3-vuotias pikkuneiti

Meidän tyttönen täytti viime viikolla kolme vuotta. Sen kummempia juhlia emme hänelle pitäneet, niin kuin emme pojallekaan hänen täyttäessään viisi vuotta. Minulla kaatuu totaalisesti seinät päälle tässä meidän pienessä asunnossa ja tämän tavarapaljouden keskellä, joten ei ole mitään intoa siivoilla ja järkätä mitään juhlia enää täällä. Pidämme kaikille lapsille sitten kunnon juhlat uudessa kodissa, milloin ikinä sinne sitten pääsemmekään muuttamaan.

 Tyttö sai aamulla pari lahjaa onnitelulaulun kera. Synttäriherkuksi hän halusi muffinsseja. Leivoin niitä edellisenä iltana, ja koristelimme ne sitten yhdessä lasten kanssa synttäripäivänä. Prinsessa-aiheiset muffinssivuoat sekä lautasliinat ostin yllätyksenä ja tyttö oli tietenkin ihan otettu. Onneksi tykkään itsekin kaikesta vaaleanpunaisesta ja tyttömäisestä, prinsessoista sun muista, niin ei tule ainakaan äidin ja tyttären makumieltymysten suhteen juurikaan ongelmia. Vaikka on tuo meidän pikku prinsessa silti aika pippurinen tapaus välillä. <3

Viikonloppukin meni mukavasti. Lauantaina äitini tuli lapsia hoitamaan ja minä pääsin vähän kaupungille humputtelemaan. Tuo kauppojen kiertäminen on kyllä ihan vihoviimeistä hommaa. Monesti ostankin vaatteita netistä, niin saa kotona sovitella rauhassa ja palauttaa sitten sopimattomat tuotteet. Nyt oli ostoslista kuitenkin niin laaja ja sisälsi sellaisia juttuja, joita on vaikea ostaa netistä. Niinpä oli helpompi mennä ihan kivijalkakauppaan asioimaan. Kuusi tuntia juoksin kaupasta toiseen, mutta löysinpä sentään lähes kaiken, mitä listassa oli ja vähän muutakin. 

 Eilen olimme toisessa mummulassa ja pääsimme pitkästä aikaa käymään uimahallissa. Lapset ovat odottaneet uimahalliin pääsemistä jo pitkän aikaa, ja nyt saimme toteutettua senkin homman. Pikkuveli jäi siksi aikaa mummun ja papan hoiviin. Uimahallissa olisi kiva käydä lasten kanssa useamminkin, mutta kun tuo aika on niin vähissä tällä hetkellä. Tai olisihan minulla ja lapsilla päivät pitkät aikaa käydä pulikoimassa, mutta niin uhkarohkea en sentään ole, että lähtisin kolmen uimataidottoman lapsen kanssa yksin uimaan. :D

 

 

Viime postauksen katon maalaukseen liittyvä pulma ratkesi mukavasti. Seuraavalla kerralla taidankin postailla taas raksalta! 

 

Viisi vuotta sitten

Meidän esikoispoikamme täytti tänään viisi vuotta. Vietimme synttäreitä perheen kesken jo pari päivää sitten. Poika halusi suklaakakun ja tein sen hyväksi todetulla minttusuklaakakun ohjeella, mutta tällä kertaa ihan tavallisesta Fazerin sinisestä. Tuo kakku on kyllä joka kerta yhtä herkkua! Illalla kävimme vielä Touhutalossa reippailemassa, niin kuin myös pojan kahtena aiempana syntymäpäivänä. 

Minähän uhosin syksyllä pikkuveljen juhlien aikaan, että yksiäkään juhlia en järjestä enää tässä kodissa. Kaikkien lasten syntymäpäivät ovat kuitenkin tässä keväällä ja muutto näyttää venyvän tuonne kesän hujakoille. Pidän kuitenkin pääni tässä asiassa, ja pidämme lapsille vain tällaiset pienimuotoiset synttärit oman perheen kesken heidän oikeina syntymäpäivinään. Sitten uudessa kodissa järjestämme heille yhteiset synttärijuhlat vieraineen kaikkineen. 

 Poika sai pari pientä lahjaa ja oli niihin tosi tyytyväinen. Pikkulegot ja kirjat ovat meidän 5-vuotiaan ehdottomia lempijuttuja. Kunhan pojalla on lisäksi paperia ja kyniä piirtämistä ja kirjoittamisen harjoittelua varten, niin hän ei paljon muuta ole vailla.

Nyt minulla ja pikkuveljellä onkin täällä kotona oudon hiljaiset oltavat, sillä tyttö ja poika eivät ole kotona. Pääsin eilen taas Pomp de Lux -kutsuille ja vanhempani olivat sillä aikaa lapsia katsomassa. Illalla mummu ja pappa pakkasivat tytön ja pojan kamppeineen matkaansa ja veivät heidät mummulaan yökylään. Haemme heidät vasta sunnuntaina kotiin. Tarkoitus oli sillä aikaa levätä kunnolla ja pitää pikkuveljelle yömaitovieroitusta (kuulostaa ehkä vähän mahdottomalta yhtälöltä :D), mutta pikkuveli on ollut kipeänä ja yöt ovat olleet tukkoisia, joten emme halua kiusata häntä sen enempää. Mutta ainakin saan itse levätä ja nukkua paremmin, kun on kolmen tuhisijan ja heräilijän sijasta vain yksi, eikä tarvitse miettiä ruuan laittoa ja siivousta pariin päivään. Pakkasesta kun löytyy itselle ja vauvalle vaikka millä mitalla valmiita ruoka-annoksia.

Vähän jännittää, miten tyttö pärjää ilman äitiä kolme yötä. Hän kuitenkin täyttää ihan pian jo kolme vuotta, ja on aiemmin ollut pari yötä mummulassa, joten eiköhän se hyvin suju. :)

Eilen vein taas kassikaupalla vaatetta kirpparille. Tänään kävimme pikkuveljen kanssa täydentämässä hyllyjä ja huomenna olisi sama homma edessä. Pikkuveli oli kyllä niin reipasta kirppariseuraa! Hän istui hiljaa rattaissa tunnin, kun minä laittelin hintatarroja ja järjestelin vaatteita. Sen jälkeen hän jaksoi vielä istua toisen tunnin maissinaksujen voimin, kun kiersimme koko kirpputorin.

Lopuksi vielä muistutus arvonnasta! Vielä on sunnuntai-iltaan asti aikaa osallistua neulepanta-arvontaan! Arvontaan pääset tästä!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pikkuveljen juhlat

Eilen pidimme viimein pikkuveljen juhlat. Hänen nimensä on ollut käytössä ja kaikkien tiedossa melkeinpä jo ennen syntymää. Raksakiireiden ja kaiken häslingin takia emme ole pitäneet kiirettä juhlien järjestämisessä, mutta nyt halusimme ne viimein alta pois. Onhan pojan syntymästä sentään jo viisi kuukautta. Ihan yhtä myöhään taisivat olla tytön juhlat aikoinaan ja ihan samasta syystä. Pikkuveli siunattiin seurakuntamme jumalanpalveluksessa ja sen jälkeen jatkoimme juhlia kotona läheistemme kanssa. 

 Juhlia suunnitellessa se hauskin homma on tietenkin tarjoilupuolen suunnittelu. Näin ainakin minulla. Tällä kertaa tarjoilu oli melko perinteistä. Suolaisena tarjottiin coctailpiirakoita ja munavoita, tonnikalatuorejuustoleipiä sekä uutena tuttavuutena kinkkurullia, jotka olivatkin tosi hyviä ja helppo tehdä. Ohjeen löysin täältä. Ihana saada suolaiselle puolellekin uusia vaihtoehtoja. Näitä tulee varmasti tehtyä uudelleen. Leivoin myös pitkästä aikaa vaniljapullia. Täytekakkuna oli takuuvarma mansikkakermakakku, jonka päälle tein kiilteen hyytelösokerilla. Juustokakun kanssa halusin vähän kikkailla ja tein sen tällä kertaa pilttupurkkeihin. Söpöjähän niistä tuli koristeluineen kaikkineen, mutta ensi kerralla taitaa juustokakku päätyä taas tavalliseen irtopohjavuokaan. :)

Nyt kun näitä kattauskuvia katselee, niin huomaan, että pöytä näyttää melko värittömältä. Jos ei suunniteltaessa ole huomannut miettiä, että suurimmassa osassa tarjottavista ei ole niin minkäänlaista väriä, niin olisi sitä ehkä voinut edes pöytää kattaessa laittaa ne esille vähän eri järjestykseen. Kaikki värittömät lajit ovat nyt vierekkäin ja täytekakku ja juustokakkupurkit, joissa olisi edes vähän väriä, ovat taas pöydän toisessa päässä. Mutta tämä on jälleen näitä juttuja, joilla ei ole oikeasti mitään väliä. Pistipähän vain silmään. :D

Pikkuveli oli koko juhlien ajan oma suloinen itsensä. Meidän ihana hymypoika! <3 Pikkuveli ei ole enää ihan mikään pikkuinen; taitaa olla pian saman pituinen ja painoinen, kuin tyttö oli vuoden iässä. :D Tänään poju nosteli jo mahaa ja pyllyäkin irti lattiasta mahallaan ollessaan, joten se on menoa kohta! Ihan meinaa itku tulla, kun ajattelee, että kohta tämäkään vauveli ei ole enää mikään vauva.

 

Pikkuveli sai lahjaksi ihanan Soivan tuutulaulukirjan, ja isosisko siitä jo lauleskelikin pikkuveljelle juhlien aikana. Tuo kirja on oiva apukeino vauvan päiväunille nukahtamisessa, kun laittaa vain napista kaikki laulut soimaan peräkkäin. Aiemmin meillä oli tässä käytössä se "normaali" Soiva laulukirja, mutta onhan näiden rauhallisten tuutulaulujen soidessa paljon mukavampi pikkuisen nukahtaa.

 

Sanoin miehelle, että nämä saivat sitten olla viimeiset juhlat tässä kodissa! Kaikkien kolmen lapsen synttärit ovat kevätpuolella ja vaikka muutto venyisi kuinka paljon tahansa, niin seuraavat juhlat tullaan järjestämään uudessa kodissa. :)

Seuraavaksi luvassa taas raksapostaus! Viime kerrasta onkin aivan liian pitkä aika!

 

Ihana yllätys ja pääsiäismekko pupuneidille

Sain kokea eilen oikein kunnon aprillipäivän yllätyksen! Ystäväperhe oli kutsunut meidät luokseen kylään, mutta perillä odottikin joukko ystäviäni, jotka pitivät minulle vauvakutsut! Mies oli mukana juonessa ja hän suuntasi lasten kanssa takaisin kotiin, jonne myös ystäväperheen isä ja lapset tulivat kutsuja pakoon. Enpä ollut yhtään osannut odottaa vauvakutsuja enää kolmannen lapsen kohdalla. Oli kyllä aivan upea ilta ihanassa naisseurassa; sai jutella rauhassa raskaudesta, synnytyksestä, lapsista ja kaikesta muusta mahdollisesta ja syödä mahan täyteen herkullisia leipomuksia. Sain myös kauniin vaippakakun, käsihoidon sekä paketin tarpeellisia tuotteita, kuten tutteja, käsivoidetta ja liivinsuojia. Enpä olisi osannut piristävämpää iltaa toivoa tähän loppuraskauden vaivojen keskelle. :)

Pääsiäistä olen laittanut tosi vähän, mutta vanhan patakaapin päällä on sentään pieni pääsiäiseen sopiva asetelma. Sievä pupuneiti sai pääsiäiseksi uuden mekon, jonka virkkasin keltaisesta Novitan Kartano-langasta. Malli on omasta päästä. Viime vuonna virkkasin pupulle korin ja pieniä pääsiäismunia Novitan Miamista. Itse ommellun pupun olen voittanut Heidin blogiarvonnassa.

Keltainen on väri, jota olen parhaani mukaan välttänyt niin vaatetuksessa kuin sisustuksessakin viimeiset viisitoista vuotta. No, vaatetukseeni sillä ei ole edelleenkään mitään asiaa, mutta ainakin pääsiäissisustukseen se on nykyään vallan tervetullut piristys. Muutenkin olen perinnetalon rakentamisen myötä muuttanut asennettani värejä kohtaan. Vielä puoli vuotta sitten en olisi huolinut sisustukseen yhtään keltaista, vihreää tai sinistä, mutta nyt voisin hyvinkin kuvitella maalaavani esimerkiksi jonkun vanhan kaapin tai pöydän muuksikin kuin valkoiseksi. Onneksi emme ole ehtineet vielä aloittaa vanhojen huonekalujemme sutimista, sillä ne olisivat luultavasti kaikki nyt valkoisia. Havahduin tässä väriasiassa juuri ajoissa.

Nyt rauhoitumme pääsiäisen viettoon yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa.



Oikein iloista pääsiäistä kaikille!

Synttäreitä

Vietimme sunnuntaina lasten yhteisiä synttäreitä. Paikalla olivat mummut, papat, tädit, sedät ja serkut sekä muutama muu sukulainen. :) Jännitin vähän, kuinka jaksan tässä vaiheessa raskautta järjestellä juhlia, mutta kaikki meni tosi hyvin ja äitini tuli onneksi auttelemaan siivoiluissa. Juhlat olivat kaikenkaikkiaan onnistuneet ja mukava oli taasen nähdä kaikki läheiset saman katon alla.

Jälleen kerran hoidin tarjoilupuolen pääosin takuuvarmoilla, tutuilla ja turvallisilla, leipomuksilla. Leivoin porkkanakakkua, mansikkakermakakkua, kinkkupiirakkaa sekä tonnikalatuorejuustoleipiä. Kokeilin minä yhtä uuttakin reseptiä; tein ensimmäistä kertaa Kinderpiirakkaa. Olihan se makoisaa ja ihmeen hyvin onnistui tuo marmorointikin. Mitään sen kummempaa teemaa ei juhlissa ollut. Mitä nyt katossa ja kakuissa oli Tilda-viirinauhoja koristeina. 

Lapset saivat jälleen todella mieluisia lahjoja ja niistä riittää iloa pitkäksi aikaa. Tyttö nukkuu saamansa Sylvanian familys -vauvapupun kanssa ja uloskin se pitää saada haalarin taskuun. Pupua kutsutaan tietenkin meidän tulevan vauvan nimellä, sillä onhan meillä jo ennestään isi- ja äitipupu sekä tyttö- ja poikapupu. Meidän pienestä vauvelista on tullut reipas 2-vuotias tyttönen, jonka sanavarasto ja oma tahto huimaa välillä äidin päätä. Sen verran innoissaan tyttö hoitaa pupu- ja nukkevauvojaan, että eiköhän hänestä hyvä isosisko ja äidin pikku apulainen tule uutta vauvaakin hoidettaessa. Poika taas on elementissään rakentaessaan jotakin vaihe vaiheelta ohjeiden mukaan. Kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä riittää vaikka muille jakaa, kun on kyseessä joku uudelleen rakennettava ja purettava härveli.

4-vuotias "insinöörinalku" uuden junansa kimpussa.

Mukavaa viikon jatkoa!

Kesähäissä

Saimme viettää ihanan viikonlopun kesäisessä Porvoossa. On mukava tallettaa
reissu tänne blogiinkin muistoksi. Kuvia tuli otettua sen verran paljon, että
ajattelin jakaa ne useampaan postaukseen. Eipähän sitten tule sellaisia
hehtaaripostauksia, joita kukaan ei jaksa lukea. Vanha Porvoo taisi viedä palan
sekä minun että miehen sydämestä ja sen upeista rakennuksista lupaan laittaa
jossakin välissä aivan oman postauksen. Mutta ensin kuitenkin jotakin muuta.

Reissun päätarkoitus oli ystävämme häät, joita vietettiin lauantaina Vanhassa
Porvoossa. Lämmin kesäpäivä, kaunis morsian ja komea sulhanen - mitäpä sitä 
muuta voi kesähäiltä toivoa. Mukavaa oli, mutta lasten perässä sai kyllä juosta 
välillä hikipäässä ja lahjonta ynnä kaikki muut fiksut kasvatuskeinot tuli käytettyä 
illan aikana. Miehen kanssa alustavasti sovimmekin, että seuraaviin häihin 
voisimme mennä kahdestaan, jotta saamme nauttia ohjelmasta ja ruuasta aivan 
rauhassa. Saa nähdä, raaskiiko noita lapsosia kuitenkaan pois matkasta jättää.

Tytölle ostin Pikku Mineasta suloisen vaalean Mayoralin pitsimekon. Mekko 

on aivan ihanaa pehmeää materiaalia ja tuntuu varmasti mukavalta lapsen 

ihoa vasten. Ajattelin ensin, että tyttö saa juhlia häät jollakin vanhalla mekollaan. 

Tämä mekko sopi kuitenkin niin kivasti yhteen oman vaaleanpunaisen pitsimekkoni 

kanssa, että se lähti kaupasta mukaan. Kavatin valkoiset kengät pitsisukkineen 

käyvät aivan hyvin mekon kanssa. Sandaaleja kun en ole vieläkään tytölle löytänyt. 

Oma mekkoni on merkiltään Molly Bracken. Ihan uusi tuttavuus minulle. 

Pitsistä kun tykkään, niin mekko oli kyllä ihana löytö. Vaikka oli siinä vähän 

hommaakin, kun merkin mekkoja saa ainakin Zalandolta vain yhdessä koossa (!). Käsiaukot olivat sen verran suuret, että rintaliivit ja alusmekko näkyivät sieltä 

tosi pahasti. Minun oli sen takia pakko ommella olkaimia vähän lyhyemmiksi. 

Lisäsin tuohon rinnan alle vielä vyöksi valkoisen silkkinauhan, jonka solmin 

rusetille taakse. Ilman vyötä mekko olisi ainakin minulle vähän hassun mallinen. 

Valkoiset Tamariksen korkkarit ovat olleet minulla jo meidän omissa häissä. 

Ovat tosi mukavat jalassa, jopa noilla mukulakivikaduilla. :)

Pojan housut ja kauluspaita-kravatti -setti ovat H&M:ltä. En kokenut

tarpeelliseksi ostaa hänelle oikeaa pukua ja juhlakenkiä, jotka mahtuisivat 

päälle vain vähän aikaa. Hyvin samantyyppisissä vaaleissa housuissa ja 

kauluspaidoissa juhlivat monet muutkin pienet ja vähän suuremmatkin pojat. 

Perhepotrettikin piti ottaa, kun kerrankin olimme kaikki kuvauskunnossa. 

Poika ei tahtonut loppuillasta oikein pysyä paikoillaan, mutta muutama 

hyväkin kuva saatiin. Miehelle ostin oman mekkoni väriin sopivan kravatin.

Vähän erilainen, vaatepainotteinen postaus välillä. Muotiblogiksi tämä ei ole 

silti muuttumassa, jos joku sitä pelkää. :D Lasten vaatteista toki laittelen kuvia, 

mutta omia asujani en ole mikään kovin innokas esittelemään, eikä niissä yleensä 

edes ole mitään esittelemistä. Muotia en seuraa juuri yhtään ja lähes kaikki 

vaatteeni ovat paria tai kolmea eri merkkiä. No, olen minä silti aika tarkka siitä, 

mitä päälleni laitan ja aika usein ihmisten ilmoille lähtiessä tuskailen, kun 

"ei ole mitään päällepantavaa". Vaatteitahan on kaappi pullollaan, mutta 

kun mikään ei tahdo näyttää hyvältä näiden kolmen pinttyneen raskauskilon 

kanssa. Onko muita saman ongelman kanssa painivia? :D

Lisää kuvia Porvoosta luvassa, pysykäähän siis kuulolla! :)

Taas juhlitaan

Lasten synttäreiden juhlinta jatkui eilen, kun saimme joukon sukulaisia

vieraaksemme. Tyttö oli aluksi aivan hämillään, kun heräsi päiväunilta ja 
talo oli täynnä ihmisiä. Poika otti kaiken ilon irti uusista leikkikavereista, 
jotka serkkutyttöä lukuunottamatta olivat kaikki aikuisia. :)
 

 

 
Poika toivoi Martti-kakkua, joten sellainenhan oli saatava. Erehdyin 

googlaamaan "Martti-kakun" ja voi apua, mitä taideteoksia jotkut ovat
tehneetkään! Tuo kakunkoristelu kun ei ole mitään lempipuuhaani, niin 
menin sieltä, mistä aita on kaikkein matalin;  leivoin kakun ja laitoin
pojan Martti-leluauton kakun päälle. ;) Poika oli joka tapauksessa hyvin 
otettu tästä äidin luomuksesta. Kakku on siis mehevä minttusuklaakakku, 
jonka ohjeen löydät aiemmasta postauksestani (klik). 

1-vuotiaan kermavaahdonottokuva, suvun perinne

Tytön kakun päälle yritin väkertää jonkinlaisen hyvin yksinkertaisen sokerimassakoristelun. Oli ihan riittävän hermostuttavaa puuhaa noiden 
pallojen pyörittely. :D Ei ole tosiaan ihan minun juttuni tämä kakun 
koristelu, kun siihen ei kertakaikkiaan riitä yhtään intoa. Mutta niinpä 
vain selvittiin näistäkin juhlista ja lapset saivat ihan kivat kakut. :) 
 

 

Tänään ei tytön päiväunien aikaan tarvinnut pojan kanssa kauaa miettiä

tekemistä, kun riensimme uusien lelujen kimppuun. Kokeilimme kaikkia  

pojan uusia palapelejä ja pelejä, luimme uudet Miinat ja Manut sekä 

rakensimme tytön saaman duplo-prinsessanlinnan ja pidimme jäätekökioskia

jäätelöduploilla. Uutta soivaa laulukirjaa olemme myös laulaneet ahkerasti. 

Siinä on niin ihania vanhoja lasten lauluja ja kivoja uusi tuttavuuksia. 

 

Pojan paita Benetton, mummun ja papan Italian tuliainen

Tytön mekko on tätini virkkaama

Uuden tyynyn testausta :)

Niin mukava kun näitä juhlia onkin suunnitella ja järjestää, niin ihan hyvä silti, 
että lasten seuraaviin juhliin on vuosi aikaa. Miehellä tosin on syntympäivät
ensi viikonloppuna, mutta hän ei nyt taida juhlia saada. Lupasin etsiä pienimmän
kakkuvuokani ja tehdä hänelle siihen kakun. ;) Kakkua kun on viime aikoina
syöty aivan tarpeeksi ja liikaakin.