Nukkumatti

Poika on nukkunut lähes koko ikänsä yöt äidin kainalossa. Oma sänky sai kamalat itkut aikaan, ja äidin vieressä oli niin ihanan turvallista nukkua. Pari kuukautta sitten kokeilimme taas kerran, josko oma pinnasänky jo kelpaisi ja niinpä vain poika tyytyi hetken huudettuaan nukkumaan hienosti koko yön omassa sängyssä. Yöt ovat omaan sänkyyn siirtymisen jälkeen  parantuneet huomattavasti, vaikka edelleen heräillään muutaman kerran yössä. Useinmiten uni onneksi jatkuu tutinlaitolla ja vesihörpyllä.

Nukutussessiot meillä kestävät keskimäärin tunnin. Vähän olisi parantamisen varaa. Minä makaan puolen metrin päässä meidän parisängyssä selkä poikaan päin ja leikin nukkuvaa, vaikka oikeasti luen kirjaa. Poika heittää tuttia koko ajan maahan ja kun kysyn, että missä tutti on, niin poika vastaa ihmeissään: "ei oo". Sitten kun nostan tutin sängyn alta, niin poika nauraa innoissaan, kun kadonnut tutti löytyi. Voitte arvata, miten hermoja raastavaa on hypätä koko ajan sängystä etsimään tuttia tai unileluja ja laittamaan poikaa takaisin makuuasentoon. Monesti tuntuu, ettei ole mitään väliä, onko poika yliväsynyt vai ei vielä liian väsynyt. Uni ei tahdo kummassakaan tapauksessa tulla kovin nopeasti. Mutta parempaan suuntaan on kuitenkin menty ja tahdon uskoa siihen, että vielä joku päivä poika nukahtaa nopeammin ja helpommin.

Monet puolitoistavuotiaat kai nukkuvat jo taaperosängyissä, mutta me emme ole sellaista vielä ajatelleet hankkia. Pinnasänky kun on ollut niin vähällä käytöllä, että poika voi hyvin nukkua siellä vielä jonkin aikaa. Toisen laidan voisi jossakin vaiheessa ottaa pois ja kehitellä siihen jonkun pienen laitasysteemin, johon jättäisi aukon niin, että poika pääsee itse pois. Mutta tässä vaiheessa on vain hyvä asia, ettei poika pääse sängystään karkailemaan. Se tuosta nukutuksesta vielä puuttuisi, että tutin ja unilelujen lisäksi myös poikaa saisi vähän väliä etsiä sängyn ulkopuolelta!

Pojan muumilakanat olen ommellut minun ja siskoni huoneessa aikoinaan olleista verhoista. Kangas on peräisin jostakin 1990-luvun alusta. Siinä on minusta ihanan hempeät värit ja hellyyttäviä muumihahmojen halauskuvia.

Aurinkoista viikonloppua kaikille täällä vieraileville!