Pala palalta...

Kävin tällä viikolla lasten kanssa Tuurin tivolissa. Äitini ja siskoni tulivat avuksi, sillä yksin en olisi reissusta kolmen lapsen kanssa selvinnyt. Lapsilla olikin oikein antoisa ja uuvuttavakin reissu, kun tivolilaitteiden jälkeen oli vuorossa vielä muumileikkipuisto sekä Keskisen sisällä oleva leikkipaikka. Itse ehdin hyvin katsastaa kyläkaupan valikoiman ja joitakin tarpeellisia löytöjäkin tein omaan vaatekaappiini.

Meidän hurvitellessa mies on jo palannut kesälomalta töihin ja tehnyt lisäksi pitkiä päiviä talolla. Niin on vain talo taas astetta valmiimpi, kun loputkin lattiat saatiin maalattua. Tuo Ottossonin vaalean harmaa pellavaöljymaali ihastuttaa kyllä kovasti.

Pieniä, mutta tärkeitä yksityikohtia on myös saatu paikoilleen. Näitä siis muun muassa pellit kaakeliuunin ja puuhellan edessä. Mies on myös maalannut keittiön ikkunalistat sekä liesikuvun. Saarekkeen päädyt on paneloitu ja jalkalistat ovat paikoillaan. Uunikin on löytänyt paikkansa saarekkeessa.

Ovien värit ovat vielä mietinnässä. Valkoinenhan meillä oli ajatuksena, mutta se on alkanut tuntua vähän liian tavanomaiselta ja tylsältä ratkaisulta. Ovet saavat olla aluksi puun väriset ja kunhan kaikki muut pinnat on maalattu, niin eiköhän niillekin sopiva väri löydy. Alla kuistin, kodinhoitohuoneen ja Wc:n kauniit vanhat ovet eteisessä.

 Mukavia hellepäiviä!

Uniikki liesikupu ja keittiön koivutasot

Heippa! Keittiökuvia olisi jälleen tarjolla! :) Mies on ahertanut tapansa mukaan pitkään ja hartaasti erään hyvin haastavan jutun, nimittäin liesikuvun, kanssa. Päätimme jo monta vuotta sitten keittiötä suunnitellessamme, että hella ja uuni tulevat saarekkeeseen, emmekä sen enempää tuolloin miettineet, mistä löydämme sopivan, kattoon kiinnitettävän, liesikuvun. Ajan mittaan kävi selväksi, että emme tule löytämään talon tyyliin sopivaa valmista liesikupua. Kauppojen valikoimista kun tuntuu löytyvän vain moderneja, teräksisiä, liesituulettimia. Me emme ole oikein innostuneita sekoittamaan modernia ja vanhaa tyyliä keskenään, joten piti keksiä jokin muu ratkaisu.

 Päädyimme ostamaan Ikeasta integroitavan liesituulettimen, johon mies teki puisen kotelon. Profiililistaan käytettiin meidän ikkunoiden ulkolistojen jämäpalat. Liesikupu oli todella kovatöinen ja monta kertaa mietimme, että tuleekohan siitä ollenkaan sellainen, kuin ajattelimme. Ajattelin jo, että kuvusta tulee aivan kömpelön ja oudon näköinen härveli, joka pilaa koko kauniin keittiön. Nyt kupu on maalia vaille valmis ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Emmepä olisi näin hienoa ja talomme tyyliin sopivaa liesikupua kaupasta löytäneet. On tuo mies vain taitava! <3

 
Tänään mies haki myös keittiön tasot luottohöyläriltä. Tasot eivät ole vielä kiinni ja niitä täytyy vähän sovitella paikoilleen. Pintakäsittelymenetelmä on parhaillaan mietinnässä. Liesikuvun alle tulee siis induktiotaso sekä Smegin integroitava retrouuni. Saareke on melko massiivinen (190x120), mutta se ei näytä ollenkaan liian suurelta tilavassa tupakeittiössämme.

Lämmintä heinäkuuta!

WC:n allaskaappi ja kuulumisia

Meillä on ollut aikamoinen viikko takana. Pikkuveljeä on jouduttu käyttämään pariinkin otteeseen lääkärissä. Viime viikolla hänellä oli korvatulehdus ja hengityskään ei oikein kulkenut, joten jouduimme olemaan puoli päivää lastenosastolla. Juuri kun edellisestä taudista selvittiin, niin pikkuista pisti hyttynen silmän lähettyville ja seuraavana aamuna alaluomi ja osa poskea oli aivan turvoksissa. Lääkäriinhän sitä oli taas lähdettävä ja vaikka allergialääkettä saatiin, niin silmä oli edelleen illalla yöunille mentäessä yhtä hurja kuin aamullakin. Tänä aamuna näytti jo vähän paremmalta, mutta kyllä pieni on niin reppanan näköinen lähes umpeen turvonneen silmänsä kanssa.

Isompaa poikaa olemme kuskanneet tällä viikolla joka päivä uimakouluun. Samalla olemme käyttäneet ahkerasti uimahallin vieressä olevaa liikennepuistoa. Poika ajeli innoissaan polkuautoilla ja aika hyvin ne liikennesäännötkin jo jäivät mieleen. Pikkuveli nukkui sopivasti rattaissa tuon ajan ja tytön kanssa touhusimme viereisessä fiilispuistossa. 

Tuollaiset retkipäivät ovat kivoja aina välillä, mutta nyt kun on joka päivä pitänyt pakata lasten lisäksi mukaan kaikki mahdollinen tuplarattaista, varavaatteista, aurinkorasvoista (tai sateenvarjosita, niin kuin eilen) ja eväistä lähtien ja olla monta tuntia menossa, niin kyllä tällaisella kotona viihtyvällä on jo ihan ikävä niitä kotipäiviä. :D Itse en vain osaa nauttia arjesta, jos joka päivälle on monta harrastusta ja muuta menoa. Ja silloin kotikin näyttää juuri siltä, niin kuin nyt, kun täällä ei ole juuri ehditty kuin käydä kääntymässä. Tiskit on tiskaamatta, kaikenlaisia vaatemyttyjä on kaikkialla, lelut lojuvat pitkin ja poikin ja pyykkiä on kyllä pesty joka päivä (se yksi ja ainoa mieluisa kotityöni), mutta kaappeihin asti nitä ei ole ehditty viikata (lojuvat siis erinäisten lipastojen ja muiden tasojen päällä). Eilinen sadepäiväkin meni siivouksen suhteen harakoille, kun uimakoulun lisäksi tuli tuo lääkärikäynti ja talollakin vierähti useampi tunti. Mutta jospa tämä elämä taas rauhoittuisi, kun saadaan viimeinen uimakoulupäivä pulkkaan.

WC:n allaskaapiksi tuleva vanha patakaappi on saanut nyt kolmannenkin maalikerroksen. Kaappi on maalattu Uulan pellavaöljymaalilla. Sävy on vaalean siniharmaa Sade. Sävyn valitsimme sopimaan WC:n tapettiin. Yleensä en juurikaan tykkää sinisestä sisustuksessa, mutta tämä on minusta tosi kiva sävy, eikä ollenkaan liian sinertävä. Vähän tuollainen pastellisävyinen ja nehän sävyt minulle passaavat aina. :) Kaappiin jätettiin sen alkuperäinen nuppi paikoilleen. Se on itseasiassa aika nätti (ja oli niin tiukassa, ettei sitä oikein saanut pois :D). Avainta ei ollut enää tallessa, joten mies paikkasi avaimenreiän umpeen.

Alla vielä kuva patakaapista alkuperäisessä keltaisessa maalissaan, joka vaikutti lateksimaalilta. Aika hieno muutos, vai mitä! :)

Rentouttavaa viikonloppua!

 

Lattioiden maalausta

Alakerran makuuhuone alkaa olla viime silausta vaille valmis. Ovien karmilistat sekä jalkalistat ovat nyt paikoillaan. Ikkunalistat saavat vielä odottaa, ne kun eivät muuttoa edistä yhtään. Vähän sama homma on väliovien maalauksen kanssa.

 Viikonloppuna isäni ja kaksi tätiäni olivat talolla maalaushommissa. Makuuhuoneen lattia sekä jalkalistat maalattiin ensimmäiseen kertaan. Enemmänkin olisi maalattu, mutta muiden huoneiden lattioita ei oltu ehditty vielä kitata ja puhdistaa. Kaikki lattiat maalataan Ottossonin pellavaöljymaalilla. Väri on vaalean harmaa. Ainakin kaksi maalikerrosta vielä tarvitaan sopivan peittävyyden aikaansaamiseksi.

  Täytyy sanoa, että tummista seinistä huolimatta huoneet ovat todella valoisia. Nyt kun lattiakin vielä vaalenee, niin sen huomaa oikein kunnolla. Toki tilanne on vähän toinen sitten syksyn ja talven pimeinä aikoina, mutta kyllä meillä varmasti silloinkin valoa riittää!
 
Wc:n allaskaappi sai myös ensimmäisen maalikerroksen pintaansa, ja eilen mies maalasi sen toiseen kertaan. Kuvia kaapista laittelen vähän myöhemmin. :)

 

Keittiöstä jälleen

Keittiössä näyttää taas vähän erilaiselta kuin aikaisemmin. Kahteen ikkunaan on nyt laitettu listat ja voi, miten uuden ja viimeistellyn ilmeen ne antavatkaan! Myös keittiökaappien rungot ovat valmiina. Nostimme Ikean Domsjö-altaan hetkeksi omalle paikalleen ikkunan eteen ja kauniiltahan tuo siinä näyttää.

Keskelle keittiötä tulee suuri saareke laatikoineen. Saarekkeeseen tulee myös uuni ja liesi. Saarekkeen sokkelijalat eivät ole vielä paikoillaan, joten se näyttää hassun matalalta verrattuna ikkunaseinän runkoon.

Näen jo sieluni silmin, miten kauniilta keittiö tulee näyttämään, kun kaikki on valmista, matot lattiassa, valaisimet katossa jne. Saareke ja seinänvieruskaapit maalataan luultavasti vaaleaksi, mutta skafferia ja muita paneelikaappeja varten olemme suunnitelleet vähän rohkeampaa väriä. Se paljastukoon sitten aikanaan. Arvauksia saa toki heittää! :)


Iloista viikkoa!
 

Paneelia, paneelia....

Kävimme jälleen poikaa kerhosta haettaessa talolla katsastamassa, mitä siellä on viime päivinä tapahtunut. Alakerrassa kaikki seinät, jotka eivät ole hirttä, tehdään helmiponttipaneelista. Paneelia onkin nyt ilmestynyt useaan huoneeseen.

Eteisen ja keittiön välinen seinä on paneloitu. Paneeliseinän eteen tulevat myöhemmin yläkertaan menevät portaat. Seinän toiselle puolelle keittiöön on juuri laitettu integroitava jääkaappi ja pakastin paikoilleen. Jääkaapin ovi on jo valmiina, ja tänä iltana mies sai kuulemma myös pakastimen paneelioven tehtyä. Pakastimen viereen tulee tavallinen kaappi samanlaisella ovella.

Kuistissa on myös vähän paneelia ikkunoiden ylä- ja alapuolella. Ikkunat ovat niin lähekkäin, että niiden väliin tulee vain ikkunalistat.

Lämpimiä päiviä!

Kuistin pariovet

Jälleen piipahdan tänne parin kuvan kanssa. Jotakuta saattaa ehkä jo kyllästyttää, kun teen oman postauksen jokaisesta pienestä edistysaskeleesta talolla. Jokainen pienikin edistys on minulle itselle kuitenkin hurjan suuri askel kohti muuttoa ja haluan ikuistaa tänne blogiin mahdollisimman paljon kuvia eri työvaiheista. Ja myös osa teistä lukijoista on seurannut meidän rakennusprojektia nämä pitkät kolme vuotta, niin varmasti teitäkin jo ilahduttaa nähdä, että meidän muutto lähenee. :)

Kuistin ja eteisen välillä olevat vanhat pariovet saatiin juuri paikoilleen. Kuistin yksi seinähän on hirrellä ja muut seinät paneloidaan. Kuistissa on niin paljon ikkunoita, että panelia ei lopulta jää kovin paljon näkyviin. Näihin seiniin olemme suunnitelleet jotakin vähän rohkeampaa väriä, kuin se perinteinen valkoinen. Katsotaan, miltä kuisti tulee lopulta näyttämään. :)

Viikonloppukin on taas edessä, vaikka eipä se kauheasti meidän elämään vaikuta. Mies taitaa joutua tästä eteenpäin rakennushommiin myös sunnuntaisin, jotta talo saadaan ajoissa edes jonkinlaiseen muuttokuntoon. Muuttopäivä tai pikemminkin -kuukausi on siis päätetty, joten nyt on tehtävä kiiruusti ne välttämättömimmät hommat ja loput tehdään sitten muuton jälkeen. 


Oikein mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

 

Skafferi ja ne tummat seinät

  Mies päätti siirtää lattioiden maalausta vähän tuonnemmaksi ja siirtyi keittiön kimppuun. Lauantaina sukulaismies oli taas miehen apuna talolla, ja keittiön nurkkaan ilmestyi päivän aikana skafferi eli ruokakomero. Skafferi on tehty helmipanelista. Sisärungon panelointi sekä hyllyt (ja hyllypitsit!) vielä puuttuvat. Ovi on vanha peiliovi ja siinä on vielä vanhat maalit päällä. Maalipinta on sen verran siistissä kunnossa, että siihen ei ruveta ainakaan tässä vaiheessa koskemaan.

 

Skafferin oikean puoleiselle sivulle tulee alakaapistot laatikoineen. Vasemmalle puolelle ikkunan eteen mies tekee luultavasti jossakin vaiheessa kiinteän penkin, jonka sisälle jää säilytystilaa. Keskelle keittiötä rakennetaan saareke uuneineen ja helloineen. Tästä pääset kolmen vuoden takaiseen keittiösuunnitelmapostaukseen. Suunnitelmat ovat pysyneet muuten aikalailla samanlaisina, mutta keittiön tekijä vain on vaihtunut puusepästä tai Ikeasta omaan tuttuun ja turvalliseen mieheen. :)

Pikkuvelikin huomasi talolla käydessämme, että keittiön nurkkaan on ilmestynyt jokin uusi ja kiinnostava komero. Sitä piti tietenkin päästä heti tutkimaan.

Laitanpa nyt vielä muutaman kuvan, joissa näkyy oikein kunnolla nuo meidän tummahkot seinät. Niistä kun on pyydetty kuvia, mutta en ole oikein uskaltanut laittaa, ettette aivan järkyty! :D Nämä kuvat ovat ruokailuhuoneesta ja keittiöstä eli tuosta skafferista vasemmalle. Lattia on täynnä helmipaneleita, jotka odottavat asentamista muun muassa kodinhoitohuoneen ja kuistin seiniin.

Odotan kovasti, että pääsen sisustamaan ja saamme kotiin vähän muitakin värejä kuin valkoista ja ruskeaa. Ja vielä kun oppisi tuota kameran käyttöä sen verran, että osaisi ottaa parempia kuvia ikkunaa vasten. Meidän talossa kun niitä ikkunoita riittää. :D

Parisuhteen hoitoa ja raksajuttuja

Meillä olikin viime viikolla vähän erilainen perjantai miehen kanssa. Miehen työpaikalla oli vuosijuhlat ja saimme pitkästä aikaa kunnolla parisuhdeaikaa. Menimme työporukan kanssa syömään herkullisen kolmen ruokalajin illallisen ja illan päätteeksi saimme vielä aikamoisen musiikillisen elämyksen, kun bändi pääsi lavalle. Musiikki ei ehkä ollut ihan meidän makuumme, mutta hauskahan sitä menoa ja meininkiä oli hetki katsella ja kuunnella.

Me taisimme lähteä pois siinä vaiheessa, kun monet vasta pääsivät vauhtiin, mutta emme suinkaan suunnanneet kotia kohti. Äitini oli tullut lapsia hoitamaan ja hän määräsi meidät yöksi hotelliin. Me teimme kiltisti työtä käskettyä, vaikka vähän jännitti olla ensimmäistä kertaa yö erossa pikkupoitsusta. Hän täyttää kuitenkin jo vajaan kuukauden päästä vuoden, joten tiesin hänen pärjäävän mummun kanssa vallan mainiosti. Poika ei ole saanut tippaakaan korviketta, niin kuin eivät nuo isommatkaan lapset, joten periaatteen naisena en edes harkinnut hankkivani sellaista nytkään. Mieluummin pumppasin säälittäviä puolen desin satseja useampana päivänä talteen, niin nihkeää kuin se olikin. Hyvin oli poika nukahtanut illalla puuron jälkeen maidon kanssa ja yöllä sekä aamullakin oli tutun makuinen maito maistunut pullosta. Päivällä kotiin saavuttuamme minä olin vähintään yhtä iloinen jälleennäkemisestämme kuin poika. Kun normaalisti imetän illan ja aamun lisäksi monta kertaa yössä, niin olo oli vähintäänkin tukala. Onneksi poika tulikin heti tissille ja nautiskeli oikein pitkän kaavan mukaan. Nyt täytyykin aloittaa pojalle imetyksen ohella lehmänmaitotreenit, niin mahdollinen seuraava kerta menee vielä kivuttomammin.

 

Ilta oli kyllä kokonaisuudessaan oikein mukava. Ruoka oli todella hyvää ja seura oli tietysti mitä parhain. <3 On se vain mukava päästä oman kullan kanssa rauhassa viettämään iltaa (ja yötä ;)) ja unohtaa hetkeksi kaikki arkiset jutut ja lapsetkin. Nukuin hotellissa paremmin kuin aikoihin. En herännyt yön aikana kertaakaan ja nukuin jopa puoli yhdeksään asti aamulla. Joku lapsista kun on herännyt jo useamman kuukauden joka ikinen aamu kuudelta (ja siihen yöheräilyt päälle), niin olipas aika virkistävää nukkua välillä myöhempään. Ja miten piristävää onkaan pukeutua välillä hienommin. Mieskin oli niin komeana pikkutakissaan. Ai että! Otimme oikein yhteiskuviakin minusta ja miehestä ennen juhlaa, mutta niin tyytyväinen kuin olinkin asuuni, niin kuviin en kuitenkaan ollut tyytyväinen, joten ne jäävät nyt valitettavasti julkaisematta. :D

Postauksen kuvitus on nyt sitten tällä kertaa kodinhoitohuoneesta. Tykkään tosi paljon tuosta valkoisen ja kauniin ruskean yhdistelmästä.

Mukavaa uutta viikkoa!

Kattokuvia jälleen

No niin! Nyt on suurin osa alakerran sisäkatoista maalattu. Kylpyhuoneen ja saunan katot eivät ole valmiit, joten niitä ei voi vielä maalata. Kiitos kaikille kommenteista (ja tädeille tekstiviesteistä) edelliseen maalauspostaukseen. Aika moni oli sitä mieltä, että kattoa ei tarvitse maalata kolmatta kertaa ja siihen oikeastaan päädyimmekin. Mies keksi, että oksalakkauksen ja ensimmäisen valkoisen maalikerroksen jälkeen hän maalaa pahimmat oksankohdat ylimääräisen kerran ennen toista maalikerrosta. Näin maalipinnasta tuli juuri sopivan peittävä ja kaunis. Tällä tavalla ei kulunut ihan hirveästi ylimääräistä aikaa ja olemme tosi tyytyväisiä lopputulokseen.

Oi, miten valoisaksi talo muuttuikaan valkoisen katon ansiosta! Kun vielä lattiakin maalataan tosi vaaleaksi, samoin ovet ja kaikki listat, niin jaksan uskoa, että kokonaisuus tulee olemaan ihanan valoisa tummahkoiksi käsiteltävistä seinistä huolimatta.

 

Toivottavasti pääsen postailemaan raksajuttuja taas pian!

Apua pulmaan

Mies on aloittanut talon sisäkattojen maalauksen. Kodinhoitohuoneen katto on nyt maalattu kahteen kertaan ja osa makuuhuoneesta samoin. Maali on hengittävää mattapintaista Auro-maalia. Oletimme, että katon maalaaminen kahteen kertaan riittää, mutta nyt emme ole tuosta ihan varmoja. Laittelen tähän muutaman kuvan, joissa näkyy yhteen ja kahteen kertaan maalattua kattoa. 

Vasemmalla yksi maalikerros (samoin poikittaislaudassa), oikealla kaksi kerrosta.

Vasemmalla kaksi maalikerrosta.

Katon maalaaminen kun ei ole mitään mukavinta ja niskaystävällisintä hommaa, niin mieluusti mies jättäisi maalaamisen kahteen kertaan. Johan siinä aikaakin säästäisi kovasti. Kahden maalikerroksenkin jälkeen oksankohdat näkyvät paikoin jonkin verran tummempina läiskinä, vaikka mies lakkasi ne kahteen kertaan oksalakalla. Periaatteessa katto näyttää näinkin ihan hyvältä, ja voisin sitä tuollaisenakin katsella, mutta mitäs jos esim. auringon paisteessa katto ei näytäkään tarpeeksi valkoiselta vaan tummemmat oksankohdat pistävät liikaa silmään. En tiedä, erottuvatko nuo tummemmat kohdat oikein näissä kuvissa.

Molemmat puolet maalattu kahteen kertaan.

  

Kaksi maalikerrosta.

Vasemmalla puolella kaksi maalikerrosta.

 Sanokaahan nyt tekin mielipiteenne asiasta! Riittäisikö kaksi maalikerrosta vai onko kolmas kerros ihan ehdoton? Myöhemmin tuota kolmatta kerrosta ei ainakaan ruveta enää maalaamaan, joten nyt jos koskaan se olisi tehtävä. Tässä kun ollaan muutenkin jo ylitetty kaikki mahdolliset arviot muuttopäivästä, niin ei kiinnostaisi tehdä enää yhtään ylimääräistä työtä. Voisi kai kuvitella, että kun ensimmäinen arvioitu muuttoajankohta oli jo vuosi sitten jouluna, niin muutama lisäpäivä ei enää tuntuisi missään. Kuitenkin juuri sen takia, että muuttoa on odotettu kuin kuuta nousevaa jo niiiiin pitkään, niin jokainen viivytys ja lisäpäivä tuntuu kuin maailmanlopulta.

Mukavaa torstai-iltaa!

Katto maalia vaille valmis

Talolla on menossa todella tylsä ja aikaa vievä homma eli hirsiseinien hiominen ja loppujen nurkkien tilkitseminen pellavalla. Onneksi tämä urakka on pian valmis ja sitten päästään maalailemaan. Tarkoitus oli päästä maalaamaan kattoa jo tällä viikolla, mutta mies keksi, että on fiksua laittaa kattolautojen päälle tulevat poikittaislistat (vai mitkä lie oikealta nimeltään) ensin paikoilleen. Näin niitä ei tarvitse maalata maassa ja levitellä niitä pitkin taloa kuivumaan. Myös lattiaan tulevat jalkalistat hän taitaa asentaa ennen lattian maalausta, jotta säästymme tuolta vaivalta. Ja eiköhän se kattolautojen oksalakkaus ja lattialankkujen pahimpien kolojen kittauskin on vielä tehtävä ennen pintojen käsittelyä. Huoh! Kauan odottamani maalauspuuhat siis siirtyvät edelleen. En siis odota, että pääsen itse maalaamaan, vaan että mies maalaa, ja viimein makuuhuone ja muutama muu huone on ikkunalistoja vaille aivan valmis. Mutta tuleepahan sitten kerralla valmista ja listoista korkeintaan ikkunalistat puuttuvat muutettaessa. Listathan ne yleensä jäävät roikkumaan.

Nyt tosiaan nuo kattolistat ovat paikoillaan ja muita listoja ei katonrajaan sitten tulekaan. Tästä näet, miltä katto näytti ilman listoja. Katto on nyt hieno jykevine listoineen tai pikemminkin lankkuineen.

Bannerikuvankin vaihdoin taas vähän aurinkoisempaan. Tällä kertaa pääsee talon etupuolikin kuvaan.

Aurinkoisia kevätpäiviä!