Joulukorttikuvaukset

Sen jälkeen, kun poika syntyi, meillä on ollut tapana teettää 
joulukortit hänestä otetuista kuvista. Kortteja tulee lähetettyä 
sukulaisille ja ystäville reilu 30 kpl. Joitakin eri paikkakunnalla 
asuvia ystäviä ja sukulaisia emme välttämättä näe moniin vuosiin, 
niin on hauska lähettää heille aina joulun alla kuva lapsista. 
Vastaavasti on kiva saada itse kortteja, joissa on ystävien lapsosia.

Sunnuntaina otimme urakaksi ottaa lapsista kuvia tämän vuoden 
joulukortteja varten. Urakkaa siinä olikin, ja tarvittiin kaksi sessiota 
ennen kuin saimme mieleiset kuvat otettua. Ensimmäiset kuvat otimme 
heti aamusta ennen tytön ensimmäisiä päiväunia. Ulkona oli kuitenkin 
vielä sen verran hämärää, että jouduimme pitämään kattovalon päällä. 
Kuvien väri ei sitten oikein miellyttänyt (ja lapsetkin hymyilivät tietenkin 
aina eri kuvissa), joten päätimme ottaa uudet kuvat päivemmällä. 

No, mutta kivoja kuvia saimme lopulta, vaikka varmaan puolessa 
kuvista on tytöllä sormet suussa ja poika on suu aivan mutrussa. Te 
joudutte nyt tyytymään tällaisiin ei niin onnistuneisiin otoksiin, kun 
en halua tänne blogiin kunnon kasvokuvia laittaa. Näistä saa ainakin 
hyvän kuvan siitä, minkälainen homma oli ottaa kuvia uhmaikäisestä 
2,5-vuotiaasta ja vauvasta, joka ei pysy hetkeäkään paikallaan. :D

 Pojalla oli päällään Pompin valkoinen vaarinpaita ja tytöllä Kappahlin 
neulelegginssit sekä Newbie-neuletakki. Tytöllä oli lisäksi punaiset 
ballerinasukat ja virkkaamani punakimalteinen ruusuke. Langan 
kimallukset eivät taida kuvista kyllä oikein erottua. Ruusuke oli 
hiuksissa kiinni pinnillä ja arvatenkin sitä joutui laittamaan joka 
välissä uudelleen. En osaa oikein käyttää kirkkaanpunaista tytöllä 
(enkä pojalla) muuta kuin jouluna, joten en viitsinyt satsata punaiseen
joulumekkoon, vaikka sellainen olisi ihan kiva jouluksi ollutkin. Sukat 
ja ruusuke tuovat kuitenkin kivan jouluisen säväyksen kokonaisuuteen. :)

Poikaa jouduimme lahjomaan kaikenmoisilla herkuilla, että hän 

suostui vaihtelemaan kuvausvaatteet kaksi kertaa päälleen ja että 
hän ylipäätään suostui kuvattavaksi. Hänellä on ollut jo pidempään 
sellainen kausi, ettei millään suostuisi kameran eteen.

 Nyt on sitten edessä vain se valinnan vaikeus, kun pitäisi löytää se 
yksi ja paras kuva kortteja varten. Ja mehän ei siis todellakaan miehen 
kanssa kumpikaan olla mitään huippukuvaajia, joten älkäähän ihmetelkö 
kuvien laatua näissä kuvissa tai ylipäätään blogissani. Kunhan räpsitään 
vaan! :) Jotenkin ei vain ole aikaa eikä myöskään tarpeeksi innostusta perehtyä 
enemmän tuohon kameran käyttöön saati sitten kuvien käsittelyyn. Minun 
kuvien käsittely on sitä, että rajaan niitä, ei muuta. Ehkäpä vielä joskus! :)


Olisi  mukava kuulla teidänkin joulukorttiperinteistänne! :)