää.
Kummasti tuo väri ja hiusten tasaus kuitenkin antaa ryhtiä ja uutta ilmettä. :)



Aamupäivällä poika pisti ravintolan pystyyn ja loihti äidille ja siskolle
herkkuja. Tyttökin oli kovasti leikissä mukana, ja tuttikin pysyi 
kummasti suussa, joten virkkaamani ruuat säilyivät tällä kertaa kuivina. 
 
Tyttö on viime viikkona harjoitellut sinnikkäästi kävelyä ja harjoitus on 
nyt palkittu. Enää ei pyllähdetä kumoon joka viidennen askeleen jälkeen 
vaan kävellään mallikkaasti huoneesta toiseen edestakaisin. Hyvin saman 
ikäisenä oppi myös poika aikoinaan kävelemään. Tuntuu kyllä ihmeelliseltä,
että kohta tuo äidin ja isin pieni vauveli on jo taapero! Ei voi ymmärtää tätä
ajan kulumista. Mutta ihanaahan se on, kun lapset kasvavat ja kehittyvät. 
Näinhän sen pitääkin mennä. :) 
 
 
Piristävää loppuviikkoa!
 
 

9 kommenttia:

  1. Uskomatonta, joko teidän vauva kävelee?! :D Justhan hän synty

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Uskomatonta todella! Ja olen minäkin kyllä yksi väsynyt sekava äiti; postauksen otsikkoon olisi ehkä voinut kehitellä jotakin tuosta tytön uudesta hienosta taidosta, eikä mistään lumitöistä :D

      Poista
    2. No sallitaan tollaset :D Ja hei piti vielä kampaajaa kommentoida että musta tuntuu kanssa noi pari tuntii kampaajalla lehtiä selaten niiin luksukselta! :D

      Poista
  2. Löysinpäs kivan näköisen blogin :) Ihania nuo virkatut ruuat! Yritin liittyä lukijaksesi, mutta jostakin syystä en pääse liittymään vaan se herjaa jotakin virhettä (tämä on jo toinen blogi mihin pääse liittymään), outoa!!

    Tervetuloa piipahtamaan myös minun blogiiini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eerika! Kiva, kun löysit tänne! En osaa sano, mikä tuossa lukijaksi liittymisessä mättää, mutta yritä ihmeessä myöhemmin uudelleen! Tulen kurkistamaan myös sinun blogiisi :)

      Poista
  3. Sitä voi taas vaan päivitellä, miten käsittämättömän nopeasti aika kuluu ja miten nopeasti vauvasta tulee taapero. Ihania leikkejä siellä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä vuosi on vierähtänyt niin nopeasti! Ihania ovat tosiaan nuo pienten leikit :)

      Poista
  4. Ihania kuvia leikkien lomasta! On teillä neiti kasvanut jo ihan älyttömästi... :)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Onhan tuo tyttö kasvanut, vaikka kovin pienikokoinen on ikäisekseen. Mukavaa viikonloppua myös teille! :)

      Poista

Kiitos! Viestisi ilahduttaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...