Kilpikonna ja uniasiaa

Äitini on tehnyt jo ennen minun syntymääni ihanan kilpikonnan Marimekon kankaista. Nyt se on meillä pojan sängyssä päiväpeiton päällä koristeena. Välillä sillä toki vähän leikitäänkin.

Pojan vaaleansiniset, valkokukalliset lakanat olen ommellut vanhasta Marimekon aikuisten pussilakanasta. Yhdestä pussilakanasta tulee kätevästi vauvan sänkyyn sopiva aluslakana, pussilakana ja tyynynliina. Emme ole ostaneet pojalle ollenkaan lakanoita kaupasta, vaan ompelin niitä odotusaikana näiden lisäksi omista lapsuuteni lakanoista ja muumiverhoista. Paljon on tullut ostettua pojalle kaikkea uutena, joten jossakin on kiva vähän säästää.

Eipä poika ole kyllä montaa yötä omassa sängyssään nukkunut, joten eivät nämä lakanat ole kovassa kulutuksessa olleet. Jospa sekin ihme vielä joku yö tapahtuisi, että poika nukahtaa omaan sänkyynsä ja herää sieltä aamulla. Tähän asti poika on nukkunut lähinnä äidin kainalossa. Tällä hetkellä meillä on menossa yömaitovieroitus. Mies nukkui pojan kanssa kolme yötä ja minä imetin vain illalla ja aamulla. Päivällä en tarjoa maitoa, mutta jos - meidän tilanteessa kun - poika pyytää maitoa, niin sitten annan, ellen saa hänen mielenkiintoaan kohdistumaan johonkin muuhun puuhaan. 

Viime yönä minä nukuin sitten pojan kanssa, ja hän nukkuikin hienosti sen ajan, minkä nukkui, mutta klo 3-6 hän päätti valvoa. Isin kanssa nukkuessaan valvoi myös joka yö 1,5-3 tuntia. Kyllä poikaa itketti ja harmitti, kun en antanut maitoa, mutta välillä hän oli aivan rauhassa turvallisesti viereeni käpertyneenä, kun hyräilin unilauluja ja silittelin häntä. Vettä suostui yhden kerran yön aikana juomaan, vaikka tarjosin useita kertoja. Voi meidän pientä. Minkäs sille mahtaa, kun pikkuinen on niin kova maitomies. Imetyshetket ovat olleet pojalle aina niin tärkeitä, että tottahan se vaikeaa on meille molemmille, kun niistä joutuu pikku hiljaa luopumaan. Eipä tässä muuten olisi niin kovaa kiirettä vieroittaa, mutta kun poika ei syö juuri ollenkaan muuta ruokaa. Eläisi varmaan vieläkin pelkällä maidolla, jos itse saisi valita. Ja öisinkin maitoa pitäisi saada 10 kertaa. Meistä kukaan ei ole nukkunut viimeisen vuoden aikana yhtäkään kokonaista yötä. Parhaat yöt olivat pojan ollessa alle kolmikuinen. Jospa nuo yöt tästä rauhoittuisivat. Haluan uskoa, että tämä on pojalla vain totuttu tapa; kun tietää saavansa maitoa, niin täytyy herätä joka välissä. Nyt kun hän huomaa, että maitoa ei enää yöllä saa, niin ehkä hän pian tajuaa olla suotta heräämättä. Enkä minä kokonaisista öistä osaa vieläkään haaveilla, mutta jos vaikka saisi sellaisia yhden tai kahden heräyksen ja tutinlaiton öitä. Toivossa on hyvä elää. :)

Oikein rentouttavaa viikonloppua!