Toivepostaus: Hirsiseinien käsittely

Uudesta Talo Ahonlaidalla -blogistani löytyy toivepostaus aiheesta hirsiseinien käsittely. Postaukseen pääset tästä!

 

Ahonlaidan ensimmäinen joulu

Täältä näet, miltä näyttää meidän jouluinen Ahonlaidan talo.

Jouluvalmisteluja uudessa osoitteessa

Jouluvalmistelut ovat jo täydessä käynnissä Ahonlaidan talossa. Tervetuloa seurailemaan meidän touhuja uudessa osoitteessa taloahonlaidalla.blogspot.fi!

Muistutus uudesta blogista

Laittelenpa vielä muistutuksen uudesta blogista, kun täällä vanhassa näyttää käyvän yhä tasaiseen tahtiin kävijöitä. Vaniljan valkoista -blogiin ei siis enää tule uusia päivityksiä vaan blogi jatkuu uudessa osoitteessa taloahonlaidalla.blogspot.fi, josta löytyvät myös kaikki tämän blogin postaukset.

Suljen Vaniljan valkoista -blogin kokonaan jossakin vaiheessa, joten laittakaahan Talo Ahonlaidalla -blogin osoite muistiin ja tulkaa seurailemaan meidän taloprojektin edistymistä uuteen blogiin. Päivitin sinne juuri kuvia meidän pesuhuoneesta. :)

Uusi blogi

Vaniljan valkoista -blogi saa jatkoa uudessa osoitteessa taloahonlaidalla.blogspot.fi. Sieltä löytyvät myös kaikki tämän blogin vanhat postaukset. Tervetuloa seuraamaan uutta Talo Ahonlaidalla -blogia!

Naantalissa

Vietimme viime viikonlopun kesäisessä Naantalissa. Meidän oli tarkoitus käydä Muumimaailmassa jo viime kesänä, mutta emme silloin millään ehtineet pitää useampaa päivää vapaata raksalta, joten reissu jäi tälle kesälle. Heti, kun muutosta selvittiin, niin kahden yön reissu oli mahdollinen. Vähän kyllä miehen kanssa nauroimme, kun moni lähtee muuton jälkeen rentoutumaan etelän lämpöön, niin me lähdemme Muumimaailmaan. :D

  Lauantaina vietimme koko päivän Muumimaailmassa ja lapsille se oli kyllä aivan satumainen elämys. Ja onhan se aikuisellekin aika paljon mielenkiintoisempi ja viihdyttävämpi kohde kuin joku huvipuisto, jossa saa vain katsella, kun lapset pyörivät laitteissa. Pikkuveli vähän pelkäsi muumeja, jos ne tulivat liian lähelle (kun yritettiin ottaa yhteiskuvaa hahmojen kanssa), mutta muutaman metrin päästä hän katseli niitä oikein mielellään. Monenmoista ihmeteltävää ja tekemistä riitti ja illalla uni tuli osalle jo autossa ennen hotelliin pääsyä.

 

Sunnuntaiaamuna pistäydyimme Ikeaan ostamaan pari juttua uuteen kotiin sekä syömään. Sen jälkeen kiertelimme vielä kauniissa Naantalissa ja sen vanhassa kaupungissa.

  Lapsista tuli taas otettua kuvia vähän joka oven pielessä ja täytyyhän niitä tänne blogiinkin tallentaa. Tytön ihastuttava perhoskuvioinen virkattu mekko sopi hyvin vanhankaupungin ympäristöön. Se on tätini taidonnäyte kolmenkymmenen vuoden takaa.

Olipa kyllä mukava päästä pitkästä aikaa vähän kauemmaksi reissuun. Viime vuodet kun olemme matkailleet vain päiväseltään tässä lähialueella. Vaikka eipä siinä kotiseutumatkailussa mitään vikaa ole, kun kivoja kohteita on monia. Poika on jo toivonut ensi kesäksi tuttuja kohteita eli Stundarsia, Power Parkia ja Keskisen Tivolia.

Jännitimme kovasti viikonlopun säitä, mutta ihan turhaan; lämmintä oli koko ajan ja vain sunnuntaiaamuna Ikeassa ollessamme satoi vähän. Taisimmekin tehdä reissun aivan oikeaan aikaan, kun nyt näyttää ja tuntuu jo niin syksyiseltä ja sateiselta. Toivottavasti saisimme kuitenkin vielä vähän auringonpaistetta ja lämpöä tähän loppukesään! :)

Vihdoinkin kotona

Kyllä! Täällä sitä ollaan viikko totuteltu uudessa kodissa asumiseen! Pakkaaminen, vanhan ja uuden kodin siivous sekä muutto olivat melko hikistä puuhaa helteistä ja kiireestä johtuen, mutta apujoukkojen voimin niistä selvittiin. 

 Kolme vuotta ja kolme kuukautta, niin kauan me rakensimme ennen muuttoa. Tyttö on vain kuukauden vanhempi. Monesti, kun ihmiset kuulevat, miten kauan olemme rakentaneet, on kommentti jotakin tyyliin "sehän on mukava, että olette rakentaneet kaikessa rauhassa, kun on pieniä lapsiakin". Välillä tokaisen vain, että "niinhän se on", kun en jaksa ruveta selittämään. Totuus on kuitenkin se, että mies on ollut lähes joka arki-ilta ja lauantai nämä kolme vuotta raksalla ja nyt kesän ajan melkeinpä joka sunnuntaikin. Ja minä yksin kotona aluksi kahden, ja viimeisen vuoden ajan kolmen pienen lapsen kanssa. Mitenkään kovin rauhallisilta nämä kolme vuotta eivät siis ole tuntuneet. Meidän talon kaltainen massiivihirsitalo nyt ei vain rakennu oman työn ohessa ihan yhtä nopeasti, kuin pakettitalo kokopäiväisten työmiesten toimesta. 

Tytöllä jälleen yllään yksi tätini aikoinaan minulle virkkaamista mekoista

Nyt on joka tapauksessa se kauan odotettu etappi saavutettu ja olemme täällä edelleen keskeneräisessä kodissa, mutta nyt kaikki saman katon alla. Mies on käsitellyt lasten nukkumaan menon jälkeen keittiön tasoja ja emmeköhän me keittiön kaapit ja uunin sekä liedenkin saa kohta käyttöön. Siihen asti joudumme pärjäämään ilman laskutasoja ja syömään pelkkiä mikroruokia. Perunat ovat "keittyneet" mikrossa ihan hyvin ja tänään herkuteltiin mikrolätyillä. Mutta jopa minä, jolle ruuanlaitto on jokapäiväistä pakkopullaa, odotan, että saan keittiön kokonaan käyttööni ja pääsen taas laittamaan jotakin muutakin kuin mikroperunoita ja kaupan eineksiä.

Mummulastani löytyneet vanhat räsymatot halusin saada heti lattiaan väriä tuomaan. Niillä sai heti niin kotoisan tunnelman, kun muuten tavarat ja huonekalut hakevat yhä paikkaansa. Ikean Ektorp-sohvan tilalle kun saisimme kunnostettua joskus huutokaupasta ostamamme vanhan puusohvan, niin sitten alkaisivat aikalailla kaikki huonekalut olla vanhoja. Vanha vain kummasti viehättää, ei sille mitään mahda!

Vielä on hirvittävän paljon banaanilaatikoita ja epämääräisiä jätesäkkejä odottamassa purkamista. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi varmaan minunkin ruveta noudattamaan KonMari-oppia, koska ennen muuttoa en ehtinyt ja jaksanut käydä kaikkia tavaroita läpi. Kirpparitavaraa ja -vaatetta on kyllä kertynyt taas monta säkillistä ja itselllä on kova tavaraähky, joten vielä pitäisi saada kotia tyhjemmäksi. Kun vain saisi tuon miehenkin samalle päälle. Itsekin olen kyllä välillä huono luopumaan asioista, kun pienestäkin pahvinpalasta tai vastaavasta voi vaikka myöhemmin askarrella jotakin tosi kivaa jne. ;) Roskiin meillä ei siis paljon mitään käyttökelpoista heitetä, mutta onneksi on kirpparit, joihin voi hyvillä mielin viedä meille tarpeetonta tavaraa. 

Olen jo pitkään miettinyt, että muuton jälkeen haluaisin vaihtaa blogini nimen. Tämän hetkinen, yli neljä vuotta sitten keksitty nimi, kun ei kuvaa oikein millään lailla blogini nykyistä sisältöä. Mietinpä vain, että vaihtaako vain uusi nimi banneriin ja pitää blogin osoite ennallaan, vaiko tehdä kokonaan uusi blogi ja yrittää siirtää tämän blogin kaikki postaukset uuteen blogiin. Ilmeisesti tämä on jollakin konstilla mahdollista. Näitä vanhoja postauksia en kuitenkaan halua kadottaa. Jos sinulla on kokemusta, miten tämä nimenvaihdos kannattaisi toteuttaa, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. :)

 

Pala palalta...

Kävin tällä viikolla lasten kanssa Tuurin tivolissa. Äitini ja siskoni tulivat avuksi, sillä yksin en olisi reissusta kolmen lapsen kanssa selvinnyt. Lapsilla olikin oikein antoisa ja uuvuttavakin reissu, kun tivolilaitteiden jälkeen oli vuorossa vielä muumileikkipuisto sekä Keskisen sisällä oleva leikkipaikka. Itse ehdin hyvin katsastaa kyläkaupan valikoiman ja joitakin tarpeellisia löytöjäkin tein omaan vaatekaappiini.

Meidän hurvitellessa mies on jo palannut kesälomalta töihin ja tehnyt lisäksi pitkiä päiviä talolla. Niin on vain talo taas astetta valmiimpi, kun loputkin lattiat saatiin maalattua. Tuo Ottossonin vaalean harmaa pellavaöljymaali ihastuttaa kyllä kovasti.

Pieniä, mutta tärkeitä yksityikohtia on myös saatu paikoilleen. Näitä siis muun muassa pellit kaakeliuunin ja puuhellan edessä. Mies on myös maalannut keittiön ikkunalistat sekä liesikuvun. Saarekkeen päädyt on paneloitu ja jalkalistat ovat paikoillaan. Uunikin on löytänyt paikkansa saarekkeessa.

Ovien värit ovat vielä mietinnässä. Valkoinenhan meillä oli ajatuksena, mutta se on alkanut tuntua vähän liian tavanomaiselta ja tylsältä ratkaisulta. Ovet saavat olla aluksi puun väriset ja kunhan kaikki muut pinnat on maalattu, niin eiköhän niillekin sopiva väri löydy. Alla kuistin, kodinhoitohuoneen ja Wc:n kauniit vanhat ovet eteisessä.

 Mukavia hellepäiviä!

Arvonnan voittajat

Ähtäri Zoon ja Kotieläintilan liput on nyt arvottu. Onnettarina toimivat jälleen tyttö ja poika. Molemmat voittajat saavat siis kolme lippua, joilla pääsee sekä Zoohon, että Kotieläintilaan.

Tässäpä voittajien kommentit!

Anonyymi 11. heinäkuuta 2016 klo 0.51

Mukana arvonnassa! Kauniita kuvia ja mielenkiinnolla seuraan raksa projektianne. Tsemppiä siihen! T. Maikki K

Anonyymi 15. heinäkuuta 2016 klo 16.42

Anonyymi arvonnassa mukana!! :) cujiz[at]yahoo.com

 

Paljon onnea voittajille! :)

Maikki K, laitathan minulle sähköpostilla (vaniljanvalkoista@gmail.com) yhteystietosi, niin saan liput postiin. Ellen saa sinuun yhteyttä tiistai-iltaan mennessä, niin joudun arpomaan lippusi uudestaan.

*Yhteistyössä Ähtäri Zoo*

 

Seinäjoen Asuntomessujen upea oheiskohde

Asuntomessut ovat täällä Seinäjoella täydessä vauhdissa. Varsinaiselle messualueelle emme ole vielä ehtineet, mutta maanantaina piipahdimme koko perhe asuntomessujen toisessa oheiskohteessa, Widgrenin talolla Kitinojan perinnekylässä. Widgrenin talo on auki joka päivä klo 10-18 koko messujen ajan ja sinne on vapaa pääsy. Paljastukoon nyt teillekin, että meidän talomme on myös kyseisessä perinnekylässä aivan oheiskohteen naapurissa. Perinnetontteja on vielä useita vapaana, joten jos vanhan pohjalaistalon siirtäminen tai uuden perinteisen pohjalaistalon rakentaminen kiinnostaa, niin kannattaa tulla katsastamaan Kitinojan kauniit peltotontit! :)  Lisää tietoa aiheesta löydät täältä.

Talo on yli 100 vuotta vanha paritupa ja se on siirretty Närpiöstä.

 Jos talo on upea ilmestys ulkoa, niin sitä se on myös sisältä. Sisälle astuessa voisi luulla tulleensa museoon, niin tarkkaan on jokaisessa yksityiskohdassa mukailtu vanhaa tyyliä. Autenttisesta vanhasta tyylistä huolimatta - tai ehkäpä juuri sen takia - tunnelma on kotoisan viihtyisä. Silmä lepää kauniita vanhoja huonekaluja, yhteen sointuvia värisävyjä sekä seinien sabluuna- ja roiskemaalauksia katsellessa.

 Widgrenin talo on ehdottomasti näkemisen arvoinen kokemus. Jos et jostakin syystä pääse paikan päälle, niin taloon voit tutustua myös perheen äidin blogissa italianpunainenparitupa.blogspot.fi

Talon lähellä on messujen ajan Riihikahvila, joka on avoinna päivittäin klo 12-18.

 Vielä olisi muutama päivä aikaa osallistua edellisen postauksen arvontaan, jossa voit voittaa Ähtäri Zoon ja Kotieläintilan pääsyliput! Arvontaan pääset tästä. :)