Juhannusaika vierähti tosi nopeasti. Olimme keskiviikosta sunnuntaihin asti Keuruulla Juhannuskonferenssissa. Säät suosivat kerrankin; aurinko paistoi ja vasta sunnuntaina rupesi satamaan. Etukäteen minua vähän jännitti, miten kaikki sujuu taaperon kanssa. Vuosi sitten, vajaan neljän kuukauden ikäisenä, poika tyytyi makoilemaan vaunuissa, joten kaikki sujui mukavasti. Turhaanpa jännitin tälläkään kertaa. Poika seurasi rattaista ihmisvilinää, touhusi puuhateltassa, söi isoja ruoka-annoksia ja nukkui päiväunet hyvin ja yöt sitten vähän huonommin, aivan niin kuin kotonakin. Kokouksissakin poika jaksoi olla yllättävän hyvin. Hän tepsutteli penkkien välissä, leikki autollaan, luki kirjoja, nyökytteli päätään menevän musiikin tahdissa ja ihastutti lähellä istuvia touhuillaan. Välillä kaivattiin toki rusinoita ja maissinaksuja. Melkein voisin
väittää, että kolmesta viimeisestä konferenssista haastavin oli kaksi
vuotta sitten, jolloin odotin poikaa ja kärsin kamalasta
pahoinvoinnista. Nämä kaksi juhannusta pojan kanssa ovat olleet siihen
verrattuna kuin lasten leikkiä. :)
Kokoustunnelmia...
Puuhateltoissa oli mukava leikkiä.
"Huomaakohan äiti, jos nappaan tuon korvapuustin..."
Aurinko paistoi ja väkeä riitti.
Vuoden päästä taas uudestaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! Viestisi ilahduttaa!