Jouluinen koti ja piparisuklaa

Laittelenpa tänne vielä viimeiset joulukuvat meidän kodista. Paljon joulunpunaista ja lisukkeena valkoista ja vihreää. Ensi jouluna saan toivon mukaan koristella joulua uudessa tuvassa. Näin taisin kirjoitella jo viime joulun alla, mutta nyt tuon toiveen pitäisi olla aika realistinen. :)

Kuusi haettiin jo viime viikolla kaupan hyllyltä. Ihan oikea kuusi se on, eikä muovikuusi, mutta mieluusti ottaisin sellaisen perinteisemmän näköisen ja (vähän harvemman) suomalaisen metsäkuusen. Ensi vuonna täytyy kyllä saada sellainen. 

 Olen tehnyt viime aikoina vähän turhan usein herkullista piparisuklaata. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta itse teen joka kerta vähän mututuntumalla ja hyvää tulee aina! Käytännössä siis tarvitsee vain sulattaa suklaata mikrossa ja sekoittaa piparinmurua sekaan ja laittaa seos joko jääpalamuotteihin tai pieniin karkkivuokiin. Suklaa jähmettyy aika nopeasti jääkaapissa tai vaikka pakastimessa, jos oikein kiire on. Itse käytin Fazerin sinistä ja kaupan pipareita. Välillä olen tehnyt tätä myös Digestive-kekseistä. Täytyisi kokeilla myös esim. minttusuklaata, joka on herkkuani. Voisin kuvitella, että Digestiven kanssa siitä tulisi aika maukas yhdistelmä. Nämä suklaat ovat helppo pieni vieminen joulun aikaan kyläillessä! :)

  Minä olen niin vanhanaikainen, että minusta on ihana antaa ja saada joulukortteja. Niitä onkin tullut roppakaupalla. Keksimme lasten kanssa laittaa vanhan kaapin oviin juuttinarut ja niihin puisilla pyykkipojilla kortit esille. Siitä kortteja on mukava ihastella. 

 

Rauhallista ja ihanaa joulua kaikille blogini lukijoille! <3

 

Lahjat peittyi kääröihin...

Pojan kerho jäi joululomalle, ja veimme kerhotädeillä pienet paketit kiitokseksi kuluneesta syksystä. Tänä vuonna pakettien sisältö oli erityisen helppo päättää, sillä virkkasin viime joulun alla ontelokuteesta niin paljon pannunalusia, että niitä on vielä iso kasa jäljellä. Poika vaihtoi syksyllä uuteen kerhoon ja täditkin ovat uudet, joten lahjat voivat olla samat, kuin viime vuonna. Poika taiteili tädeille kauniit kortit joulusabluunalla. Aiemmin virkkaamiani pannunalusia ja linkin ohjeeseen löydät täältä.

Pari muutakin lahjaa olemme lasten kanssa paketoineet. Serkkutytön ja -pojan lahjat käärittiin Ikean nättiin kaksipuoliseen paperiin. Tytölle punainen puoli ja pojalle ruskea. Laitoin pakettien koristeeksi vielä virkkaamani piparkakkukoristeen. Näissä piparkakuissa on yksi pylväskerros vähemmän kuin virkkaamissani leikkiherkkupipareissa. Lankana on Novitan Miami, joka on aikalailla saman paksuista kuin Seitsemän veljestä -lanka.

Minulta pyydettiin ohjetta noihin pipareihin, mutta en valitettavasti millään ehdi ja jaksa sellaista ruveta väsäämään. Se ei kävisi ihan käden käänteessä, sillä näissä tekemissäni pipareissa silmukat eivät mene aina tasan, varsinkaan noissa kaarissa. Pelkissä pylväskerroksissakin pylväitä on välillä eri määrä, joten minulta menisi ainakin pari iltaa, jotta saisin virkattua "tasasilmukkaisen" yksilön, jonka mukaan ohjeen voisin tehdä. Muuten ohjeesta voisi tulla melko veikeä, kun käskisin lisäilemään silmukan sinne ja toisen tänne aina toistojen välissä. :D Mutta jos on yhtään virkannut, niin näistä ja linkittämäni aiemman postauksen kuvista mallia katsomalla saa varmasti virkattua aika hyvät piparit. :)

Enää viikko jouluun! :)

Juhlia ja jouluista panna cottaa

Meidän viikonloppu piti sisällään monenmoista mukavaa. Perjantai-iltana mies jätti raksahommat väliin ja menimme koko perhe seurakuntamme järjestemään lapsiperheiden joulujuhlaan. Siellä oli joululaulujen ja muutaman esityksen lisäksi ohjelmassa ongintaa, askartelua, kasvomaalausta sekä pipareiden koristelua ja tietenkin syömistä. Mukaviahan tuollaiset juhlat ovat, mutta kun meidän lasten nukkumaanmenoaika on jo heti seitsemän jälkeen, niin eipä noista iltamenoista yleensä ilman jonkin sortin itkua ja kiukkua selvitä.

Perjantaina oli myös minun syntymäpäiväni. Enpä viitsi enää tässä vaiheessa oikein pitää laskua noista kertyneistä vuosista. Ihan sopivasti niitä on, eikä vielä pahemmin aharista! ;) Synttäreitä pääsimme viettämään lauantaina oikein miehen kanssa kahdestaan, kun äitini tuli lapsia hoitamaan. Kävimme kahvilla (kumpikaan emme juo kahvia, joten se leivonnainen on meidän tapauksessa pääosassa "kahvilla" käydessä) ja katsomassa uusimman Bondin. Jotenkin muistelisin, että viimeksi olemme käyneet yhdessä elokuvissa reilu pari vuotta sitten katsomassa silloisen uusimman Bondin. :D Elokuvissa sattui olemaan myös ystäväpariskunta, joka oli myös saanut lapsosensa isovanhempien hoiviin, ja heidän kanssaan jutustelimme vielä teatterin pihassa siihen saakka, kun varpaat alkoivat jäätyä.

Sunnuntaiksi tein jälkiruuaksi jouluista panna cottaa, johon laitoin piparkakun makuista rahkaa. Ohjeen olen ottanut kinuskipäärynä-rahkan kyljestä. Nyt vaihdoin vain rahkan makua. Tämä on tosi hyvä ja helppo panna cotan ohje, josta voi tehdä vaikka minkälaisia variaatioita vaihtamalla rahkan makua. Eikä tämä ole niin mahdottoman rasvainenkaan, kun ei ole aivan kokonaan kermasta tehty. Piparkakkujen lisäksi koristeeksi olisin kaivannut jäisiä karpaloita, mutta niitä ei sattunut pakkasessa olemaan. Tässäpä ohje teillekin. :)

Piparkakku -panna cotta

2 liivatelehteä
2dl vispikermaa
2dl kevytmaitoa 
1/2dl fariinisokeria
1/2tl vaniljasokeria
1prk (200g) Valio maistettua rahkaa Piparkakku

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Yhdistä kerma, maito ja fariinisokeri kattilassa. Kiehauta. Valuta liivatteista vesi. Lisää liivatteet kattilaan. Sekoita, kunnes ne sulavat. Anna jäähtyä hetkisen. Lisää vaniljasokeri ja rahka. Sekoita tasaiseksi. Jaa seos pieniin juomalaseihin. Peitä. Anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia. Koristele. Tarjoa jälkiruuaksi.  
 

 
 

Sunnuntaina olimme myös pojan päiväkerhon kanssa laulamassa lasten kauneimpia joululauluja. Kyllä ei ole helppoa meidän lapsille istua kauniisti kirkonpenkissä, vaikka sitä on yritetty opetella. Ehkä se vielä joskus luonnistuu. Joululaulujen jälkeen nappasin lapsista muutaman kuvan kotona. Minua niin huvittaa, kun ostin tuon tytön 86 senttisen Pompin neulemekon hänen ollessaan reilu puoli vuotta vanha. Silloin olin ensimmäisiä kertoja Pomp de Lux -kutsuilla ja pitihän sieltä tytöllekin jotakin ostaa, vaikka vaatteet olivatkin hänelle vielä aivan liian isoja. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin mekko on hänelle sopiva. :D

Pikkuveli on oppinut viimeisen kuukauden aikana konttaamaan, istumaan ilman tukea ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis piisaa. Palapelin tekeminen ei sentään vielä luonnistu, vaikka kuvasta voisi niin päätelläkin. :D


Ihanaa joulun odotusta!

Joulutunnelmaa

Kun ulkona on lämpöasteita ja sataa vettä, voi olla hieman vaikea virittäytyä joulun odotukseen. Meitä ei vesisade ole juuri häirinnyt ja lapset ainakin ovat täällä jo hyvin jouluisissa tunnelmissa. Taisi olla vielä marraskuun puolta, kun poika siirsi lasten pulpetin ja pikkupöydän tuoleineen syrjään joulukuusta varten. Joululauluja on kuunneltu ja laulettu ahkerasti, on poltetty kynttilöitä ja koti on tuoksunut pipareilta jo pariin otteeseen. Kyllä se joulu sieltä tulee, vaikka ulkona näyttäisi miltä!

Poika sai jouluisella sabluunalla niin kaunista aikaan, että vaihdoin kesäisen kukkakuvan tilalle kehyksiin oitis hänen työnsä. Niin upea! <3

 

Itse vierastan hieman sitä ajatusta, että lapset saisivat joulukuun jokaisena päivänä jonkun uuden tavaran joulukalenterista jouluaaton lahjojen lisäksi. Niin mukava, kun lapsia onkin ilahduttaa kaikilla yllätyksillä, niin en halua opettaa heille, että koko ajan täytyy saada kaikkea uutta ja hienoa. Meidän lasten joulukalenterissa ei läheskään aina ole mitään hienoa tavaraa. Joskus siellä on muutama askartelutarvike ja lappunen, jossa kerrotaan, että tänään on askartelupäivä. Vaihtoehtoisesti lapussa voi lukea, että tänään menemme kirjastoon tai  vaikkapa metsäretkelle. Kalenterista löytyy myös joitakin käytännöllisiä tarvikkeita, kuten uudet shampoo-pullot ja hammasharjat, kun sellaisille on juuri tarvetta. Eikä niiden  kalenterin yllätysten tarvitse muutenkaan olla mitään kalliita. Itse olen ostanut pari dvd:tä kirpparilta ja Libero-kerhosta sai vaippakoodeja keräämällä ilmaiseksi sekä pojalle että tytölle omat pienet pikkulegopaketit. Onhan tämä joulunalusaika sellaista kutkuttavan jännittävää ja ihanaa aikaa, että ehkäpä silloin lapset ovat ansainneet lahjoja vähän useampana päivänä.  :)

Viikonloppuna leikkelimme lasten kanssa paperista lumihiutaleita vanhasta muistista. Olen tehnyt näitä viimeksi joskus lapsena. Googlea tajusin käyttää vasta, kun lapset olivat jo väsyneitä hommaan. Ihan hienojahan näistä meidänkin hiutaleista tuli, mutta aikamoisia luomuksia olisi syntynyt myös valmiilla leikkausohjeilla. Jospa niitä lumihiutaleita sataisi vielä sinne lasin toisellekin puolelle!

 

Yhtenä päivänä lasten joulukalenterista paljastui pienet somat puukaulimet, jotka mummu oli ostanut. Olin tehnyt edellisenä iltana ison satsin piparitaikinaa valmiiksi, joten pääsimme leipomaan heti aamusella. Lapset jaksoivat leipoa pari pellillistä ja keskittyivät sen jälkeen valmiiden pipareiden syömiseen. Minä sain sitten leipoa aika monta pellillistä aivan yksin. 

 Piparkakkujen koristelusta lapset pitivät todella paljon. Sepä onkin sopivaa sorminäppäryysharjoittelua yhdistettynä luovaan sommitteluun. Vaan eipä ole pipareita enää yhtään jäljellä, vaikka tein kaksinkertaisen annoksen taikinaa. Voi meitä herkkusuita! Uusi takina täytynee tehdä, mutta vasta useamman päivän tauon jälkeen.
 

 Jouluista tunnelmaa myös sinulle!
 

Virkattuja pipareita

 Tänään koitti lapsilla ilon päivä, kun he saivat avata ensimmäinen luukun joulukalenterista. Sieltä paljastui virkkaamiani piparkakkuja. En käsitä, miten en ole aiemmin tajunnut virkata pipareita muiden virkattujen herkkujen joukkoon. Niitä on nopea tehdä ja ovat aika kivan näköisiä. Malli on omasta päästä. Osassa on kuusi ja osassa kahdeksan "sakaraa".

Kysyin pojalta, että ovatkohan tontut itse virkanneet piparit ja tuoneet sitten kalenteriin. Poika totesi minulle, että "ei tontut osaa vilkata. Ehkä sää oot vilkannut ne, kun sää oot niin hyvä vilkkaamaan." :D Hauska saada lapsilta positiivista palautetta. Pojalla on muutenkin aika hyvin hallussa tuo käsityösananasto. Erottaa aika usein, että onko jokin asia ommeltu, kudottu vai virkattu. :)

 Kolme vuotta sitten tekemäni joulukalenteri on ollut meillä omalla paikallaan klafikaapin edessä jo monta viikkoa. Kalenterin taskuihin mahtuu kivasti pientä tavaraa. Välillä tontut tuovat vähän isompia yllätyksiä ja silloin he laittavat taskuun paperille vihjeen, jossa kerrotaan, mihin yllätys on piilotettu. 

Meidän lapset tuppaavat heräämään normaalistikin aamuisin aivan liian aikaisin, kun on niin kiire leikkimään. Joulukalenteri tuskin tuo asiaan minkäänlaista parannusta. :D
 

Ihanaa joulukuun alkua!

Lahjoista suurin

Mukava isänpäivä on kohta takana. Mies on nukuttamassa lapsia, kun yleensä se käy häneltä nopeammin. Aamulla mies sai pari pientä pakettia ja useampia lasten askartelemia kortteja. Syömässä kävimme Daddy's Dinerissä ja jälkiruuaksi herkuttelimme tekemälläni amerikkalaisella juustokakulla. Voisinkin laitella siitä ohjetta myöhemmin.

Sain syksyllä yhteystyötarjouksen, johon oli helppo sanoa kyllä! Sain luettavakseni Uuden Tien kustantaman uutuusteoksen Lahjoista suurin. Kirjan on kirjoittanut kanadalainen Ann Voskamp ja suomentanut Susanna Hirvikorpi. 

"Tähdet syttyvät yötaivaalle, tuikkivat pimeydessä. Adventti saapuu, rakkaustarina, joka ei koskaan lakkaa saapumasta. Tällainen rakkaus mykistää."

 Lahjoista suurin on kirjamuotoinen adventtikalenteri, joka kuljettaa lukijaa Raamatun alkulehdiltä aina Jeesuksen syntymään saakka. Voskamp on ottanut kirjaansa mielenkiintoisen lähestymistavan;  25 puhuttelevaa lukua johdattavat lukijan Joulun sanoman äärelle Jeesuksen sukupuun kautta. Jokaisen luvun lopussa lukija pääsee pohdintatehtäviin tekstiin liittyvien kysymysten avulla. Taitavasti asetellut, suorat, kysymykset pistivät ainakin minut miettimään omaa elämääni näin joulun alla. 

  
"Joulu voidaan vain löytää. Joulua ei voi ostaa. Joulua ei voi luoda. Joulua ei voi valmistaa, järjestää, unelmoida, joulun valoa ei voi itse sytyttää. Joulun voi vain löytää. Seimestä. Kehdoksi muutetusta kaukalosta." 

Armo on yksi Ann Voskampin kirjan kantavista sanomista. Kirja kehottaa luopumaan suorittamisesta ja keskittymään olennaiseen. Hiljentymään Joulun sanoman äärellä ja iloitsemaan siitä armosta, jonka Jumala on meille suonut antamalla poikansa Jeesuksen syntyä tähän maailmaan. Siinä meillä on lahjoista suurin!

"Meidät pelastetaan yksinäisyydestämme, sillä Jumala on rakkaus eikä Hän kestä sitä, että jäisimme yksin, itsemme varaan. Se on joulun sanoma. Joulun sanoma ei ole se, että rauha voi toteutua. Tai se, että voimme rakastaa, olla valona, antaa lahjoja tai auttaa maailmaa pelastamaan itsensä. Joulun sanoma on se, että maailmamme on turmeltunut, emme voi koskaan pelastua itseltämme ja tarvitsemme Vapahtajaa. Sillä lapsi on meille syntynyt."

Voskampin kauniiden ja syvällisten tekstien lisäksi kirjaan on tuotu myös runsaasti silmäniloa. Sivujen upeat sinisävyiset lumihiutale- ja ornamenttikuviot täydentävät lukunautinnon. Kirjan hempeän sinisen sävyn innoittamana innostuin virkkaamaan sinisen enkeli-kirjanmerkin. Muokkasin netistä löytämääni ohjetta hieman. 

Lahjoista suurin -kirjaan voit tutustua lähemmin täällä. Sain myös Ann Voskampin  viime vuonna suomeksi julkaistun Tuhat lahjaa -kirjan, joka oli peräti 60 viikkoa New York Timesin Bestseller-listalla. Jonkin matkaa kirjaa luettuani en kyllä yhtään ihmettelen sen suosiota! Siihen voit tutustua täällä. 

*Yhteistyöpostaus*

Joulupuu on rakennettu...

...joulu on jo ovella!

Joulu tosiaan on jo ihan nurkan takana. Kuusi meillä on ollut jo reilun viikon ja siitä olemme iloinneet koko perhe. Poika menee monesti aamulla itsekseen tai pikkusiskon kanssa hämärän olohuoneen sohvalle ja ihailee kuusta kuusen kynttilöiden valaistuksessa. Jo viime vuonna hän tokaisi välillä, että "äiti, ihaillaan kuusta". Niin suloista, että poika osaa nauttia joulun suomista pienistä erityishetkistä. <3

 Luntakin saatiin vihdoin ja siitä on myös nautittu, tai lapset ainakin ovat. Pulkkamäessä ulkoillessa aika kuluu paljon paremmin kuin syksyn ankeassa vesisateessa.

 Eipä ole tarvinnut tänäkään vuonna joulusta stressata, kun emme joulua vietä kotona. Siivonnut en ole yhtään sen enempää kuin yleensäkään, lahjoja on hankittu vain lasten kahdelle serkulle (tai no, tytön 1-vuotiskuvat saimme sentään viimein teetettyä, joten ne kelvatkoon aikuisille joululahjoiksi) ja jouluruokiakaan ei ole tarvinnut tehdä, kun emme kerran kotona joulun aikaa vietä. Omien lasten lahjojen hankinta on ulkoistettu kätevästi mummuille ja papoille, niin kuin joka vuosi. Helpolla on siis päästy. Ainut pieni stressinaihe on tainnut olla se, että loppuuko tämä raskauspahoinvointi jouluun mennessä, jotta voin ahmia nauttia jouluruokaa mielin määrin. :D No, eipä sille edelleenkään loppua näy, totuuden nimessä en usko sen loppuvan ennen kuin vauva on syntynyt. Mutta hyvinpä sen kanssa silti pärjää, eikä minun ruokahalullani ole ainakaan pelkoa laihtumisesta, vaikkei ihan kaikki sisällä pysyisikään. :D

  Miehen tultua töistä suuntaammekin mummuloihin useammaksi päiväksi joulua viettämään. Odotan joulupukin tuloa varmaan yhtä innolla, kuin lapset. Niin kiva päästä näkemään, mitä lasten paketeista paljastuu. :)

Rauhallista joulunaikaa sinulle!

Joulukortit

Nyt kun suurin osa joulukorteistamme on toivon mukaan mennyt jo perille, uskallan laitella tännekin muutaman kuvan. Tänä vuonna olin kerrankin ajoissa joulukorttien kanssa. Lasten synnyttyä olemme teettäneet joka vuosi kortit lasten kuvista, ja enpä näe tälle hyväksi todetulle perinteelle loppua ihan heti. Moniin kauempana, tai kaikkiin lähelläkään, asuviin sukulaisiin ja ystäviin ei tule pidettyä tarpeeksi yhteyttä, joten on mukava muistaa heitä edes sen kerran vuodessa kortilla. 

Kolmisen viikkoa sitten maa oli sopivasti lumessa sen yhden päivän ajan, ja päivä sattui vielä olemaan sunnuntai, joten sain miehenkin apuvoimiin. En halunnut kuvista stressiä, vaan halusin päästä mahdollisimman helpolla ilman kotistudion stailausta ja rekvisiittojen asettelua tai lasten vaatteiden miettimistä. Niinpä päädyin tänä vuonna ulkokuviin.

Siispä lapsille tupsulakit ja Pompin haalarit päälle (no myönnettäköön, että sen verran tuli vaatteita mietittyä, että tiedostin heillä olevan yhteensopivat, kuvauskelpoiset ulkoiluvaatteet olemassa), mies vetämään kumpaakin omalla pulkalla ja pulkan pysähdyttyä napsin nauravista lapsista lähikuvia luonnon (kauniin rivaripihan) lumitaustalla. Päätinpä vielä helpottaa tehtävääni ottamalla kummastakin lapsesta kuvia erikseen, enkä edes yrittänyt saada heitä samaan kuvaan. Näin helpotin kuvien valintaa, löysin molemmista kivat kuvat, valitsin tällä kertaa Vistaprintiltä (postissa tuli houkutteleva alekuponki) sopivan korttipohjan ja valitsin niihin haluamamme tekstit. 

Hieman jännitti, saapuvatko kortit ajoissa tai nettikeskusteluja luettuani, saapuvatko ne ylipäätään ollenkaan, mutta hienosti saapuivat kotiovelle luvattuna päivänä. Korttien laatu on mitä mainioin, ja kuvat juuri niin hyviä, kuin voi minun kuvaustaidoillani odottaa. Lapset nyt ovat kuvissa söpöjä kuin mitkä, joten ilohan näitä oli lähetellä ystäville ja sukulaisille.

Minkäslaisia joulukortteja sinä lähetit tänä jouluna? :)

Tässäpä vielä linkki meidän vuoden takaisiin joulukorttikuvauksiin (klik!).

Jouluinen koti ja muistutus arvonnoista

Heti alkuun muistutus blogini kahdesta arvonnasta. Virkkaamani pannunaluset sekä Pentikin piparimuotin voit voittaa jouluarvonnasta, joka päättyy huomenna. Jouluarvontaan pääset tästä (klik!). Poster Misterin kanssa yhteistyössä järjestettyyn juliste-arvontaan on aikaa osallistua 13.12. saakka ja siihen pääset osallistumaan tästä (klik!).

Täällä on päästy jouluvalmisteluissa siihen pisteeseen, että kuusikin on jo tuvassa! Siitä en ole tosin vielä ehtinyt kuvia nappaamaan. Laitoimme kuusen miehen kanssa paikoilleen eilen illalla ja voi sitä lasten hämmästystä, kun he aamulla heräsivät ja näkivät kuusen olohuoneen nurkassa. Tähden ja kynttilät olimme laittaneet valmiiksi, ja muut koristeet laitoimme lasten kanssa aamupalan jälkeen. Kuusta lukuunottamatta kotimme onkin ollut täydessä joulukuosissa jo monta viikkoa.

Muutama vuosi sitten tekemäni joulukalenteri on taas tutulla paikalla. Sieltä lapset saavat jälleen aamuisin yllätyksiä; joskus piparin tai suklaata, piparinleipomispäivänä uudet piparimuotit ja välillä jotakin tuikitarpeellista kuten uudet hammasharjat. Täytyypä silti sanoa, että tavallisen Titinalle-kuvakalenterin luukkuja avataan meillä vähintäänkin yhtä innokkaasti, kuin tuon taskukalenterin luukkuja.

Joulukortit sain jo eilen postiin. Kiva olla välillä ajoissa niiden kanssa. Laittelen korteista pienen postauksen vasta ensi viikolla, kun suurin osa korteista on päässyt perille, etten pilaa kortin saajien yllätystä. :)

Ai niin, täytin tänään taas vuosia. Mies laulaa lurautti aamulla oikein onnittelulaulunkin. :)

Lahjaksi sain uuden kännykän, tosin jo viikko sitten. Tähän saakka olen pärjännyt kännykällä, jossa ei ole edes nettiä, ja pärjäisin kyllä edelleenkin. Minulle kännykän tarkoitus on lähettää tekstiviestejä ja soittaa muutama puhelu viikossa, joten paljon muita ominaisuuksia en kaipaisi.  Päätin kuitenkin siirtyä älyaikaan ja nyt on sitten valitsemani lähes halvin mahdollinen älypuhelin hankaline kosketusnäyttöineen käytössä. No, kaipa tuohon vielä tottuu. Mies ehdotteli jotakin kalliimpaa vaihtoehtoa, mutta sanoin hänelle, että älä nyt tuhlaa vaimoon turhaa rahaa, kun vaimo on kerran vähään tyytyväinen. :D Yhtenä päivänä mies erehtyi asentamaan kännykkääni Angry Birds -pelin autuaan tietämättömänä siitä, mihin se johtaa. Tämä rouvahan sitten pommitti possuja linnuilla monta tuntia silmät ristissä yömyöhään. Eikös pelien tarkoitus ole juuri koukuttaa viattomia pelaajia? Seuraavana päivänä tajusin kuitenkin pyytää miestä poistamaan koko pelin. Ei ole pelkoa, että osaisin ihan heti itse asentaa sen uudestaan. :D

Nyt pitäisikin mennä leipomaan lasten kanssa vielä tämän joulun viimeinen piparisatsi. Taitaakin olla jo neljäs sellainen! :D

Uuden vuoden kynnyksellä

Jospa ehtisin vielä tämän vuoden puolella ilmoitella 

itsestäni. Pidin kunnon taukoa bloggailusta. Ei vain jaksanut 

yhtään innostaa, joten en viitsinyt väkisin tänne mitään 

kirjoitella. Pitkä joululoma mummuloissa oli tarpeellinen 

irtiotta arjesta. Nyt jaksaa taas touhuta lasten ja kotitöiden 

parissa. Ja eiköhän blogikin ala taas päivittyä tuttuun tahtiin.

Tämän postauksen kuvissa on lasten saamia joululahjoja.  :)

Tämän vuoden ihanin asia on ehdottomasti ollut suloisen

pikku prinsessamme syntymä. Tyttöä ajatellessa vasta tajuaa,

kuinka nopeasti vuosi onkaan kulunut. Enää kolme kuukautta

ja vietämme jo hänen ensimmäistä syntymäpäiväänsä!

Toinen ihana, mutta myös vuoden raskain projekti on

ollut oman kodin rakentaminen. Monta kyyneltä ja hikipisaraa

on vuodatettu, mutta henki ja jopa järkikin on säilynyt. 

Unelman toteutuminen on koko ajan lähempänä ja 

haaveissa on päästä muuttamaan ensi vuoden aikana.

 

Ihanaa, kun olette kulkeneet kanssani tämän vuoden, jaksaneet 

kommentoida ja kannustaa! <3 Nähdään taas ensi vuonna!

HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOILLENI

INSPIROIVAA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014!