maanantai 28. lokakuuta 2013

Vanha kaakeliuuni

Eilen meillä olikin pitkä päivä. Poika oli onnekas ja sai jäädä kotiin mummun 
kanssa, mutta me muut istuimme autossa aamuyhdeksästä lähes puoleenyöhön 
saakka. Pitihän sitä Ikeassakin taas piipahtaa ja välillä syömään pysähtyä, mutta 
kyllä tuo automatkustelu on puuduttuvaa hommaa. Onneksi ajaminen ei sentään 
mennyt hukkaan, sillä toimme mukanamme kaakelit upeaan vanhaan kaakeliuuniin. 


 Takka on peräisin 1900-luvun alusta, vanhasta Jugend-talosta Helsingistä.
Kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen takan koosta. Ovi on reilu kaksimetrinen
eli takka on tosiaan yli kolme metriä korkea! Nykyään ei juuri tuon korkuisia 
huoneita tehdä, joten takan omistaja myi sen mielellään meille, vaikka tiesi,
että joudumme jättämään siitä jonkun kaakelirivin pois. Täytyy vain olla 
tarkkana, etteivät takan mittasuhteet kärsi, kun takkaa joutuu madaltamaan.


 Takka ei tietenkään ole kunnoltaan täydellinen, kun on jo sata vuotta vanha.
Joissakin kaakeleissa on pieniä halkeamia ja jotakin muutakin pientä vikaa löytyy.
Kaikki osat ovat kuitenkin tallessa ja pienet säröt eivät minua ainakaan haittaa.
Minusta on vain hienoa, että kotiimme tulee jotakin oikeasti vanhaa tuomaan hakemaamme vanhanaikaista tunnelmaa. Uskon, että tästä tulee aivan mahtava! :)



perjantai 25. lokakuuta 2013

Sosetehtailua

Viime viikonlopun junareissu mummulaan onnistui tosi hyvin.
Poika oli innoissaan ensimmäistä kertaa junassa ja höpötti hassuja 
juttujaan niin, että kanssamatkustajienkin matka kului varmasti hyvin 
joutuisaan niitä kuunnellessa. Konduktöörin antamaa lasten junalippua 
on pitänyt esitellä kaikille ja se piti vielä liimata jääkaapin oveen. 
Päätepysäkillä sain napattua pari kuvaa pojasta. Kyllä nuo vanhat 
rautatieasemat ovat sitten kauniita kaikkine yksityiskohtineen!



Tyttö on noin kuukauden verran syönyt kiinteitä, ja niitä meneekin jo 
ihan mukavasti. Poikaa täysimetin puoli vuotta, mutta tytölle annoin 
ensimmäiset sosemaistiaiset pari viikkoa ennen puolen vuoden ikää. Tyttö 
on niin pikkuinen ja kova ryömimään ja liikkumaan, että kaipasi jo vähän 
lisäenergiaa. Otin uusia makuja käyttöön aika tiheään tahtiin ja hyvin on 
kaikki tytölle maistunut. Bataatti ja porkkana uppoavat takuuvarmasti 
makeutensa vuoksi, mutta yhtälailla maistuvat myös kukkakaali, peruna 
ja kesäkurpitsa. Nyt hän syö jo neljä isoa jääpalakuutiota kaksi kertaa 
päivässä ja puuroakin menee hyvä annos aamuin illoin. Rintamaitokin 
onneksi kelpaa edelleen hyvin, ja tarkoitus onkin imettää vielä pitkään.


 Kasvis- ja lihasoseet teen itse, mutta marja- ja hedelmäsoseet tulee usein 
ostettua kaupasta, kun ovat niin käteviä ja suht edullisia. Kasviksia keitän 
kerralla ison satsin, soseutan sauvasekoittimella ja laitan jääpalamuoteissa 
pakkaseen. Palojen jäädyttyä laitan ne pakkaseen pusseihin, joista niitä on 
helppo ottaa ja lämmittää. Tiedän, että monet eivät pakasta perunaa, koska 
sen koostumus muuttuu vähän erilaiseksi pakastaessa. Itse olen kuitenkin 
pakastanut myös perunaa, mutta olen varmuuden vuoksi soseuttanut 
sen yhdessä jonkun toisen kasviksen kanssa. Oikein maukasta on tullut! 

Kohta pitäisi ruveta keittelemään myös kalaa, lihaa ja kanaa. Ne hienonnan 
kasvisten tavoin sauvasekoittimella keitinliemen kanssa ja laitan niitä aluksi 
vain ihan pienen annoksen jääpalamuotteihin. Mausteita laitan ruokaan vasta 
lähempänä vuoden ikää ja hyvin on poika oppinut mausteisiakin ruokia syömään.


 Pojalle yritin vauvana pari kertaa syöttää kaupan kasvis/lihasoseita reissussa 
ollessamme, mutta eihän tuo niitä huolinut, kun oli äidin ruualle tottunut. Usein
kai käykin niin, että lapsi suostuu syömään vain joko itse tehtyjä tai kaupan soseita, riippuen siitä, mihin on aluksi tottunut. Myös itse tehtyjä kasvissoseita on helppo ottaa mukaan päiväreissulle. Pakkasesta vain sosepalat mukaan rasiaan ja sitten 
sieltä lämmitetään mikrossa samalla lailla kuin kaupankin soseet. Säilyvät vallan 
hyvin laukussa muutamia tunteja, kun sulaminen kestää kuitenkin jonkin aikaa.

Sekä poika että tyttö ovat syöneet alusta asti ihan tavallista kaurapuuroa. Eipä
ole tarvinnut hienontaa kauraryynejä tai ostella kaupan samettisenpehmeitä  valmispuurotetroja. Kaupan marjapuuroja on tosin joskus laukun pohjalla varalla, 
kun maistuvat kylmänäkin nälän yllättäessä. Mutta siis pointtina se, että kun ei 
ole opettanut noille sametin sileille puuroille, niin tavallinen puuro kelpaa mainiosti.
 

Olen täällä blogissakin useasti todennut, etten yhtään tykkää ruuan laitosta, 
mutta jos näitä soseita kerran viikossa keittelee ja pakastaa, niin eipä tuo nyt 
kovin suuri vaiva ole. Nämä itse tehdyt soseet tulevat aivan hurjan paljon 
halvemmiksi kuin kaupan soseet ja näissä ei taatusti ole ylimääräisiä lisäaineita. Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan, jos aihe on yhtään ajankohtainen! :)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Pientä edistystä taas

 Eilen poika ei meinannut millään malttaa mennä päiväunille, kun ikkunasta 
näkyi jotakin niin mielenkiintoista. Ensilumihan se siellä leijaili maahan. 
Unien jälkeen pitikin heti päästä pihalle, ja kovasti olisi poika jo halunnut 
hakea pulkan ja liukurinkin varastosta. :) Tänä aamuna ei lumesta ollut 
enää tietoakaan, mutta olipas ihana seurata pojan innostusta ensilumesta.
 
Jotakin on taas talollakin tapahtunut. Mies laittoi talon perustusten ympärille routasuojauksen, ja päälle levitettiin talon paikalta kaivettua täytemaata. Keväällä 
talon ympärille voikin jo kylvää nurmikon. Piha näyttää kesällä jo ihan erilaiselta!



 Tarkkasilmäisimmät voivat huomata, että meillä on jo ovikin paikallaan.
Älkäähän sentään pyörtykö, vaikka itse kyllä meinasin, kun tuon oven näin!  :D
Tämä ovi on onneksi vain väliaikainen ja tullaan vaihtamaan kauniisiin parioviin 
sitten, kun ei ole enää vaaraa ovien kolhiintumisesta rakentamisen tiimellyksessä.


Huomenna lähden aamulla lasten kanssa junalla mummulaan. Mies tulee illalla 
autolla perässä, kunhan on ensin ahertanut päivän talon kimpussa. Tämä on pojan 
(ja toki tytönkin) ensimmäinen junamatka, mutta eipä varmaan jää viimeiseksi. 
Sen verran innoissaan ja jännittyneenä huomista matkaa on odotettu!


MITÄPÄ KUULUU SINUN VIIKONLOPPUUSI? :)



tiistai 15. lokakuuta 2013

Perunarieskat

Minulta pyydettiin viime postauksen kuvien perunarieskojen ohjetta.
Meillä tehdään näitä maukkaita rieskoja lähes joka viikko. Ohje on tosi
helppo ja herkullinen! Monesti teen perunamuusia tarkoituksella enemmän,
jotta sitä riittää myös näihin leipiin. Meillä ei muuten syödä muusijauheesta
tehtyä muusia, mutta viime aikoina olen pitänyt jauhetta kaapissa jemmassa 
näitä rieskoja varten. Ylijäänyttä muusia kun ei ihan aina löydy jääkaapista.
 


Teen usein näitä rieskoja, vaikkei ohjeessa tarvittavaa kolmea 
desiä muusia olisikaan jäljellä. Tuolloin vain vähennän myös 
suolan ja jauhojen määrää. Usein jää aineiden mittaaminen lähes 
kokonaan, mutta nämä eivät ole koskaan epäonnistuneet. Tätä 
ohjetta uskaltaa siis varmasti kokemattomampikin leipuri kokeilla! :)


perjantai 11. lokakuuta 2013

Ilon hetkiä

Tällä hetkellä arjen pienet ilot auttavat selviytymään päivästä toiseen. 
Välillä tuntuu, ettei jaksaisi enää yhtään päivää pyörittää tätä arkea 
aamusta iltaan yksin, mutta aina jokin pieni arjen iloinen hetki saa taas 
elämän hymyilemään. Ja tiedän, että miehellä on aivan yhtä raskasta 
tai luultavasti vielä raskaampaa olla päivät töissä ja mennä sieltä suoraan 
raksalle, josta kotiutuu vasta iltamyöhään. Yhteistä haavetta tässä ollaan 
kuitenkin toteuttamassa, joten ei auta muuta kuin selvitä tästä 
elämänvaiheesta ja yrittää löytää niitä onnen hetkiä ihan joka päivä. :) 

Kauniit kukat ilahduttavat aina. Ihanan värinen syksyinen calluna!


Käsityöt ovat henkireikäni. Löysin pitkän etsinnän tuloksena lähes 
täydellisen neuleohjeen, josta syntyy itselleni jotakin lämpöistä ja kaunista. 


Tämän hetkinen vuokra-asuntomme ei ole mikään ilo silmälle, mutta 
kauniita vanhoja huonekaluja ja esineitä katsellessa tulee hyvä mieli.
Sama vaikutus on kapan sisällä olevien sisustuslehtien lukemisella. :)


Mikäs sen herkullisempaa kuin uunituore rieska voin kanssa!
Näitä nopeita ja maukkaita perunarieskoja meillä tehdään usein.


Lapset vievät toisaalta paljon voimavaroja, mutta toisaalta myös tuovat
kaikista eniten sitä iloa elämään. Meidän kullanmuruista on ollut täällä
kuitenkin niin paljon kuvia, että menkööt nyt yksi postaus aivan ilman. ;) 

Löytyisi vielä hurjan paljon muitakin ilon ja kiitoksen aiheita, isoja ja pieniä.
Nyt haluan kuitenkin toivotella teille ihanille lukijoille runsaasti


ILON HETKIÄ VIIKONLOPPUUNNE!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Vauvan varpaat lämpöisiksi

Aika menee niin nopeasti! En millään saata uskoa, että tuo suloinen 
pieni ruusunnuppu on ollut ilonamme jo puoli vuotta. Isoveli rakastaa 
pikkusiskoaan välillä kovin kovakouraisesti, mutta muistaa myös 
päivittäin kertoa tälle ihania hellyttelysanoja:  "minä olen ylpeä 
E-tytöstä, minä rakastan E-tyttöä" tai "sinä olet ihana pikku neitokainen"! 
En edes tiedä, mistä poika on tuon neitokainen-sanankin oppinut. Ja 
aina, jos tytöllä on joku pinni tai muu hiuskoristus päässään, 
niin poika sanoo, että vauva on "pinsessa" (prinsessa). <3
Paljastukoon tässä samalla tytön nimen alkukirjain. :)



 Tyttö kasvaa hurjaa vauhtia ja taas jäivät kaikki vanhat villasukat 
pieniksi. Halusin kutoa hänelle jotkut nätit villasukat talvea varten, 
mutta en löytänyt mieleistä ohjetta lasten sukkia varten. Niinpä 
päätin tehdä hänelle samanlaiset sukat, kuin tein itselleni viime 
syksynä. Ohjeessa sukat on tehty 7 Veljestä -langasta, mutta minulla 
oli tytön sukkia varten Pikkusisko-lankaa. Pikkusisko on sen verran 
ohuempaa, että tein tytön sukat samalla aloitussilmukkamäärällä kuin 
aikuisen koon 38 sukat. Toki muuten jouduin vähän muokkaamaan ohjetta.



  Pari viikkoa sitten saimme neuvolasta "istumisluvan" ja hienosti 
tyttö jo syöttötuolissa istuukin. Lattiallakin istuminen onnistuu, jos 
on vähän tyynyjä tukemassa. Ostin H&M:ltä tytölle hiuspannan, 
mutta jotenkin se ei vain ollut tytön näköinen. Siinä oli siis alunperin 
sellainen puolipallohörhelökoriste. Otin koristeen pois ja virkkasin 
tilalle valkoisen kukkasen. Paljon enemmän meidän neidin näköinen. :)


Nyt täytyy mennä nopeasti jatkamaan seuraavaa käsityöprojektia, kun 
lapset nukkuvat vielä päiväunia. Tällä kertaa kudon jotakin itselleni. :)


Syksyistä lauantai-iltaa!

maanantai 30. syyskuuta 2013

Takan valinta

Olemme miettineet jo pitkään, millaisen takan haluaisimme
kotiimme.  Jossakin vaiheessa oli jo aika selvää, että meille tulee 
Uuniseppien Katrilli-takka. Nyt on kuitenkin mieli muuttunut, ja 
Katrilli vaikuttaa hieman liian modernilta makuumme. Tällä hetkellä 
on selvää, että etsimme vanhanaikaisemman ja koristeellisemman 
näköistä takkaa. Onneksi olemme ryhtyneet ajoissa miettimispuuhiin,
sillä ei tämä valinta mikään aivan helppo tule olemaan!

Uuniseppien Katrilli ja Klassikko. Kuvat www.uunisepat.fi

Cronspisenin takat ovat olleet myös kovasti pohdinnassa. 
Valikoimasta löytyy useita kauniita kaakelitakkoja upeine 
koristeineen. Lisäksi olemme ihailleet mahtavia vanhoja 
kaakeliuuneja, mutta eteemme osuneet ovat olleet kovin kalliita.

Cronspisenin Safir ja Sonya. Kuvat www.cronspisen.eu

Viime aikoina meitä molempia on ruvennut enemmän ja enemmän 
kutkuttamaan aivan perinteinen pohjalaistakka. Takka tulee siis 
olohuoneeseen ja muurin toiselle puolelle, keittiöön, meille tulee 
näillä näkymin Högförsin kaunis vanha puuhella ja leivinuuni, joten 
pohjalaistakka sopisi varmasti tyylillisesti parhaiten kokonaisuuteen 
ja talomme tunnelmaan. On vain ollut vaikea löytää juuri mieleistä 
pohjalaistakan mallia mistään. Muurarille pitäisi kuitenkin olla 
tarkat piirustukset takan muurausta varten.

Vanha puuhellamme

Pohjalaistakka. Kuva www.koskenrannalta.fi

Toinen pohjalaistakka. Kuva www.hsmuuraus.fi


Kumpikaan yllä olevista pohjalaistakoista ei ole aivan sitä, mitä 
haemme. Me jatkamme pähkäilyä. Onneksi on vielä ainakin kevääseen 
asti aikaa miettiä. Mielipiteitä ja vinkkejä otetaan toki vastaan! :)


perjantai 27. syyskuuta 2013

Ajatuksia syksyn tullessa

Syksy on lähtenyt käyntiin melko mukavasti. Tykkään kesästä tosi 
paljon, mutta tänä kesänä myönnän jo odottaneeni syksyä. Mies oli 
päivät töissä ja kaikki illat sekä lauantait raksalla. Parasta kesässä 
on aina ollut juuri perheen yhdessä vietetty aika kesäisine touhuineen 
ja pienine retkineen. Nyt kun tuota yhteistä aikaa ei juuri ollut, puuttui 
kesästä jotakin merkittävää. Toki nautin lapsista ja meillä oli hauskaa 
kolmisinkin, mutta ei tämä ensimmäinen raksakesä  mitenkään kovin 
ihanana jää mieleen. Vaikka eipä tämä minään yllätyksenä tullut; 
olihan se tiedossa, ettei rakennusaika mitään herkkua tule olemaan.

Nyt ovat kuitenkin arjen rutiinit ja toiminnat taas rytmittämässä ja 
selkeyttämässä päivää. Käymme joka viikko avoimessa päiväkodissa 
ja seurakunnan perhekerhossa. Niistä on iloa niin äidille kuin 
lapsillekin. Nämä kaksi kerhopäivää ja ulkoilut riittävät meidän 
menoiksi. Kaupassa täytyy tietenkin myös välillä käydä. Itse olen 
aina ollut kotona viihtyvää sorttia, joten liian täyteen ahdettu 
viikko aiheuttaisi vain hermojen kiristymistä ja harmaita hiuksia!


Lempiharrastukseeni, käsitöihin, jää tässä elämänvaiheessa 
harmittavan vähän aikaa. Lapset nukkuvat toisinaan päiväunet 
samaan aikaan, mutta tuona aikana olisi ehdittävä niin paljon 
muutakin. Minulla on pitkä lista käsityöideoita odottamassa ja 
koko ajan on jotakin työn alla, mutta kovin hitaasti tulee valmista. 
Tämä on kuitenkin niin rakas harrastus ja antaa niin paljon, että 
siitä en suostu ikinä kokonaan luopumaan; joka päivä yritän löytää 
vähintään muutaman minuutin aikaa ja ehtiä virkkaamaan tai 
kutomaan edes sen muutaman rivin. :)


Tyttö on ensi viikolla jo 6kk vanha! Uusin taito on 
konttausasento! Sitä kokeillaan joka välissä. Äitin 
mielestä ei tarvitsisi kyllä ihan vielä lähteä konttaamaan!


Söpö valkoinen tunika on Newbien mallistoa ja beiget neulelegginssit
löysin Lindexiltä. Ihana rusettipinni on miehen veljen vaimon tekemä.


Kauaa ei tyttö selällään viihdy...


  ...ja pian ovat isoveljen junaradat taas vaarassa. :D






Taas on joukko uusia lukijoita löytänyt 
tiensä blogiini! Toivottavasti viihdytte! :)

 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kuisti ja ensimmäiset ikkunat

Talollakin on taas saatu jotakin näkyvää aikaiseksi. Viime 
lauantaina isäni oli auttamassa kuistin laudoituksessa, ja 
eilen mies laittoi veljensä kanssa kuistin ikkunat paikoilleen. 
Näyttää minusta tosi hyvältä! Nuo Sydänpuun ikkunat 
ovat niin kauniit, ja kaari-ikkuna kruunaa koko kuistin! <3


Kuisti on maalattu Uulan italianpunaisella keittomaalilla. Koko 
talo on tarkoitus maalata ensi kesänä, ja mies meinaa tuolloin 
keittää punamultamaalin itse. Itsekin olen jo tottunut tuohon 
punaiseen, vaikka olen aina haaveillut asuvani valkoisessa talossa. :)


Seuraavaksi täytyisi laittaa talon muut ikkunat 
paikoilleen. Routasuojaus pitäisi myös tehdä pikaisesti, 
kun yöpakkasiakin on jo luvattu. Tämän jälkeen olisi vielä 
ikkunoiden vuorilautojen sekä nurkkakoteloiden teko 
ennen kuin päästään kunnolla siirtymään sisähommiin.
 


Tällaisia sunnuntaipäivän kuulumisia tällä kertaa!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Leikkikaupasta

Voitin jokin aika sitten Leikkikaupan blogin arvonnasta lahjakortin
Leikkikauppaan. Kauppa on täynnä mitä ihanampia leluja lapsille! 
Valitsin sieltä pojalle hienon junaratasetin.  Poika on aivan hulluna juniin 
ja muihin kulkuneuvoihin, joten tämä oli hänelle aivan passeli ostos. :)



Osat tulivat kätevässä laatikossa, jonka kansi toimii samalla junaradan 
vuorena. Rata sopii myös yhteen Brion junaratojen kanssa, mikä on tosi 
hyvä juttu. Yhdistettynä niistä saa aikaan upeita pitkiä ratoja. Voi, miten 
haaveilenkaan  siitä, kun saamme tehdä hienon radan yhteen uuden kodin 
tilavista lastenhuoneista.  Rataa ei tarvitse illalla kerätä, vaan se saa jäädä 
rauhassa odottamaan seuraavan päivän leikkejä olematta kenenkään tiellä. 


Poika on tosi tarkka leluistaan ja antaa äidin ja isinkin leikkiä 
vain tietyillä leluilla. Voitte vain kuvitella, mikä huuto tulee aina, 
kun vauva lähestyy hänen junarataansa. Miten kaikki kielletty 
voikaan olla niin kiinnostavaa, että vajaan puolen vuoden ikäinen
tyttö unohtaa  ympärillään olevat värikkäät vauvalelunsa ja 
lähtee tarmokkaasti hivuttautumaan kohti isoveljen aarteita. :D

Huomenna meillä onkin kiva päivä! Miehen veli tulee 
auttamaan miestä rakennushommissa ja lasten serkkutyttö 
tulee siksi aikaa äitinsä kanssa meidän seuraksi. :)

Mukavaa viikonloppua ihan jokaiselle!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...