Sekalaisia sepustuksia

Heipä hei! Tiistai on meidän perhekerhopäivä, joten pääsimme heti aamusta nauttimaan toisten lasten ja äitien seurasta. Varsinkin näillä mahdottomilla pakkassäillä sitä välillä miettii, että jaksaako lähteä yhtään mihinkään. Onhan siinä oma hommansa saada sekä lapset että itsensä ensin sisävaatteisiin ja jokseenkin siistin näköiseksi, pukea sen jälkeen noille vilukissoille villat, fleecet ja talvihaalarit päälle, pakata koko sakki autoon (toppavaatteet ja turvaistuinten vyöt, kamala yhdistelmä!), ajaa reilun viiden minuutin matka kerhoon ja riisua nämä juuri topatut lapset. Ja kotiin lähtiessä taas pukemiset, riisumiset ja autoonlaittamiset uudestaan! Mutta kerta toisensa jälkeen olen sitä mieltä, että kyllä se kannattaa! Kyllä toisten ihmisten seura vain piristää ja tekee hyvää meidän koko porukalle, kun olemme niin paljon vain keskenämme.

Pikkuveljelle ei kauaa riittänyt pelkkä seisomaan nouseminen ja paikallaan seisominen vaan nyt kävellään jo tukea vasten. Viikonloppuna otimme myös taaperokärryn saunasta esiin (isompien meno äityy kärryn kanssa aina vähän turhan hurjaksi) ja niinpä vain onnistuu meno senkin kanssa. 

Ovatpa muuten ärsyttäviä nämä kovat pakkaset vauvan päiväunien kannalta. Onko kukaan samaa mieltä? Meillä vauva alkoi vasta reilu kuukausi sitten nukkua kaikki päiväunensa ulkona ja se oli kyllä niin näppärää, kun nukkuu pihalla aina vähintään puolet pidempään kuin sisällä. Näillä pakkasilla on ollut pakko nukkua taas sisällä ja kyllä ottaa koville tuo nukahtaminen. No, eipä näitä paukkupakkasia voi kovin kauaa enää riittää!

Tytölle Pomp de Luxin alesta ostamani housut sopivat kuin nakutettu mummun ja papan tuoman Benettonin neuletakin väreihin. Blogin ja käsitöiden lisäksi kauniit lasten vaatteet ovat minulle yksi "harrastus" ja ilon aihe, joka auttaa jaksamaan tätä raskasta rakennusaikaa. Turhamaista tai ei, mutta kyllä se piristää päivää, kun saa pukea aamulla lapset nätteihin vaatteisiin. Ja kyllä sitä piristystä kaivataankin, kun pikkuvelikin on aloittanut yöhulinat eli huutelee pitkin yötä ja samoin tekee tyttö -  edelleen. Näitä huonosti nukuttuja öitä ja muita hankalampia aikoja lasten kanssa sanotaan aina ohimeneviksi vaiheiksi. Voin sanoa, että on aika pitkä tämä "vaihe". Ne kerrat, kun olen viimeisen viiden vuoden aikana nukkunut yöni heräämättä, ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Ovatko meidän lapset vain niin mahdottoman huonoja nukkujia (no isoveli sentään nukkuu) vai onko jonkun muunkin "vaihe" kestänyt vähän pidempään? Tietenkin toivon, että te lukijat siellä nukutte paremmin, mutta onhan se nyt kieltämättä aina lohduttava kuulla, ettei ole ihan yksin ongelmiensa kanssa.

Veljekset kuin ilvekset samanlaisissa Pompin neuleissaan. :)

Iloa viikkoosi!

Vanhan puuhellan kunnostus

Löysin luonnoksista tällaisen kauan sitten lähes valmiiksi tehdyn postauksen puuhellan kunnostuksesta, joten julkaistaanpa se nyt, ettei jää aivan unholaan. Mies piti tänään talvilomapäivän ja kävimme häntä talolla moikkaamassa. Otin samalla muutaman lisäkuvan puuhellasta. Postauksen kuvista suurimman osan olin jo laittanut tänne valmiiksi, ja ennen käytin pienempiä kuvia, joten yhteneväisyyden vuoksi kaikki kuvat ovat nyt pienempiä kuin normaalisti. Seuraavassa postauksessa nähdään sitten taas vähän suurempia kuvia. :)

Kaakeliuunin muurauksen yhteydessä tasan vuosi sitten taloomme muurattiin myös vanha Högforssin puuhella. Ostimme kaksi samanlaista vanhaa puuhellaa, joissa molemmissa oli joitakin vikoja. Mies purki hellat ja osia yhdistelemällä sekä korjailemalla niistä saatiin yksi ehjä hella. 

Hellan osat olivat todella ruosteisia, joten ne saivat kokea sitruunahappokäsittelyn. Osat olivat siis noin vuorokauden kiehuvasta vedestä ja sitruunahaposta sekoitetussa liuoksessa. Tämä liuos poisti ruosteen hämmästyttävän tehokkaasti! Liuotuksen jälkeen kuivasimme osat ja levitimme harjalla osiin ohuen kerroksen liesimustaa. Tämän jälkeen vielä harjasimme osat harjan kiillotuspuolella, mikä antoi upean kiiltävän pinnan.

Tämä Högfors No5 puuhella on minusta erityisen kaunis kaikkine koukeroineen ja koristuksineen. Piipun ja huuvan maalaamme jossakin vaiheessa valkoisella maitomaalilla.  

Kaakeliuunissa olemme pitäneet valkeaa säännöllisesti, mutta puuhellassa oli vasta tänään ensimmäistä kertaa tuli, kun mies sai viime viikolla tehtyä siihen vielä jonkun viimeisen valuun. Hienosti rätisi tuli puuhellan pesässä, mutta kyllä saa olla pienten lasten kanssa tarkkana, etteivät polta sormiaan noissa kuumissa rautaosissa. Ihan sama homma on kaakeliuunin luukkujen kanssa. 

Mukavia pakkaspäiviä!

Uusi vuosi ja laattojen saumausta

Hei pitkästä aikaa! Blogin joululoma venyikin hurjan pitkäksi. Minulle tuli aivan totaalinen väsymys blogin suhteen, eikä innostanut postailla yhtään mistään. Miestä olen yrittänyt hoputella, että joko siellä talolla olisi taas jotakin uutta kuvattavaa, että saisi jonkinlaisen postauksen aikaiseksi. Itse kun olen olut niin väsynyt ja saamaton, etten ole saanut minkäänlaisia julkaisukelpoisia kuvia saatikka tekstiä aikaiseksi. Myönnän, että otti vähän koville aloittaa jälleen uusi vuosi tässä vanhassa kodissa varsinkin, kun edelleenkään ei ole tarkkaa tietoa muuttoajankohdasta. Mutta mukava huomata, että täällä blogissa on riittänyt kävijöitä ihan samalla tavalla, vaikkei uusia postauksia ole tullutkaan, ja lukijoitakin on tullut jopa muutama lisää. :)

  Suurin syy väsymykseen on varmasti lasten sairastelu (ja huonosti nukutut yöt) sekä ennen joulua että sen jälkeen. Jouluna kaikki olivat onneksi terveinä ja saimme nauttia mummuloiden joulutunnelmasta sekä serkkujen ja muun lähisuvun seurasta. Joulun pyhien jälkeen olemmekin olleet lasten kanssa vain kotona ja sairastelun sekä pakkasten vuoksi emme ole juuri nenänpäitämme ulos laittaneet. Uudenvuoden aattona sentään uskaltauduimme katselemaan kaupungin järjestämää lasten ilotulitusta, ja nyt lasten tervehdyttyä olemme jopa pari kertaa ulkoilleetkin. Tällä viikolla alkoivat taas myös pojan oma kerho sekä perhekerho, joten olemme päässeet vähän ihmisten ilmoille. Eiköhän se uusi vuosi arkisine touhuiluineen tästä taas lähde käyntiin, vaikka ajatukset ovatkin lähes koko ajan muutossa ja uudessa kodissa.

Talolla mies on saanut märkätilat laatoitettua, mutta saumaukset ovat vielä osin kesken. Saunan ja WC:n laatat on saumattu, samoin osa kodinhoitohuoneen laatoista. Niin ja olihan se kylpyhuonekin jo kokonaan saumattu, vaan ei ole enää...Siitä lisää joskus myöhemmin!

Kävin tänään lasten kanssa talolla hakiessamme poikaa kerhosta. Neljän maissa oli jo sen verran pimeää, että työmaavalojen loisteessa kuvaaminen oli aika epätoivoista, mutta laittelen nyt silti muutaman kuvan WC:n valmiista lattiasta. Laattana on sama valkoinen 10x10, kuin kodinhoitohuoneessa ja saumaus on harmaa. Olen kyllä tosi tyytyväinen laattavalintaamme. Siistiä jälkeä, sanon minä!

Eiköhän näitä raksapostauksia tässä kevätpuolella ala tulla vähän enemmänkin, kun valmista tulee huone huoneelta. En malta odottaa! Voitte vain kuvitella, miten sormeni syyhyävät päästä varsinaisiin sisustushommiin. Odotan niin kovasti, että saamme kantaa viimein kaikki haalimamme vanhat huonekalut arvoiseensa ympäristöön, siihen kotiin, jota varten ne olemme hankkineet. 

Antoisaa alkanutta vuotta!

Jouluinen koti ja piparisuklaa

Laittelenpa tänne vielä viimeiset joulukuvat meidän kodista. Paljon joulunpunaista ja lisukkeena valkoista ja vihreää. Ensi jouluna saan toivon mukaan koristella joulua uudessa tuvassa. Näin taisin kirjoitella jo viime joulun alla, mutta nyt tuon toiveen pitäisi olla aika realistinen. :)

Kuusi haettiin jo viime viikolla kaupan hyllyltä. Ihan oikea kuusi se on, eikä muovikuusi, mutta mieluusti ottaisin sellaisen perinteisemmän näköisen ja (vähän harvemman) suomalaisen metsäkuusen. Ensi vuonna täytyy kyllä saada sellainen. 

 Olen tehnyt viime aikoina vähän turhan usein herkullista piparisuklaata. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta itse teen joka kerta vähän mututuntumalla ja hyvää tulee aina! Käytännössä siis tarvitsee vain sulattaa suklaata mikrossa ja sekoittaa piparinmurua sekaan ja laittaa seos joko jääpalamuotteihin tai pieniin karkkivuokiin. Suklaa jähmettyy aika nopeasti jääkaapissa tai vaikka pakastimessa, jos oikein kiire on. Itse käytin Fazerin sinistä ja kaupan pipareita. Välillä olen tehnyt tätä myös Digestive-kekseistä. Täytyisi kokeilla myös esim. minttusuklaata, joka on herkkuani. Voisin kuvitella, että Digestiven kanssa siitä tulisi aika maukas yhdistelmä. Nämä suklaat ovat helppo pieni vieminen joulun aikaan kyläillessä! :)

  Minä olen niin vanhanaikainen, että minusta on ihana antaa ja saada joulukortteja. Niitä onkin tullut roppakaupalla. Keksimme lasten kanssa laittaa vanhan kaapin oviin juuttinarut ja niihin puisilla pyykkipojilla kortit esille. Siitä kortteja on mukava ihastella. 

 

Rauhallista ja ihanaa joulua kaikille blogini lukijoille! <3

 

Roosaa kennolaattaa ja muita raksakuulumisia

Kyllä siellä talollakin koko ajan jotakin tapahtuu, vaikka täällä blogissa ei ole taas vähään aikaan raksajuttuja ollutkaan. Ajattelin ensin, että näytän kylpyhuoneesta kuvia vasta, kun seinätkin on laatoitettu, mutta miksipä en laittaisi jo muutamaa kuvaa valmiista lattiasta. Saumaukset tosin vielä puuttuvat.

Pari kuukautta sitten kyselin postauksessa vinkkejä kylpyhuoneen laattoihin. Kovin moni kommentoija ei liputtanut roosan laatan puolesta. Moni olisi laittanut valkoista ja harmaata laattaa. Me halusimme kuitenkin jotakin väriä huoneeseen. Alunperinhän ajattelimme, että laitamme lattiaan sekä valkoista että roosaa kennolaattaa. Yleisön mielipidettä uhmaten päädyimme laatoittamaan koko lattian roosalla. :D Keskellä on nyt siis Pukkilan roosaa kennolaattaa ja reunoja kiertää yksi kierros saman väristä 15x15 laattaa.

 Mies vähän tuskaili noiden kuusikulmaisten laattojen laatoittamisen kanssa, mutta hyvinhän ne näyttävät istuvan. Olen kyllä iloinen, että emme lähteneet sekoittamaan valkoista laattaa roosan kanssa. Seinille tulee kuin listaksi yksi kerros tuota samaa 15x15 roosaa laattaa ja sen jälkeen tiililadonnalla 15x15 valkoista laattaa ylös saakka. 

Ennen kylpyhuoneen laattojen saapumista mies ehti laitella muutamaan väliseinään helmipaneelia. Kuvassa WC:n ovi ja eteisen paneeliseinää.

Joskus harvoin käy niin hyvin, että vanhoja rakennustarvikkeita ja huonekaluja ei tarvitse edes etsiä, vaan ne löytävät meidät! Mies sai puhelinsoiton mieheltä, jolta olimme ostaneet aiemmin kuistin sisäpariovet (niitä en ole tainnut tänne vielä kuvatakaan). Hänellä oli myynnissä nelipeilinen kapea komeron ovi ja hän kysyi, olisiko meillä sellaiselle tarvetta. Tokihan meillä on! Ovi on juuri sopiva keittiöön skafferin oveksi ja sopii todella hyvin muihin vanhoihin sisäoviimme. :)

Pian raksahommat jäävätkin pienelle joululomalle, mutta heti pyhien jälkeen hommat jatkuvat!

Rauhallista neljättä adventtia!

Lahjat peittyi kääröihin...

Pojan kerho jäi joululomalle, ja veimme kerhotädeillä pienet paketit kiitokseksi kuluneesta syksystä. Tänä vuonna pakettien sisältö oli erityisen helppo päättää, sillä virkkasin viime joulun alla ontelokuteesta niin paljon pannunalusia, että niitä on vielä iso kasa jäljellä. Poika vaihtoi syksyllä uuteen kerhoon ja täditkin ovat uudet, joten lahjat voivat olla samat, kuin viime vuonna. Poika taiteili tädeille kauniit kortit joulusabluunalla. Aiemmin virkkaamiani pannunalusia ja linkin ohjeeseen löydät täältä.

Pari muutakin lahjaa olemme lasten kanssa paketoineet. Serkkutytön ja -pojan lahjat käärittiin Ikean nättiin kaksipuoliseen paperiin. Tytölle punainen puoli ja pojalle ruskea. Laitoin pakettien koristeeksi vielä virkkaamani piparkakkukoristeen. Näissä piparkakuissa on yksi pylväskerros vähemmän kuin virkkaamissani leikkiherkkupipareissa. Lankana on Novitan Miami, joka on aikalailla saman paksuista kuin Seitsemän veljestä -lanka.

Minulta pyydettiin ohjetta noihin pipareihin, mutta en valitettavasti millään ehdi ja jaksa sellaista ruveta väsäämään. Se ei kävisi ihan käden käänteessä, sillä näissä tekemissäni pipareissa silmukat eivät mene aina tasan, varsinkaan noissa kaarissa. Pelkissä pylväskerroksissakin pylväitä on välillä eri määrä, joten minulta menisi ainakin pari iltaa, jotta saisin virkattua "tasasilmukkaisen" yksilön, jonka mukaan ohjeen voisin tehdä. Muuten ohjeesta voisi tulla melko veikeä, kun käskisin lisäilemään silmukan sinne ja toisen tänne aina toistojen välissä. :D Mutta jos on yhtään virkannut, niin näistä ja linkittämäni aiemman postauksen kuvista mallia katsomalla saa varmasti virkattua aika hyvät piparit. :)

Enää viikko jouluun! :)

Juhlia ja jouluista panna cottaa

Meidän viikonloppu piti sisällään monenmoista mukavaa. Perjantai-iltana mies jätti raksahommat väliin ja menimme koko perhe seurakuntamme järjestemään lapsiperheiden joulujuhlaan. Siellä oli joululaulujen ja muutaman esityksen lisäksi ohjelmassa ongintaa, askartelua, kasvomaalausta sekä pipareiden koristelua ja tietenkin syömistä. Mukaviahan tuollaiset juhlat ovat, mutta kun meidän lasten nukkumaanmenoaika on jo heti seitsemän jälkeen, niin eipä noista iltamenoista yleensä ilman jonkin sortin itkua ja kiukkua selvitä.

Perjantaina oli myös minun syntymäpäiväni. Enpä viitsi enää tässä vaiheessa oikein pitää laskua noista kertyneistä vuosista. Ihan sopivasti niitä on, eikä vielä pahemmin aharista! ;) Synttäreitä pääsimme viettämään lauantaina oikein miehen kanssa kahdestaan, kun äitini tuli lapsia hoitamaan. Kävimme kahvilla (kumpikaan emme juo kahvia, joten se leivonnainen on meidän tapauksessa pääosassa "kahvilla" käydessä) ja katsomassa uusimman Bondin. Jotenkin muistelisin, että viimeksi olemme käyneet yhdessä elokuvissa reilu pari vuotta sitten katsomassa silloisen uusimman Bondin. :D Elokuvissa sattui olemaan myös ystäväpariskunta, joka oli myös saanut lapsosensa isovanhempien hoiviin, ja heidän kanssaan jutustelimme vielä teatterin pihassa siihen saakka, kun varpaat alkoivat jäätyä.

Sunnuntaiksi tein jälkiruuaksi jouluista panna cottaa, johon laitoin piparkakun makuista rahkaa. Ohjeen olen ottanut kinuskipäärynä-rahkan kyljestä. Nyt vaihdoin vain rahkan makua. Tämä on tosi hyvä ja helppo panna cotan ohje, josta voi tehdä vaikka minkälaisia variaatioita vaihtamalla rahkan makua. Eikä tämä ole niin mahdottoman rasvainenkaan, kun ei ole aivan kokonaan kermasta tehty. Piparkakkujen lisäksi koristeeksi olisin kaivannut jäisiä karpaloita, mutta niitä ei sattunut pakkasessa olemaan. Tässäpä ohje teillekin. :)

Piparkakku -panna cotta

2 liivatelehteä
2dl vispikermaa
2dl kevytmaitoa 
1/2dl fariinisokeria
1/2tl vaniljasokeria
1prk (200g) Valio maistettua rahkaa Piparkakku

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Yhdistä kerma, maito ja fariinisokeri kattilassa. Kiehauta. Valuta liivatteista vesi. Lisää liivatteet kattilaan. Sekoita, kunnes ne sulavat. Anna jäähtyä hetkisen. Lisää vaniljasokeri ja rahka. Sekoita tasaiseksi. Jaa seos pieniin juomalaseihin. Peitä. Anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia. Koristele. Tarjoa jälkiruuaksi.  
 

 
 

Sunnuntaina olimme myös pojan päiväkerhon kanssa laulamassa lasten kauneimpia joululauluja. Kyllä ei ole helppoa meidän lapsille istua kauniisti kirkonpenkissä, vaikka sitä on yritetty opetella. Ehkä se vielä joskus luonnistuu. Joululaulujen jälkeen nappasin lapsista muutaman kuvan kotona. Minua niin huvittaa, kun ostin tuon tytön 86 senttisen Pompin neulemekon hänen ollessaan reilu puoli vuotta vanha. Silloin olin ensimmäisiä kertoja Pomp de Lux -kutsuilla ja pitihän sieltä tytöllekin jotakin ostaa, vaikka vaatteet olivatkin hänelle vielä aivan liian isoja. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin mekko on hänelle sopiva. :D

Pikkuveli on oppinut viimeisen kuukauden aikana konttaamaan, istumaan ilman tukea ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis piisaa. Palapelin tekeminen ei sentään vielä luonnistu, vaikka kuvasta voisi niin päätelläkin. :D


Ihanaa joulun odotusta!

Joulutunnelmaa

Kun ulkona on lämpöasteita ja sataa vettä, voi olla hieman vaikea virittäytyä joulun odotukseen. Meitä ei vesisade ole juuri häirinnyt ja lapset ainakin ovat täällä jo hyvin jouluisissa tunnelmissa. Taisi olla vielä marraskuun puolta, kun poika siirsi lasten pulpetin ja pikkupöydän tuoleineen syrjään joulukuusta varten. Joululauluja on kuunneltu ja laulettu ahkerasti, on poltetty kynttilöitä ja koti on tuoksunut pipareilta jo pariin otteeseen. Kyllä se joulu sieltä tulee, vaikka ulkona näyttäisi miltä!

Poika sai jouluisella sabluunalla niin kaunista aikaan, että vaihdoin kesäisen kukkakuvan tilalle kehyksiin oitis hänen työnsä. Niin upea! <3

 

Itse vierastan hieman sitä ajatusta, että lapset saisivat joulukuun jokaisena päivänä jonkun uuden tavaran joulukalenterista jouluaaton lahjojen lisäksi. Niin mukava, kun lapsia onkin ilahduttaa kaikilla yllätyksillä, niin en halua opettaa heille, että koko ajan täytyy saada kaikkea uutta ja hienoa. Meidän lasten joulukalenterissa ei läheskään aina ole mitään hienoa tavaraa. Joskus siellä on muutama askartelutarvike ja lappunen, jossa kerrotaan, että tänään on askartelupäivä. Vaihtoehtoisesti lapussa voi lukea, että tänään menemme kirjastoon tai  vaikkapa metsäretkelle. Kalenterista löytyy myös joitakin käytännöllisiä tarvikkeita, kuten uudet shampoo-pullot ja hammasharjat, kun sellaisille on juuri tarvetta. Eikä niiden  kalenterin yllätysten tarvitse muutenkaan olla mitään kalliita. Itse olen ostanut pari dvd:tä kirpparilta ja Libero-kerhosta sai vaippakoodeja keräämällä ilmaiseksi sekä pojalle että tytölle omat pienet pikkulegopaketit. Onhan tämä joulunalusaika sellaista kutkuttavan jännittävää ja ihanaa aikaa, että ehkäpä silloin lapset ovat ansainneet lahjoja vähän useampana päivänä.  :)

Viikonloppuna leikkelimme lasten kanssa paperista lumihiutaleita vanhasta muistista. Olen tehnyt näitä viimeksi joskus lapsena. Googlea tajusin käyttää vasta, kun lapset olivat jo väsyneitä hommaan. Ihan hienojahan näistä meidänkin hiutaleista tuli, mutta aikamoisia luomuksia olisi syntynyt myös valmiilla leikkausohjeilla. Jospa niitä lumihiutaleita sataisi vielä sinne lasin toisellekin puolelle!

 

Yhtenä päivänä lasten joulukalenterista paljastui pienet somat puukaulimet, jotka mummu oli ostanut. Olin tehnyt edellisenä iltana ison satsin piparitaikinaa valmiiksi, joten pääsimme leipomaan heti aamusella. Lapset jaksoivat leipoa pari pellillistä ja keskittyivät sen jälkeen valmiiden pipareiden syömiseen. Minä sain sitten leipoa aika monta pellillistä aivan yksin. 

 Piparkakkujen koristelusta lapset pitivät todella paljon. Sepä onkin sopivaa sorminäppäryysharjoittelua yhdistettynä luovaan sommitteluun. Vaan eipä ole pipareita enää yhtään jäljellä, vaikka tein kaksinkertaisen annoksen taikinaa. Voi meitä herkkusuita! Uusi takina täytynee tehdä, mutta vasta useamman päivän tauon jälkeen.
 

 Jouluista tunnelmaa myös sinulle!
 

Virkattuja pipareita

 Tänään koitti lapsilla ilon päivä, kun he saivat avata ensimmäinen luukun joulukalenterista. Sieltä paljastui virkkaamiani piparkakkuja. En käsitä, miten en ole aiemmin tajunnut virkata pipareita muiden virkattujen herkkujen joukkoon. Niitä on nopea tehdä ja ovat aika kivan näköisiä. Malli on omasta päästä. Osassa on kuusi ja osassa kahdeksan "sakaraa".

Kysyin pojalta, että ovatkohan tontut itse virkanneet piparit ja tuoneet sitten kalenteriin. Poika totesi minulle, että "ei tontut osaa vilkata. Ehkä sää oot vilkannut ne, kun sää oot niin hyvä vilkkaamaan." :D Hauska saada lapsilta positiivista palautetta. Pojalla on muutenkin aika hyvin hallussa tuo käsityösananasto. Erottaa aika usein, että onko jokin asia ommeltu, kudottu vai virkattu. :)

 Kolme vuotta sitten tekemäni joulukalenteri on ollut meillä omalla paikallaan klafikaapin edessä jo monta viikkoa. Kalenterin taskuihin mahtuu kivasti pientä tavaraa. Välillä tontut tuovat vähän isompia yllätyksiä ja silloin he laittavat taskuun paperille vihjeen, jossa kerrotaan, mihin yllätys on piilotettu. 

Meidän lapset tuppaavat heräämään normaalistikin aamuisin aivan liian aikaisin, kun on niin kiire leikkimään. Joulukalenteri tuskin tuo asiaan minkäänlaista parannusta. :D
 

Ihanaa joulukuun alkua!