Pieni tyttö

Täällä ollaan hyvin vaaleanpunaisissa tunnelmissa. Suloinen pieni 
prinsessamme syntyi viime perjantaina, pari päivää lasketun ajan jälkeen. 
Tytöllä on paksut tummat hiukset ja hän on kuin pieni nukke. <3 Tähän 
mennessä tyttö on ollut yhtä rauhallinen ja tyytyväinen kuin veljensäkin oli 
vauvana. Nukkuu lähes koko ajan, äidinmaito maistuu, eikä itke juuri ollenkaan.

Synnytyksestä en taida tänne kauheasti sepustella. Voin vain todeta, että se 

oli kaikenkaikkiaan upea kokemus! Spinaalipuudutus vei kaikki kivut ja 
vauva syntyi vauhdikkaasti parin minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. 
Ja osasin soittaa äitini hoitamaan poikaa oikeaan aikaan niin, että mieskin 
ehti synnytykseen. Sehän se ainut pelkoni oli, että joutuisin synnyttämään yksin.

Ylpeä isoveli silittelee ja ihailee vauvaa. Poika on myös lukenut vauvalle 
kirjaa ja esittelee tälle lelujaan. Toki pieniä mustasukkaisuuden 
merkkejäkin on jo havaittavissa, mutta eipä vielä mitään pahempaa. 
Kovasti on pienellä miehellä myös mietittävää ja kysyttävää tässä uudessa 
tilanteessa ja välillä on itku tosi herkässä. "Pieni vauva putkahti äitin 
masusta." "Mistä kolosta vauva tuli?" "Ei tullut iso vauva vielä äitin 
masusta". Mitä lie tuo viimeinen lause sitten tarkoittaakaan. :D

Huomenna alkaakin jo uudenlainen arki, kun miehen on palattava töihin. 
Loput isyyslomaviikot jäävät myöhemmälle. Eiköhän yksi perjantai mene 
ihan mukavasti, kun edessä on taas viikonloppu. Vaikka vauva tyytyväinen 
tapaus onkin, niin ei tämä kahden lapsen arjen pyörittäminen mitään 
ihan helppoa näin aluksi ole. Mutta eiköhän tämä pikku hiljaa ala sujua! :)



Keväistä viikonloppua lukijoilleni!