Vauva ja kehto

Täällä on kyläilty mummuloissa, syöty mansikoita ja viety taas läjäpäin vanhoja vaatteita ja ylimääräistä tavaraa kirpparille. Maanantaina saimme vieraaksemme kaksi työkaveriani viiden vuoden takaa. Mukava oli nähdä pitkästä aikaa ja päivittää kuulumisia! Ulkoiltu on myös kovasti. Pojan polkupyörästä otettiin apupyörät pois ja hän kiitää omien sanojensa mukaan kuin raketti. Tyttökin sai oman menopelin ja on onnensa kukkuloilla. Siitä lisää myöhemmin. :)

 

  

Pikkuveljestä minun piti nyt kuitenkin tulla kirjoittelemaan. Olen lähes varma, että olemme saaneet maailman helppohoitoisimman vauvan. Olen myös lähes varma, että yhtään vaativammasta vauvasta en olisi tässä haastavassa raksaelämänvaiheessa selvinnytkään. Mies kun on edelleenkin vain yöt ja sunnuntait kotona, ja poika ja tyttö pitävät huolen siitä, että äidillä riittää hommaa, vaikka vauvan kanssa pääseekin helpolla. 

Pikkuveli on nyt noin kahden ja puolen kuukauden ikäinen. Hän syö kiltisti äidinmaitoa, nukkuu hyvin sekä päivällä että yöllä ja valveilla ollessaan makoilee leikkimatolla hymyillen ja jutellen milloin kaaressa roikkuville leluille, milloin katolle tai muulle yhtä mielenkiintoiselle jutulle. Ulkona vaunuissa vauva yleensä nukkuu, mutta jos sattuukin olemaan hereillä, niin hän ihmettelee taivaalla lipuvia pilviä tai tuulessa heiluvia puita. Vauva ei myöskään itke juuri koskaan, ei edes silloin, kun isosisko päätti nostaa pikkuveljen sohvalta lattialle. En nähnyt tapausta, mutta epäilen, ettei kuusi- ja puolikiloisen vauvan nostaminen tuolta kymmenkiloiselta tytöltä ihan oikeaoppisesti käynyt. Siellä vauva vain makoili rauhassa maassa vähän ihmetellen, että mitenkäs sitä tänne jouduttiin! 

  Vanhan kehdon ostimme ennen tytön syntymää. Tyttö ei tainnut siinä montaa yötä nukkua, kun nukkui lähes aina vieressäni, mutta pikkuveli on nukkunut kehdossa oikeastaan joka yö. Hänet saa iltatankkauksen jälkeen laittaa kehtoon, hän nukahtaa sinne itse ja nukkuu noin seitsemän, kahdeksan tuntia, ennen kuin nälkä taas yllättää. Ennätys taisi olla viime vikkoinen  yhdeksän ja puolen tunnin mittainen "unipätkä". Poika ja tyttö olivat myös vauvoina tosi tyytyväisiä ja helppoja tapauksia, mutta eivät kyllä koskaan nukkuneet noin hyvin öitään. Kauaa ei pikkuveli kyllä enää kehtoon pituutensa puolesta mahdukaan ja sitten kutsuukin Ikean pinnasänky. Täytyy ruveta hänellekin jossakin vaiheessa etsimään vanhaa puusänkyä.

Vuoden 2015 äitiyspakkauksen kaunis pussilakana.

On ihana seurata vauvan kasvua ja kehitystä, mutta on se myös todella haikeaa. Sitä ei voi edes käsittää, kuinka nopeasti tämä pikkuvauva-aika menee, ihan kuin huomaamatta. Kohta meillä on tuon paikoillaan makoilevan pienen tuhisijan sijasta jo liikkuva vauva, joka tonkii ja tutkii kaikki paikat tutkimusretkillään lattianrajassa. Kunpa sitä vain osaisi nauttia tarpeeksi tästä ainutlaatuisesta ajasta ja tallettaa tarkasti muistiin jokaisen kallisarvoisen hetken näiden pienten kanssa!

Yllä olevassa kuvassa vauvalla on Tilda-kankaasta ompelemani tuttinauha. Ompelemiani ja virkkaamiani tuttinauhoja voit ostaa täältä (klik).

Pikkuinen nukahti pitkäveteisen kuvaussession uuvuttamana. <3