Pieniä peittoja

Viikonloppu meni mukavasti mummulassa. Poika halusi koko ajan kiivetä mummulan portaita ylös ja alas ja vieläpä tasa-askelin. Toki joku piti aina käsistä kiinni. Oli siinä vahtimista, kun portaiden päissä ei ole portteja. Muutaman kerran hän ehti jo itsekseen kiivetä pari askelta ylös, ennen kuin joku kerkisi hätiin. 

Poika on aika mahdoton äidin poika nykyään. Mummulassakin hän rupesi itkemään, jos minä hävisin näköpiiristä. Välillä hän saattoi leikkiä ihan kivasti muiden kanssa, mutta jos satuin toisesta huoneesta sanomaan jotakin, niin heti tuli itku, kun muisti, että äitikin on olemassa. Kävimme myös katsomassa minun pappaani eli pojan isopappaa, joka on jo yli 90-vuotias. Hän kyselee aina, milloin poika tulee taas käymään, ja pyrimmekin käymään aina kun vain olemme siellä päin. Pappa tykkäisi istua pojan lähellä ja pitää pienestä kädestä kiinni, kun ei näekään enää kovin hyvin, mutta liikkuvainen poika ei malta kovin kauaa istua paikoillaan. Varmasti se pienikin hetki on kuitenkin papalle tärkeä.

Haaveilen  parisängyn valkoisesta, virkatusta sängynpeitosta, itse tehdystä tietenkin. Tällä hetkellä en kuitenkaan sellaiseen hommaan jaksaisi millään ryhtyä. Ehkä sitten joskus parinkymmenen vuoden päästä. :) Vauvoille ja vähän isommillekin lapsille on niin mukava tehdä peittoja, kun niiden ei tarvi olla kovin isoja. Poikaa odottaessani kudoin ja virkkasin useamman peiton. Mikään niistä ei ole tehty millään valmiilla ohjeella vaan ovat syntyneet ihan omasta päästä ja malleja yhdistelemällä. 

Vaaleansinisen päiväpeiton virkkasin isoäidinneliöistä. Tein sen yksivärisenä, kun en yhtään tykkää lankojen päättelemisestä. Olisihan siihen voinut valkoista ja beigeäkin laittaa, mutta olen kyllä ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun. Peiton reunan viimeistelin nirkkoreunuksella. Peiton koko on aikalailla 60x120cm eli juuri sopiva pojan pinnasänkyyn. Lankana on SandnesGarnin Mandarin petit.

Ihanan pehmeästä vaalean ruskeasta Novitan Miami-langasta kudoin tosi käytännöllisen peiton. Tätä "ainaoikein"-kudottua peittoa käytettiin paljon lattialla makoiluun pojan ollessa pieni ja se on ollut lukuisia kertoja myös kevyenä vaunupeittona ja on edelleen. Tähän virkkasin valkoisesta Miamista koristereunuksen. Peiton koko on 70x100cm.

Kolmas peitto on valkoisesta Miamista ruutukuosilla kudottu ja kooltaan noin 55x80cm.