lauantai 6. lokakuuta 2012

Syksyn tuomaa

Voi tätä syksyä! Sataa, sataa ropisee aina vaan. Vaikka eipä tuo minua niin kauheasti haittaa. Eihän ulos ole pakko joka välissä päästä ja toisaalta voihan sinne sateellakin mennä, jos ei ole sokerista. :) Aronia loistaa kauniissa väreissään pihalla, ja hain lehtiä ja marjoja tuomaan syksyistä piristystä sisällekin. 

 


Monissa kodeissa syksy tuo tummempia sävyjä sisustukseen ja vaalea saa väistyä tieltä. Meillä vaalea ja vaaleanpunainen on ja pysyy sisustuksessa. Vasta ennen joulua vaaleanpunainen muuttuu tummemman punaiseksi, mutta valkoinen säilyy tiukasti sen rinnalla. Yksi palmikkopeitto on saanut tulla kesävarastosta taas sohvan päälle, samoin talja. Kynttilöitä ja lyhtyjä on myös ilmestynyt taas kuvaan. Muuten täällä on ihan saman näköistä kuin kesälläkin. En koe tarpeelliseksi muutella sisustusta joka välissä, joten näin on juuri hyvä. :)



Päätimme jättää pojalta tutin pois maanantaina ja vieroitus on sujunut odotettua paremmin. Veimme pojan kanssa tutit kipossa takapihalle oravavauvoja varten ja kummasti ne olivat sieltä hävinneet päiväuniaikaan mennessä. ;) Poika ei ole itkenyt tutin perään kertaakaan sen jälkeen, mutta välillä tutti tulee kyllä mieleen, varsinkin illalla. Silloin käydään tälläinen keskustelu, ensimmäisenä iltana varmaan 15 kertaa:

Poika: tutu! (pojan nimitys tutille)
Äiti: E:llä ei ole enää tuttia. Kukas ne tutit nappasi?
Poika: ova, ova!
Äiti: niin, orava kävi nappaamassa E:n tutit. Oravavauvat tarvitsevat tutteja.
Poika hymyillen ja päätään pyöritellen: ei taavi, ei taavi!
Äiti: niin, E on jo niin iso ja reipas poika, ettei enää tarvitse tuttia.
Poika: ova, pesään.
Äiti: kyllä, orava vei tutit pesään vauvoille.

Ihanaa, kun tuommoisen reilu puolitoistavuotiaan kanssa voi jo keskustella noinkin järkeviä. Tutista luopuminen on saanut myös pojassa aikaan ylitsevuotavia hellyyskohtauksia. Aina, kun tutti ja sen tuoma turva tulee mieleen, niin poika tulee ja halii ja silittää minua ja sanoo samalla oikein hellästi "aii, aii, aii".  <3 On poika ennenkin meitä paijallut, mutta tämän viikon aikana hän on kaivannut hellyyttä oikein extrapaljon. Niin suloinen ja rakas poika!

Poika nukkuu, mies on purkuhommissa ja minä taidan jatkaa kutomista! :)


 Tunnelmallista syyslauantaita sinulle!


4 kommenttia:

  1. Voi miten ihana tapa "huijata" pois tutista! Oravavauvat, ihana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tää aikamoista huijausta, mutta oon aika varma, ettei tää olisi mennyt läheskään näin kivuttomasti, jos oltais vain sanottu pojalle, ettei tutteja enää ole. Saa nähdä, miten kauan meillä käydään tuota yllä mainittua keskustelua. :)

      Poista
  2. Hauska tuo teidän keskustelu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä :) Viimeksi tänä aamuna taas juteltiin nuo samat asiat :)

      Poista

Kiitos! Viestisi ilahduttaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...