Pakkopullaa

Ruuanlaitto ei ole koskaan ollut mielipuuhaani. Arvostan kuitenkin kotiruokaa, joten mieleenkään ei tulisi syödä kovin usein valmisruokaa, ja ulkona käymme syömässä todella, todella harvoin. Ruokaa on siis laitettava päivittäin, jos haluaa saada perheen ja itsensä ruokittua. Ja hyvä mielihän siitä perheenäidille tulee, kun saa maistuvan ruuan pöytään. Poika on onneksi tosi hyvä syömään, kaikki maistuu kaalilaatikosta lähtien. Teen yleensä ihan perus kotiruokaa: keittoja, kiusauksia, lihapullia ja muusia, pastaa erilaisten kastikkeiden kanssa, makaronilaatikkoa, lasagnea jne. Viikonloppuisin syödään usein miehen toiveesta pihvejä ja muuta kokolihaa. 
 

Tänään ruokalistalla oli kermaista kanakeittoa.

Teen yleensä arkena isomman satsin päivällistä ja sitä samaa lämmitetään sitten seuraavana päivänä lounaalla. Kahta ruokaa en viitsi päivässä valmistaa, kun ei tuo ruuanlaitto tosiaan mikään lempiharrastus ole. Aamupäivällä jää tällä tavoin mukavasti aikaa leikkeihin ja ulkoiluun, eikä tarvitse kiirehtiä ruokaa laittamaan. Poika on sitä paitsi aina pihalta tullessamme niin nälkäinen, että jaksaa juuri ja juuri odottaa sen ajan, kun ruoka käy mikrossa lämpiämässä. Ja senkin ajan huutaa joskus itku kurkussa "uokaa, uokaa". :)

Vispipuuro on koko perheen herkkuvälipala.

Olen tosi huono kokeilemaan mitään uusia valmiita reseptejä. Yleensä teen ruuat ihan omasta päästä ja heittelen mukaan meidän perheelle maistuvia mausteita ja aineksia. Välillä kaipaisin kyllä vaihtelua ruokalistaamme. Samoja kaikille maistuvia ruokia kun tulee tehtyä vähän liian usein. Joskus ideat loppuvat aivan kesken ja silloin syömme pojan kanssa hyvillä mielin pinaattilättyjä ja kalapuikkoja. Niitä on aina pakastimessa pahan päivän varalle.


Tällaisia ruokamietteitä tällä kertaa. Mukavia syyshetkiä!