Poika vai tyttö?

Veimme eilen kuusen pois. Johan se olikin sisällä kolme ja puoli viikkoa! Näytti vielä oikein vihreältä ja tuuhealta, mutta voi sitä tippuneiden neulasten määrää, ennen kuin saimme kuusen ulos asti. Ihan jonkin aikaa meni siivotessa. :D Vielä pitäisi laittaa säilöön kaikki joulunpunaiset koristukset sisustuksesta.

Rakentaminen ja vauva ovat asioita, jotka kuuluvat tänä vuonna olennaisesti meidän
perheen elämään. Niinpä vuoden ensimmäinen kirjoituskin koskee vauva-aihetta.

Otsikon kysymys pyörii mielessä aina silloin tällöin. Meillä ei siis ole tietoa vauvan sukupuolesta. Olisimme kyllä halunneet tietää, mutta rakenneultratäti ei sitä suostunut katsomaan. Ei kuulu hänen mielestään ultran tarkoitukseen. No ei kai periaatteessa kuulukaan, mutta olisihan tuo ollut kiva tietää. Ei sillä, että jompikumpi vaihtoehto olisi jotenkin toivotumpi. Ihan vain vaatehankintojen takia olisi ollut mukava kuulla etukäteen, kumpi siellä masussa oikein majailee. Pojalle ei tarvitsisi ostaa periaatteessa yhtään mitään, kun kaikki esikoisen vaatteet ovat tallessa. Tytöllekin käy toki monet esikoisen vauva-ajan valkoiset, harmaat ja ruskeat vaatteet, mutta niihin haluaisin ehdottomasti yhdistellä vaaleanpunaista. Sinistä en suostu tytön päälle pukemaan. Minusta vaatteista saa reilusti näkyä, onko lapsi tyttö vai poika. 

Pari viikkoa sitten annoin itselleni luvan vähän hypistellä vauvan vaatteita kaupassa ja mukaan tarttui muutama vaalean neutraali 50/56cm vaate Lindexiltä. Näihin on helppo sitten lisätä vaaleanpunaista tai -sinistä tarpeen mukaan. Ostin myös Teddykompanietin suloisen soittorasiapupun. Pojalla on vastaava lammas, ja soitin sitä hänelle jo raskausaikana mahan päältä. Poika nukahtaa edelleen päiväunille ulos parhaiten, kun hytkytän rattaita ja lammas soittaa hänelle samalla "Levon hetki nyt lyö...". 

Haluaisin myös virkata ja kutoa vauvalle jotakin, joten senkin takia sukupuoli olisi ollut tervetullut tieto. Päiväpeitto ja torkkupeitto olisi ainakin suunnitteilla, kun esikoisellekin sellaiset tein. Aloin joululomalla kutoa vaaleanpunaista peittoa, kun olin ostanut ihanat langat valmiiksi alennuksella jo yli vuosi sitten. Mukavahan tuota on kutoa, vaikkei vielä tällä kertaa käyttöön tulisikaan. Isoäidinneliöitä päiväpeittoa varten en sen sijaan taida ruveta väkertämään ennen vauvan syntymää. 

 Minulla on kyllä aika hyvä veikkaus, että tulokas voisi olla poika; niin saman kaavan mukaan on tämä raskaus mennyt, kuin esikoisen odotus. Itseasiassa olen jo aikalailla orientoitunut siihen, että saamme toisen pojan.
Olisikin mukava kuulla kokemuksia teiltä lukijoilta, joilla on useampi lapsi. Onko pojan ja tytön odotuksessa ollut eroja? Ja toisaalta, jos on saanut useamman pojan tai useamman tytön, niin ovatko raskaudet ja vauvamahat olleet samanlaisia? 


Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa.
Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa! :) 

Kohti uutta vuotta

Vuosi 2012 se lähenee loppuaan.
Innolla odotan jo tulevaa vuotta 
ja kaikkea uutta ja jännittävää,
mitä se tuo tullessaan meidän perheelle. 

 On myös aika kiittää teitä!

Todella mahtavaa,
 kun olette jättäneet kommentteja 

ja liittyneet blogini lukijoiksi! <3   
 

   Oikein ihanaa ja onnellista

Uutta Vuotta 2013

kaikille lukijoilleni!

Pikkutonttu

Joulu tuli ja meni.

Mukava oli viettää joulua ja 

rauhoittua yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. 

Meidän pikkutonttu yllätti rohkeudellaan ja

uskalsi reippaasti mennä joulupukin syliin.
Pukki toikin niin kivoja lahjoja,
että aika on kulunut niiden parissa kuin siivillä.
 Aattoiltana nukkumaan mennessä poika jaksoi
selittää kokonaisen tunnin kivoista lahjoistaan ja
pukin hienoista tossuista ja parrasta
ennen kuin uni tuli. :)

 
 Jouluruokia ja suklaata on tullut syötyä
enemmän kuin olisi tarvinnut,
 ja olo on sen mukainen.
Turha varmaan toivoakaan, 

että neuvolan puntari olisi ensi viikolla 

armollinen.

Jospa edes neuvolan täti olisi. 

 

Koti ja arki odottavat.

Joulu mummuloissa oli ihana,

mutta on se vain kiva palata kotiin!

 

Hyvää joulua!

Yhtenä päivänä pojan nukkuessa
paketoin lahjat joululauluja kuunnellen.

Sen huomasi myös mieheni, 

joka tokaisi töistä tullessaan ja 

työhuoneeseen kurkistaessaan,

että mitä täällä on oikein tapahtunut? 
Saattoi jäädä paperit ja nauhat vähän hujan hajan. :D

Paketteihin tuli punaista, valkoista ja hopeaa.

Lisäsin myös vähän pitsiä ja 

muutaman virkkaamani sydämen
sekä juuttinarua.

Pipareita on myös leivottu pojan kanssa.
Kumma juttu, että pojan kanssa leipoessa
kaikki taikina ei tunnu pääsevän uuniin saakka.
Iso osa taitaa päätyä parempiin suihin.

 

 

Pakkasimme jo perjantaina kimpsumme ja

kampsumme ja

suuntasimme joululoman viettoon.
Mummuloissa taitaa vierähtää koko joulunaika.

Rauhallista olemista perheen ja suvun kanssa,

pojan jännitystä ja riemua joulusta ja uusista leluista

sekä tietenkin hiljentymistä joulun todelliseen Sanomaan.

 

Kiitos sulle, Jeesuksemme, 

kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme, 

paras joululahjamme.

 

 

 Rauhallista ja ihanaa joulua sinulle!

Oi kuusipuu

Joulukortit saatiin eilen postiin,
ja muutenkin kaikki on valmista joulua varten.
Meillä ei mitään hirmuista lahjahössötystä ole.
Eipä tulisi mieleenkään lähteä
jouluruuhkaan etsimään paniikissa lahjoja.
Miehen kanssa ostetaan toisillemme yhdet pienet paketit,
ja  isovanhemmat vastaavat niin 
kiitettävästi pojan lahjoista,
että me olemme hankkineet hänelle 
vain pari ihan pientä tarpeellista juttua.

Toimme jo kuusen olohuoneeseen,
koska olemme koko joulunpyhät poissa kotoa.
Mukava nauttia kuusen tuomasta 
tunnelmasta jo näin etukäteen. 
Poikakin on ihan haltioissaan kauniista kuusesta.

Meidän joulu on puna-valkoinen,
niin kuin olen tainnut jo aiemminkin mainita. 
Tämän vuoden kuusessa itsetehty kohtaa Pentikin.
Pentikin lasipallot ja -enkelit
sekä pari sydäntä ostimme viime jouluksi.
Lumihiutaleet virkkasin myös viime jouluna.
Tämän vuoden uutuutena ovat ompelemani
ruutukankaiset pehmosydämet,
joihin  laitoin vähän pitsiä ja juuttinarua.
Sydämet antavat kivasti väriä kokonaisuuteen.

 

Vähän isompia sydämiä ompelin 
myös muualle roikkumaan.

Niin ihana katsella näitä kuvia,
kun koti näyttää niissä niin kauniilta ja siistiltä.
Yleensä tuo kuusinurkkaus on täynnä pojan lelukoreja
ja maton päältä saa etsiä jalansijaa,
kun poika on levittänyt legonsa ja
kaikki muut mahdolliset lelunsa keskelle lattiaa.
Mutta täytyyhän sen kotona näkyä,
että on lapsia talossa. :)


Jouluntuoksuista viikonloppua
ja
tervetuloa uudet lukijat! 
 

Aikaa parisuhteelle

Täytin tänään vuosia.

Vieläpä pyöreitä!

Enpä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut,

että otan asian näin kevyesti!
Ei ole siis kriisiä pukannut,
ainakaan vielä. :) 

Päätimme mieheni kanssa oikein repäistä ja 

veimme pojan viikonloppuna yöksi mummulaan.

Eipä tuota kahdenkeskistä aikaa ole

viime aikoina juuri ollut.

Nyt on vielä muutama kuukausi aikaa

järjestää näitä parisuhdehetkiä,

ennen kuin uusi vauva saapuu,

joten yritetään nyt käyttää kaikki tilanteet hyväksi. 

Kävimme miehen kanssa katsomassa

uusimman Bondin ja

vietimme vain laatuaikaa yhdessä.
Mukavahan se oli nukkua yksi yö ilman herätyksiä,
mutta täytyy myöntää, 
että kova ikävä tuli poikaa.
Pojalla oli onneksi mennyt hienosti
mummun, papan ja tätien hoivissa.
Äidin ja isin reipas poika! <3 

Kuva on otettu yli neljä vuotta sitten
meidän seurusteluaikana.
Meinasin laittaa ensimmäisen vauvamahakuvan,
mutta eivät olleet tarpeeksi hyviä.
Ehkä joskus myöhemmin sitten. :)

Itsenäisyyspäivänä

Meillä herkuteltiin itsenäisyyspäivän 
kunniaksi jouluruuilla.
Pöydässä oli melkein kaikki jouluruuat
kinkusta, laatikoista ja rosollista lähtien.
Joulunpyhät ollaankin sitten mummuloiden joulupöydissä,
eikä tarvitse omaa kinkkua enää paistella.

Laittelin vähän jouluista kattausta samalla.
Virkkasin kauniit lautasliinarenkaat 

valkoisesta virkkauslangasta. 
 Ohje löytyy Pirkan sivuilta. 
Kankaiset lautasliinathan ne olla pitäisi,
mutta eipä ole tullut sellaisia vielä 
tähän ikään mennessä hankittua. 

Jälkiruuaksi tein ihanan 
karpalo-pipari -juustokakun omalla ohjeella.
Tein kakusta tahallani aika matalan,
kun ei ollut vieraita luvassa.
Söimmekin siitä jo yhdeltä istumalta yli puolet.
Todella raikas maku, 
mutta ei kuitenkaan yhtään liian kirpeä.
Poikakin tykkäsi, 
meidän pieni herkkusuu. :)

Karpalo-juustokakku

15kpl pipareita
50g voita
2dl kuohukermaa
1rs Creme Bonjour karpalotuorejuustoa
0,75dl sokeria
1tl vaniliinisokeria
3 liivatelehteä
2rkl vettä
koristeluun karpaloita

Murskaa piparit ja sekoita voisulan kanssa. 
Taputtele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. 
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin viisi minuuttia. 
Vatkaa kerma ja lisää siihen tuorejuusto ja sokerit. 
Kiehauta vesitilkka ja sekoita liivatelehdet siihen.
Lisää liivateneste hyvin sekoittaen tuorejuusto-kermaseokseen.
Levitä seos piparipohjan päälle ja laita jääkaappiin 
hyytymään vähintään muutamaksi tunniksi.
Koristele pakastekarpaloilla.

Kakun saa korkeammaksi vaihtamalla 
kuohukerman esim. purkilliseen Flora vispiä.
Silloin kannattaa lisätä myös yksi liivatelehti. 



Ihanaa Itsenäisyyspäivän iltaa!

Taskullinen joulukalenteri

Minun ja siskojeni ollessa pieniä meillä oli
monta vuotta käytössä äitini ompelema
 taskullinen joulukalenteri.

  Pienine yllätyksineen se ilahdutti joulukuun aamuja 
ja helpotti pitkältä tuntuvaa joulun odotusta. 
Halusin tehdä myös meidän pojalle ja
tuleville lapsillemme vastaavan kalenterin.

 

Kalenterin taustan tein säkkikankaasta.
Taskukankaista muut ovat Tildaa 
paitsi valko-punaruudullinen.
Numerot tuputtelin valkoisella akryylivärillä
sabluunan avulla.
Taskut ovat vähän vinksin vonksin,
eikä asiaa ainakaan paranna se, 
että säkkikangas on vähän rypyllä yläosasta,
kun ei mahtunut klafin saranoiden väliin suorana.
Onpahan ainakin itse tehdyn näköinen. :) 

Mitään kalliita ja upeita yllätyksiä en ole 
ajatellut taskuihin laittaa.
Ainakin vielä tänä vuonna xylitol-pastillit
ovat aivan huippu lahja pojan mielestä! :)
Toki muutaman kerran voin yllättää
jollakin vähän hienommallakin jutulla,
kuten piparilla.
On se helppoa näin pienen kanssa. :D

1. adventti

"Nyt sytytämme kynttilän,

se liekkiin leimahtaa.

Me odotamme Jeesusta,

seimessä nukkuvaa."

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia lukijoilleni!

Joulukuun ensimmäinen

Täälläpäin ei lumimyrskystä ole tietoakaan.

Lunta tupruttelee hiljalleen taivaalta

ja kohta on maa peitossa. :)

Kokeilin tehdä Yhteishyvän ruokaliitteen suklaafudgea. 

Ulkonäkö ei ole taaskaan mikään huippukaunis,

mutta maistuivat kyllä niin makoisilta!

Jouduin jättämään toisen vaahtokarkkidesin pois,

koska seoksesta olisi tullut niin sakeaa puuroa,

ettei sitä olisi saanut millään ilveellä levitettyä vuokaan.

Mutta lopputulos oli joka tapauksessa hyvä! :)

  

Maitosuklaafudge

noin 30kpl

2dl kuohukermaa

2dl sokeria

3rkl voita

2rkl hunajaa

2dl vaahtokarkkeja

100g maitosuklaa

Kiehauta kerma, sokeri ja voi. Lisää hunaja. 

Keitä sekoittaen, kunnes seos on sakeaa. 

Seos on valmis, kun nokare pysyy koossa

tiputettaessa kylmään veteen.

Ota liedeltä ja sekoita, kunnes seos hieman jäähtyy ja sakenee.

Hienonna vaahtokarkit, rouhi suklaa ja lisää seokseen.

Sekoita, kunnes ainekset sulavat ja muuttuvat notkeaksi massaksi.

Kaada leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan (n. 12x20cm) 

ja anna jähmettyä peitettynä jääkaapissa. 

Leikkaa paloiksi.

Lumista joulukuun ensimmäistä päivää!