Tiskirättejä

Täällä ollaan jonkinlaisen flunssan kourissa. Pojalla on yskä ja nenä vuotaa
ja minulla järkyttävä väsymys ja nuha + kurkku kipeä. Kuumetta meillä 
ei ole juuri ikinä, mutta olo on kyllä ilman sitäkin ihan tarpeeksi huono.
Täytyy vain toivoa, että menee nopeasti ohi.

Minulla on ollut jo pitkään tarkoituksena kutoa tai virkata muutama

kivan värinen tiskirätti ja vihdoin pääsin tuumasta toimeen.

Toisen rätin virkkasin pylväillä Novitan vaaleanpunaisesta Bambusta.

Toisen kudoin helmineuleella Novitan Hangosta. Mia Willa Olivia -
blogista oli tehnyt juuri vastaavan. Kiitos mallista! :)

Kivan näköisiä ovat ainakin, toivottavasti myös käytössä käteviä. :) 

 Nyt tekemään asioita "Tehtävä ennen vauvan syntymää" -listaltani.

Jospa saisi taas edes yhden kohdan vedettyä yli. :)

Blogin synttärit!

Aamulla ulkoiltiin pojan kanssa aurinkoisessa pakkassäässä. 
Mukavaa puistossa touhuilua ja mäenlaskua. :)

Blogini alkaa olla vuoden vanha; viime vuoden helmikuussa aloitin
tämän harrastuksen. Aikalailla samalla mallilla ajattelin blogin kanssa jatkaa. 
1-2 kertaa viikossa postailen, jos vain suinkin ehdin ja jutun juurta riittää.
Pidempiäkin taukoja voi hyvin tulla, kun vauva, rakentaminen ja muut tärkeät
asiat vievät ajan. Itse luen mielelläni blogeja, jotka eivät päivity turhan usein. Toisten blogeja on mukava lukea, mutta siinä vierähtää helposti paljon aikaa. Siksi en itsekään yhtään pahoittele, jos en hetkeen ehdi kirjoittelemaan. Ainakaan minun mielenkiintoni jotakin kivaa blogia kohtaan ei laske, vaikka välillä olisikin pidempiä taukoja. Onhan elämässä oltava muutakin, kuin bloggailu. Minusta rauhallisempikin tahti riittää. Toivottavasti se riittää myös teille lukijoille! :)

Yksi meidän perheen lempparileivonnainen (yksi niistä monista) on

Runebergintortut. Niitä leivoin eilen jo toisen satsin; 

niin hyvin käyvät kauppansa. :) Peittoavat mielestäni laskiaispullat mennen 

tullen, mutta eiköhän noita pulliakin ensi viikolla tule leivottua.

Kaupan kuivat ja runsaalla karvasmanteliöljyllä maustetut tortut eivät

ole niin mieleeni. Vaikka enpä minä niistäkään kieltäydy, jos tarjotaan. :) Itse teen 
tortut yläasteen vanhan kotitalouskirjan reseptillä. Maistuvat ainakin meille!

Runebergintortut (20kpl)

200g margariinia tai voita
2 dl sokeria
2 munaa
2dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1tl kardemummaa
2dl keksinmuruja
2 dl mantelijauhetta
1dl kermaa

Päälle:
vadelmahilloa
sokerivesikuorrutusta

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää vaahdon joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Lisää kerma. Jaa taikina pieniin paperisiin vuokiin. Jätä kohoamisvara. Paista kullanruskeiksi, noin 10 minuuttia. Kun tortut ovat jäähtyneet, koristele vadelmahillolla ja sokerivesikuorrutuksella. Nauti!

Onko muita Runebergintorttujen ystäviä? :)

Ikkunat

Tilasimme jo ennen joulua ikkunat tulevaan taloomme. Valmistajana on Sydänpuu 
ja näin talviaikaan tilaamalla saimme tuntuvan alennuksen hintaan. Sydänpuu 
myös lupasi varastoida ikkunoita aina siihen saakka, kun niitä tarvitsemme.

Alunperin meidän oli tarkoitus käyttää uusien ikkunoiden ulkopokissa 
purkutalon vanhaa aaltoilevaa puhallettua lasia. Ongelmaksi muodostui, että 
vanhat lasit olivat kaikki vähän erikokoisia, ja niiden leikkaaminen olisi ollut hyvin vaikeaa. Riski lasien hajoamiseen oli turhan suuri. Päädyimme siis käyttämään 
ulkopokissa konevedettyä lasia, jossa on lasin sisällä näkyvissä hieman 
"aaltoja". Lasi näyttää vähän vanhemmalta kuin nykyiset float-ikkunalasit.

Ikkunat ovat perinteisiä huultamattomia sisään-ulos aukeavia. Ulkopokien lasit
on kiinnitetty perinteisellä kittikiinnityksellä ja ikkunat maalataan 
taitetulla valkoisella pellavaöljymaalilla. Ikkunoiden ulkopokissa on aidot 
jakopuut eli jakopuu katkaisee lasin. Sisäpokissa jakopuu on eristyslasin pinnassa. 
Yhdessä ikkunassa on kuusi ruutua, joten ikkunoiden pesu ei tule olemaan 
mitään helpointa hommaa. Varmasti tulen vielä tuskailemaan ikkunoita pestessäni, 
mutta onpahan ainakin nätit ikkunat. :D

Myrskyhaka pitää ikkunan tuuletettaessa raollaan.

Ikkunoiden heloiksi valitsimme Rakennusapteekista niin sanotun Kellokoski-mallin niklattuna. Kauniita vanhanaikaisia yksityiskohtia! <3

Kuvat: Sydänpuu

Haaste

Sain Mopin kotona -blogin Sannalta haasteen. Kiitos siitä! 
Minun pitää siis kertoa itsestäni 11 asiaa ja vastata haastajan 11 kysymykseen. 
Taidan olla nyt tylsä ja jättää laittamatta haastetta enää eteenpäin, 
kun se on jo kiertänyt niin monessa seuraamassani blogissa.

11 asiaa minusta:

Olen asunut yhden syksyn Egyptissä. Vietin ikimuistoiset kuukaudet harjoitellen kairolaisessa tyttökodissa.

Tykkään laatia erilaisia listoja. Nytkin on pitkä lista asioita, jotka pitäisi tehdä ennen
vauvan syntymää. Voi sitä riemua, kun saa jonkun asian tehdyksi ja saa vetää
tuon tehtävän yli listasta. Pienet on ilot välillä :)

Jo kymmenen vuotta sitten suurin haaveeni oli saada mies ja lapsia.

Nautin valtavasti kotona olosta ja puuhailusta. Voin olla useita päiviä poistumatta 

kodin tutusta ja turvallisesta ilmapiiristä.

Tykkään vähän turhan paljon hyvästä kotiruuasta ja itse tehdyistä leivonnaisista.

Kai se on tämäkin paljastettava. Tästä moni saa varmasti hyvät naurut. Minulla oli lukioaikana vuoden vaihe, jolloin pukeuduin hopparivaatteisiin ja skeittarikenkiin. 

Samaan aikaan yritin kovasti muka osata lumilautailla ja kuunnella rap-musiikkia. :D

 Nykyään tykkään pukea päälleni aika naisellisia vaatteita ja korkokenkiä. 
Tennareissa en enää viihdy yhtään.

Mieheni kosi minua Haltin huipulla ollessamme vaeltamassa. Hän oli tehnyt 

minulle itse puisen sormuksen, jonka pujotti sormeeni. <3

Meidän perheessä ei ole telkkaria. Ei ole koskaan ollut, eikä luultavasti tule 
olemaan. Sieltä  tulee niin paljon kaikkea roskaa, jota emme halua katsoa ja 
toisaalta niin paljon kaikkia (hömppä) sarjoja ja sisustusohjelmia, joita minun tulisi varmasti seurattua, jos meillä olisi telkkari. Senkin ajan haluamme käyttää 
perheen yhteiseen touhuamiseen. Itse tosin katson välillä pojan päiväuniaikaan 
netistä joitakin ohjelmia, mutta pidän huolen siitä, että aina on kudin  tai muu 
käsityö kädessä samalla. Muuten tuo aika tuntuisi aivan hukkaan heitetyltä. 
Teeveettömyys on meidän perheelle ihan paras ratkaisu. :) 

Inhoan imurointia ja lattioiden pesua, mutta tykkään tavaroiden järjestelystä 
omille paikoilleen, kaappien järjestelystä jne. 

Virkkaaminen ja kutominen ovat olleet ala-asteen ensimmäisiltä 

luokilta saakka lempipuuhaani.



Vastaukset Sannan kysymyksiin:

1. Mikä on tämän kevään värisi sisustuksessa?

Tämä kevät ei taida poiketa mitenkään aikaisemmista tai tulevista keväistä 
sisustusvärien suhteen. Vaaleaa ja vaaleanpunaista siis.

2. Mieluisin paikka kodissasi?
Tässä vuokrarivitalossa nyt ei mitään erityisen ihania ja mieluisia paikkoja 
ole, mutta olohuoneen sohvalla ihan viihtyy. Tulevassa kodissamme tulee varmasti olemaan noita mieluisia paikkoja enemmänkin.

3. Lempiesineesi kotona?

Vanha kehto on aika ihana. 

4. Bravuuri leivonnaisesi ja jos mahdollista niin resepti? :)

Porkkanakakku on herkkua! Resepti löytyy täältä.

5. Mikä sisustuskauppa nielee eniten rahojasi?
Ostan aika vähän piensisustustuotteita, koska tykkään tehdä itse kaikkea, mitä vain 
osaan. Huonekaluja on tullut ostettua Ikeasta ja antiikkikauppiailta.

6. Onko toivomuslistallasi jokin tietty hankinta kotiin?
Pojalle pitäisi löytää joku nätti ja vanha sänky, ettei tarvitsisi koko lapsuutta pinnasängyssä nukkua. Paljon muuhun ei tällä hetkellä ole tilaa eikä kyllä tarvettakaan.

7. Mikä design valaisin miellyttää eniten?
Enpä taida design-valaisimista oikein perustaa.

8. Loft vai kartano?

Kartano!

9. Televisio, radio vai hyvä kirja?
Hyvä kirja!

10. Mikä innosti aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Muut blogit innostivat. Vielä pari vuotta sitten en seurannut yhtäkään blogia, mutta vähitellen blogit veivät mennessään. Niistä saa ihania ideoita muun muassa käsitöihin ja sisustukseen ja on kiva jakaa omiakin ideoita muille.

11. Ja viimeisenä, miten kovasti jo odotat kevättä? 
Aika kovasti! Kevät tuo ihania asioita, kuten vauvan, ja myös rakennushommat
pääsevät kunnolla alkuun! Ja tietenkin kevät tuo myös valoa, lämpöä ja 
samalla uutta virtaa! 


Näiden paljastusten myötä toivottelen oikein 
 mukavaa viikonloppua kaikille!

Vauvan peitto

Sain valmiiksi vauvalle kutomani peiton. Jos vauva siis on tyttö. :)

Tätä vaaleanpunaista lankaa hamstrasin reilu vuosi sitten alennuksesta ja
nyt tuota väriä ei enää myydäkään. Lanka on ihanan pehmoista Novitan Miamia. 
Peiton ohje löytyy Novitan sivuilta täältä. Itse tein peitosta vähän isomman, 
kuin mitä ohjeessa neuvottiin. 

 Minulla on tuota samaa lankaa vielä turkoosina useampi kerä, mutta tekisi 
melkein mieli tehdä mahdollista poikaa varten hempeän vaaleansininen peitto. 
Katsotaan nyt, mitä teen.

Seuraavaksi olisi muutamia kivoja ompeluprojekteja tiedossa, kun vain saisi
tuon ompelukoneen taas kaapista esiin. Se on aina yhtä vaikeaa. Voi kun olisi oma
ompeluhuone, jossa kone saisi olla aina esillä ja valmiina käyttöön! Helpottaisi
huomattavasti!


Aurinkoista päivää sinulle!

Kulttuuria kerrakseen

Olimme perjantaina miehen työpaikan järjestämänä oopperassa 

ja ulkona syömässä. Tämä oli toinen kertani oopperassa ja oli kyllä ihan
positiivinen elämys. Ooppera oli osaksi pohjanmaan murteella, kyseessä oli 
siis Ryästö lakeurelta. Huumoria oli ihan mukavasti, mikä toi sopivasti
vastapainoa melko pitkille lauluosuuksille. Komiastihan nuo lauloovat, 
kovaa ja korkialta, mutta tuppaahan siinä paikat puutumahan, kun melekeen 
kolome tuntia istuskeloo. :) 

Tässäpä teille pari mahakuvaa eiliseltä, rv 29+2. Mekko on H&M:n äitiysmallistosta.

Yritän saada lähiaikoina aikaiseksi kirjoitella jotakin rakennusaiheista tänne.
Ikkunoista olisi ainakin jotakin luvassa. :)


Leppoisaa lauantai-iltaa!

Leluja

Päivät rientävät pojan leikkiessä joululahjaleluillaan.

Junarata on ollut huippusuosittu! 
Uudella hellalla on myös laitettu joka päivä ruokaa,
yleensä joko "kemmaa" (kermaa, pojan ykkösherkkua) tai kanaa.

Pojan puhe on edistynyt taas huimasti; nyt tulee jo paljon kolmen, jopa
neljän sanan lauseita kuten "äiti maistaa syötävää". Tänä aamuna poika 
temppuili ja lähti karkuun, kun oli aika pukeutua perhekerhoon 
lähtöä varten. Menin sitten vaatehuoneeseen etsimään itselleni vaatteita 
ja kohta kuului suloinen lause: "äiti pukee E(pojan nimi)-pojan". 
On niin ihmeellistä, miten äidin pieni voi osata puhua ja taivuttelee jopa 
sanat useinmiten oikein. Ihana on myös se onnistumisen
elämys, kun poika huomaa tulleensa ymmärretyksi! 

Edit. Hih, pakko lisätä tänne vielä yksi pitkän pitkä lause, jonka poika
lausui äsken leikkiessään. "Vauva tulee keväällä pois äitiltä!" <3

 

Duplo-kulkuneuvojakin tuli lisää ja niillä ajellaan ahkerasti.  

Hauska ja kehittävä lelu oli myös purkissa tullut onkipeli.

Veikeitä ongittavia ja kaksi onkea, joista toista äiti tai isi saa

kyllä pitää kädessä, mutta kaikki ongittavat on jätettävä pojalle,

muuten tulee sanomista. :) 

Mukava, kun pistäydyit!

Kevättä tulppaaneilla

 Uusia lukijoita on taas tullut useampia! Tervetuloa! 
 Uudet lukijat ja kommentit ovat aina niin ihana yllätys!
 
Perjantaina ruokaostoksilla käydessä en malttanut olla ostamatta kauniita 
vaaleanpunaisia tulppaaneja. Heti tuli ihana kevään tuntu kotiin!

Kuvat on otettu tällä kertaa vanhalla pokkarilla, kun miehellä on järkkäri 
mukana työmaalla. Heti huomaa, että kuvat eivät ole niin tarkkoja.

Tuohon lipaston päälle on niin kiva aina vaihtaa koristeita vuodenajan 
ja vuoden juhlien mukaan. Montakohan kertaa lipasto on täällä 
blogissakin vilahtanut eri näköisenä? :)

Raskaus on sujunut yllättävän hyvin. Kohta on jo 30 viikkoa täynnä 

ja olo on tällä hetkellä melkeinpä parempi kuin esikoista odottaessa. 

Ja hyvä niin, mitenkäs tuon pojan kanssa muuten jaksaisi päivät pitkät touhuta. 

Edelleen on satunnaisia hetkiä, kun en edes muista koko raskautta, 

paitsi tietenkin peiliin katsoessani. Harjoitussupistuksia on kyllä useita 
päivittäin, mutta eipä niitä juuri edes huomaa.

Jotakin uutta vaivaa on sentään viimeisen viikon aikana ilmennyt. Mikäs 
raskaus tämä olisikaan, jos ei jostakin kolottaisi. Liitoskivut ovat
tämä uusi ihana tuttavuus; niistä en poikaa odottaessani tiennyt yhtikäs mitään. 
Vielä eivät onneksi ole kovin kivuliaita, mutta voin kuvitella, että jos 
tästä kovasti pahenevat, niin olo voi olla aika tuskainen. 

Vauva myös liikkuu ja potkii sen verran paljon yöllä, että välillä on uni 
vähän hukassa. Siihen kun lisää esikoisen hyvin levottoman nukkumisen ja 
useat peittelemiset niin katkonainen uni ja väsymys on taattu. Väsymykseen 
olisi tietenkin kätevä helpotus, kun vain malttaisi nukkua pojan päiväunien 
aikaan eli juuri nyt. Mutta hyvin harvoin maltan. Turha siis valittaa. 
Kunpa raskaus sujuisi loppuun saakka ilman tämän suurempia vaivoja.
 

 Rentouttavaa sunnuntaipäivää!

Vaniljaa ja Burberryä

Aloimme kerätä Pentikin Vanilja-sarjaa naimisiin mennessämme ja

häälahjaksi saimmekin jo lähes kaiken tarpeellisen. 

Sen jälkeen on tarvinnut enää pikkuhiljaa täydentää sarjaa.

Teekupit aluslautasineen meiltä on puuttunut ja nyt saimme ne joululahjaksi.

Vanilja-sarja on mielestäni tosi ajaton ja kaunis!

Löytyykö muita Vaniljan ystäviä?

 

Mieheltä sain lahjaksi hajuvettä. Meillä joululahjojen ostosta ei haluta 

ylimääräistä stressiä, joten tänä vuonna kerroin yksinkertaisesti miehelleni, 
mitä haluan ja tarvitsen. Vaikeahan sitä on muuten tällaisen naisen 
mieltymyksiä arvailla. :) Kovasti mies olisi halunnut jonkun yllätyksenkin ostaa, 

mutta kielsin jyrkästi, kun en mitään muuta varsinaisesti tarvinnut ja tiesin, 
että sopivan yllätyslahjan löytäminen tuottaisi miehelle suurta päänvaivaa.
Käskin vain olemaan tyytyväinen, kun on näin vähään tyytyväinen vaimo,
ainakin näissä lahja-asioissa. :D
 

Itseasiassa tämä on jo kolmas pullo samaista hajuvettä. Ihastuin tuohon 
Burberry Brit Sheer -tuoksuun useampi vuosi sitten ja pullokin 
on kyllä nätti kuin mikä! Päänsärkytuoksut eivät innosta, mutta tässä on ihana hedelmäisen raikas tuoksu, johon en ole kyllästyntyt vieläkään.

Muita hajuvesiä en ole tämän löydettyäni käyttänytkään.

Miehellä on viimeiset metrit vanhan talon purkamisessa käsillä
ja viikonloppuna tulee tukkirekka vihdoin purkamaan hirsikehikon maan tasalle.
Jospa sen jälkeen saisimme edes pari kuukautta olla koko perhe yhdessä iltoja ja  viikonloppuja. Poikaakin käy ihan sääliksi välillä, kun hän joutuu aina 
heiluttelemaan isille hyvästiksi, kun isi lähtee hommiin. Mutta sitähän se tulee 
olemaan, kun varsinainen rakentaminenkin alkaa. Kesällä on tosin sitten kivempi ajella lasten kanssa rakennustyömaalle isiä katsomaan ja ihmettelemään uuden kodin rakentumista. Kevättä ja kesää odotellessa!

 

Poika vai tyttö?

Veimme eilen kuusen pois. Johan se olikin sisällä kolme ja puoli viikkoa! Näytti vielä oikein vihreältä ja tuuhealta, mutta voi sitä tippuneiden neulasten määrää, ennen kuin saimme kuusen ulos asti. Ihan jonkin aikaa meni siivotessa. :D Vielä pitäisi laittaa säilöön kaikki joulunpunaiset koristukset sisustuksesta.

Rakentaminen ja vauva ovat asioita, jotka kuuluvat tänä vuonna olennaisesti meidän
perheen elämään. Niinpä vuoden ensimmäinen kirjoituskin koskee vauva-aihetta.

Otsikon kysymys pyörii mielessä aina silloin tällöin. Meillä ei siis ole tietoa vauvan sukupuolesta. Olisimme kyllä halunneet tietää, mutta rakenneultratäti ei sitä suostunut katsomaan. Ei kuulu hänen mielestään ultran tarkoitukseen. No ei kai periaatteessa kuulukaan, mutta olisihan tuo ollut kiva tietää. Ei sillä, että jompikumpi vaihtoehto olisi jotenkin toivotumpi. Ihan vain vaatehankintojen takia olisi ollut mukava kuulla etukäteen, kumpi siellä masussa oikein majailee. Pojalle ei tarvitsisi ostaa periaatteessa yhtään mitään, kun kaikki esikoisen vaatteet ovat tallessa. Tytöllekin käy toki monet esikoisen vauva-ajan valkoiset, harmaat ja ruskeat vaatteet, mutta niihin haluaisin ehdottomasti yhdistellä vaaleanpunaista. Sinistä en suostu tytön päälle pukemaan. Minusta vaatteista saa reilusti näkyä, onko lapsi tyttö vai poika. 

Pari viikkoa sitten annoin itselleni luvan vähän hypistellä vauvan vaatteita kaupassa ja mukaan tarttui muutama vaalean neutraali 50/56cm vaate Lindexiltä. Näihin on helppo sitten lisätä vaaleanpunaista tai -sinistä tarpeen mukaan. Ostin myös Teddykompanietin suloisen soittorasiapupun. Pojalla on vastaava lammas, ja soitin sitä hänelle jo raskausaikana mahan päältä. Poika nukahtaa edelleen päiväunille ulos parhaiten, kun hytkytän rattaita ja lammas soittaa hänelle samalla "Levon hetki nyt lyö...". 

Haluaisin myös virkata ja kutoa vauvalle jotakin, joten senkin takia sukupuoli olisi ollut tervetullut tieto. Päiväpeitto ja torkkupeitto olisi ainakin suunnitteilla, kun esikoisellekin sellaiset tein. Aloin joululomalla kutoa vaaleanpunaista peittoa, kun olin ostanut ihanat langat valmiiksi alennuksella jo yli vuosi sitten. Mukavahan tuota on kutoa, vaikkei vielä tällä kertaa käyttöön tulisikaan. Isoäidinneliöitä päiväpeittoa varten en sen sijaan taida ruveta väkertämään ennen vauvan syntymää. 

 Minulla on kyllä aika hyvä veikkaus, että tulokas voisi olla poika; niin saman kaavan mukaan on tämä raskaus mennyt, kuin esikoisen odotus. Itseasiassa olen jo aikalailla orientoitunut siihen, että saamme toisen pojan.
Olisikin mukava kuulla kokemuksia teiltä lukijoilta, joilla on useampi lapsi. Onko pojan ja tytön odotuksessa ollut eroja? Ja toisaalta, jos on saanut useamman pojan tai useamman tytön, niin ovatko raskaudet ja vauvamahat olleet samanlaisia? 


Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa.
Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa! :)