Tilkkupeitto ja yökuulumisia

Sain eilen valmiiksi tilkkupeiton, jonka ompelin tytölle päiväpeitoksi. 
Tilkkutyöt ovat kiehtoneet jonkin aikaa, mutta en ole aiemmin uskaltanut 
hommaan ryhtyä. Nyt, kun sain tämän ensimmäisen peiton valmiiksi, 
niin innostus sen kun lisääntyi. Ei varmasti jää viimeiseksi tilkkupeitokseni! 
Tosin hetki täytyy hengähtää, ennen kuin alan uutta peittoa väsäämään. 
Sen verran siinä oli kuitenkin tekemistä.

 Peittoon valitsin ihania vaaleanpunasävyisiä kankaita. Valkoisen kankaan piti 
olla luonnonvalkoista, mutta ei se siltä kyllä näytä muiden kankaiden rinnalla. 
Valkoisiin tilkkuihin virkkasin kukat koristeiksi. Peiton takakappale on 
valmista vanullista tikkikangasta. Peiton koko on noin 110x160cm.

Sitten vähän meidän 1-vuotiaan neidin yökuulumisia. Muutama viikko sitten 
oltiin tultu siihen pisteeseen, että minun oli pakko lopettaa tytön yöimetys. Hän 
saattoi itkeä viidestä kymmeneen kertaa yössä, ja annoin hänelle joka kerta maitoa, 
kun en väsymykseltäni muuta rauhoittelukeinoa jaksanut yrittää. Ja tätä kun oli 
kestänyt jo ainakin puoli vuotta, niin eipä paljon naurattanut. 

 

  
Aiemmin en halunnut yöimetyksiä lopettaa, kun välillä oli aikoja, jolloin tyttö 
lakkoili täysin päivisin ja imetykset sujuivat vain yöllä. No, nyt joka tapauksessa yötarjoilun lopetus sujui yllättävän hyvin. Poika itki aikoinaan reilun vuoden 
ikäisenä monta yötä, kun ei saanut maitoa, mutta tyttö ei ollut moksiskaan. 
Yöt ovat sujuneet nyt paljon paremmin ja joinakin öinä tyttö on herännyt vain 
kerran tai kaksi ja jatkanut uniaan vesitilkalla tai tutilla ja silittelyllä. :)

Body Kappahl, Newbie. Housut H&M, kirpparilöytö.

Aluksi annoin tytön nukkua edelleen vieressäni, mutta nyt hän on nukkunut 
noin viikon omassa sängyssään, joka on kiinni meidän parisängyssä. Sekin on 
sujunut melko hyvin, mitä nyt välillä tyttö valvoskelee yöllä vähän ja haikailee 
äidin viereen. Minulla ei ole muuten mitään perhepetiä vastaan, mutta emme 
miehen kanssa kumpikaan saa kunnolla nukuttua, jos lapsi pyörii ja hyörii keskellä. 

Yön ja aamun rajaa olen pitänyt kello viidessä eli viideltä aamulla tyttö saa 
taas maitoa, jos haluaa. Päiväimetykset ovat nyt sitten hieman lisääntyneet, 
ja maitoa pyydetään taputtamalla äidin rinnuksia tai repimällä paitaa. Toisaalta 
myös tavallinen ruoka maistuu paremmin kuin aiemmin. Olen kyllä tosi tyytyväinen 
siihen, että tämä yövieroitus onnistui näinkin vaivattomasti. Vielä kun osaisi itsekin
mennä aikaisemmin nukkumaan, niin unta tulisi varmasti ihan riittävästi. :)


Nyt täytyy rientää lapsia nukuttamaan! 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!