Rakas 3-vuotias

Tasan kolme vuotta sitten syntyi meidän suloinen poikamme.

Tuo tummatukkainen pieni vauva muutti elämämme

ja teki meistä oikean perheen. Kolmessa vuodessa pojasta

on kasvanut ja kehittynyt upea persoona ja hän on niin

rakas ja arvokas meille kiukkukohtauksineen kaikkineen. <3

"Olen jo nääääiin iso poika!"

Oma pulpetti on tosi tärkeä pojalle. Siinä istuen hän jaksaa keskittyä

pitkiäkin aikoja piirtäen, värittäen ja tärkeitä tarrojaan liimaillen.

 3-vuotiaan huimaa kehitystä on upea seurata. Eilen iltapalalla poika 

katseli jääkaapin ovessa olevaa piirustustaan, johon hän on pari viikkoa 
sitten piirtänyt meidän perheen. Hän ihmetteli ääneen, että "miksi äiti 
meillä ei ole tuossa kuvassa mahoja?". Yritin selittää, että 2-vuotiaat 
eivät useinkaan osaa vielä piirtää ihmisille mahaa, vain pään, kädet ja 
jalat, mutta opit kyllä myöhemmin. No, iltapalan jälkeen piti tietenkin 
heti kokeilla, voisiko se mahankin tekeminen onnistua, ja niinpä vain 
ihmisiltä löytyy nyt mahakin. Kädet lähteävät silti vielä päästä. :)

3-vuotiaan omakuva, huomaa napa :)

Pojan paita Pomp de Lux, housut H&M

 Junarata, dublolegot ja pikkuautot ovat edelleen pojan ehdottomia 

lelusuosikkeja. Hän sai mummulta ja papalta lahjaksi toivomansa 
parkkitalon, joka on yhdistettävissä Brion junarataan. Sillä on leikitty 
koko aamu. Poika on myös tosi taitava ja innostunut palapelien 
tekijä, ja kirjat eivät myöskään näytä koskaan menettävän suosiotaan.

Poika puhua pälpättää välillä lakkaamatta, ja miehen kanssa joudumme 

monesti salaa nauramaan hänen jutuilleen. Niin hauskoja juttuja voi 
3-vuotias keksiä. Toisaalta jos joku vieras henkilö erehtyy puhumaan 
hänelle, on aivan turha odottaa minkäänlaista vastausta. Silloin 
ujostuttaa vallan kamalasti. Laulujen sanat poika oppii hurjan 
nopeasti. Välillä laulattaa leikin lomassa, välillä ruokakaupassa. :)

Mielikuvitusta pojalta löytyy myös vaikka muille jakaa. Lohikäärmeitä
hiivitään etsimään pimeästä makuuhuonesta tai ulkona puiden takaa.

 Pikkusisko on pojalle kovin rakas. Ja niinhän se on, että niille kaikista 
rakkaimmille on helpoin näyttää tunteita, myös niitä negatiivisia. 
Ymmärtäähän sen, että tunteet kuumenevat, kun pieni ja pippurinen  
sisko yrittää joka välissä hajottaa ratakiskot ja viedä junat raiteilta. 
Onneksi sisko on veljen kovista kourista huolimatta hyvin anteeksiantavaa 

sorttia ja parasta, mitä hän tietää, on veljen kanssa leikkiminen.

 Lasten syntymäpäivillä on vain kuukauden ero, joten päätimme pitää heille 

yhteiset juhlat joskus maaliskuun puolella. Kunhan saamme päivän päätettyä. 
Tarjottavista minulla on onneksi jo aika selkeä kuva päässäni. :) 

Miehen tultua töistä suuntaamme koko sakki Touhutaloon remuamaan. :)