Naantalissa

Vietimme viime viikonlopun kesäisessä Naantalissa. Meidän oli tarkoitus käydä Muumimaailmassa jo viime kesänä, mutta emme silloin millään ehtineet pitää useampaa päivää vapaata raksalta, joten reissu jäi tälle kesälle. Heti, kun muutosta selvittiin, niin kahden yön reissu oli mahdollinen. Vähän kyllä miehen kanssa nauroimme, kun moni lähtee muuton jälkeen rentoutumaan etelän lämpöön, niin me lähdemme Muumimaailmaan. :D

  Lauantaina vietimme koko päivän Muumimaailmassa ja lapsille se oli kyllä aivan satumainen elämys. Ja onhan se aikuisellekin aika paljon mielenkiintoisempi ja viihdyttävämpi kohde kuin joku huvipuisto, jossa saa vain katsella, kun lapset pyörivät laitteissa. Pikkuveli vähän pelkäsi muumeja, jos ne tulivat liian lähelle (kun yritettiin ottaa yhteiskuvaa hahmojen kanssa), mutta muutaman metrin päästä hän katseli niitä oikein mielellään. Monenmoista ihmeteltävää ja tekemistä riitti ja illalla uni tuli osalle jo autossa ennen hotelliin pääsyä.

 

Sunnuntaiaamuna pistäydyimme Ikeaan ostamaan pari juttua uuteen kotiin sekä syömään. Sen jälkeen kiertelimme vielä kauniissa Naantalissa ja sen vanhassa kaupungissa.

  Lapsista tuli taas otettua kuvia vähän joka oven pielessä ja täytyyhän niitä tänne blogiinkin tallentaa. Tytön ihastuttava perhoskuvioinen virkattu mekko sopi hyvin vanhankaupungin ympäristöön. Se on tätini taidonnäyte kolmenkymmenen vuoden takaa.

Olipa kyllä mukava päästä pitkästä aikaa vähän kauemmaksi reissuun. Viime vuodet kun olemme matkailleet vain päiväseltään tässä lähialueella. Vaikka eipä siinä kotiseutumatkailussa mitään vikaa ole, kun kivoja kohteita on monia. Poika on jo toivonut ensi kesäksi tuttuja kohteita eli Stundarsia, Power Parkia ja Keskisen Tivolia.

Jännitimme kovasti viikonlopun säitä, mutta ihan turhaan; lämmintä oli koko ajan ja vain sunnuntaiaamuna Ikeassa ollessamme satoi vähän. Taisimmekin tehdä reissun aivan oikeaan aikaan, kun nyt näyttää ja tuntuu jo niin syksyiseltä ja sateiselta. Toivottavasti saisimme kuitenkin vielä vähän auringonpaistetta ja lämpöä tähän loppukesään! :)

Ähtäri Zoo ja Kotieläintila + arvonta!

Sain lopputalvesta mukavan yhteistyötarjouksen ja vietimmekin tänään mukavan päivän Ähtäri Zoossa ja sen vieressä olevalla uudella Kotieläintilalla. Sää oli juuri sopiva eläinpuistovierailuun. Oli poutasää ja lämmintä, mutta ei kuitenkaan liian kuuma. Tässäpä kunnon kuvakavalkadi meidän päivästä.

 Tämän kesän uutuutena aivan eläinpuiston viereen on rakentunut mahtava pohjalainen pihapiiri aittoineen ja kivinavettoineen. Kotieläintilan 100-vuotias pohjalaistalo on siirretty Alavudelta. Kotieläintilalla voit siirtyä ajassa taaksepäin ja tutustua lukuisiin kotieläimiin, ratsastaa ponilla ja ruokkia piian tai rengin kanssa eläimiä. 

Viimeisen päälle tyylillä sisustettu päärakennus on täynnä vanhoja esineitä ihasteltavaksi ja ihmeteltäväksi. Löytyypä yhdestä hirsinurkkauksesta jopa kaunista vanhaa sabluunamaalausta. 

 

  Aittapuodista löytyy matkamuistoja ja Emännän kammarikahvilassa tunnelmallisen vanhan tyylin viimeistelevät ruusukuvioiset kaffikupit.  

 
Joku ehkä muistaa keväällä virkkaamani leikkiherkut ja -kasvikset. Ne päätyivät tämän yhteistyön myötä kotieläintilan päärakennuksen koululuokkaan lasten leikkikaluiksi.

 Sekä eläinpuisto että kotieläintila olivat kyllä lapsille tosi kiva elämys. Kiertelimme ihan rauhassa ilman kiirettä. Tyttökin innostui kävelemään pitkällä eläinpuistokierroksella lähes koko matkan, vaikka yleensä viihtyy hyvin tuplarattaissa pikkuveljen kanssa. Eläinpuiston mielenkiintoisimmat eläimet taisivat olla veikeät saukot ja tietenkin karhut suloisine pentuineen.

 

Koska eläinpuisto on vain kivenheiton päässä mummulasta, niin sinnehän riensimme taas illaksi uimaan ja saunomaan. Unikin tuli illalla hyvin nopeasti touhukkaan ja virikkeellisen päivän päätteeksi.

Vielä olisi vuorossa otsikossa lupaamani arvonta! Sain Ähtäri Zoolta 3+3 pääsylippua arvottavaksi blogini lukijoille! Pääsyliput ovat voimassa 20.5.2017 saakka ja niillä pääsee sekä eläinpuistoon että kotieläintilaan. Onpa ihana kiittää teitä lukijoita kaikista kommenteista ja kannustuksista näin kivalla arvonnalla! :)

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen. Kaikki saavat yhden arvan, myös kirjautumattomat lukijat. Anonyymit muistakaahan sähköpostiosoite. Arvonta päättyy lauantaina 16.7. puoliltaöin.

Onnea arvontaan!

*Yhteistyöpostaus, pääsyliput saatu*

Kesäisissä tunnelmissa

Lähdimme tänään pikkuveljen kanssa heti aamusta hakemaan yökyläläisiä kotiin mummulasta. Olin katsellut säätiedotuksia ja oletin, että päivä on sateinen, mutta mitä vielä! Välillä toki satoi, mutta suurimman osan ajasta oli aurinkoista ja lämmintä. Niinpä pääsimme jälleen uimaan ja nautiskelemaan aurinkoisesta kesäsäästä mummulan kauniissa pihassa.

Äitini oli taas löytänyt useamman minun vanhan mekkoni, jotka ovat nyt juuri sopivia meidän 3-vuotiaalle tyttöselle. Ainakin kolme tätieni virkkaamaa mekkoa on siis tänä kesänä käytössä, kaikki aikoinaan minulle tai siskoilleni virkattuja. Mekot menevät takuuvarmasti säästöön myös tuleville sukupolville. Tänään tytöllä oli päällään vaaleanpunainen ihanuus. <3 Mekon yläosa on virkattu ja alaosa kudottu.

  

Lasten nukutuksetkin sujuivat tänään kuin itsestään, sillä lähdimme ajelemaan kotia kohti vähän ennen nukkumaanmenoaikaa. Tyttö nukahti ensimmäisenä, jo ennen seitsemää, ja pojatkin olivat unessa ennen kuin pääsimme perille. Eipä tarvinnut muuta kuin kantaa kolme suloista nukkuvaa lasta suoraan sänkyihinsä. 


 Tahdon toivottaa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi blogiini! Mukava, kun löysitte tänne! :)

 

Juhannuskuulumisia

Juhannukset on juhlittu ja arki jatkuu. Vietimme juhannuksen tuttuun tapaan Keuruulla Juhannuskonferenssissa. Olipas mukava, kun tällä kertaa kumisaappaat ja villapaidat sai jättää kassin pohjalle ja saimme kerrankin nauttia lämpöisestä ja sateettomasta juhannuksesta. 

Isommat lapset saivat maistaa ensimmäistä kertaa hattaraa. Olen aina ajatellut, että hattara on mitä pahinta myrkkyä, koska siinä on vain sokeria. Nyt sain tietää, että siinä on "vain" kaksi palaa sokeria, kun taas esimerkiksi kahden desin pillimehussa on jopa kahdeksan palaa. Yhteinen tai jopa molemmille oma hattara kerran kesässä ei siis ole kovin paha juttu. Pillimehuja tai muitakaan mehuja meillä eivät lapset saa kovin usein, joten siitäkään en ole kovin huolissani. Mutta kyllä tuo kahdeksan sokeripalaa kuulostaa ihan kamalalta, kun ottaa huomioon, miten paljon pillimehuja/mehuja monet lapset juovat pienestä pitäen.

 

Sunnuntaina ajelimme kotimatkalla mummulaan, jossa pääsimme uimaan ja saunomaan. Pikkuvelikin uskaltautui kahlailemaan ja leikkimään vedessä pitkän tovin. Isommat olivat myös ihan innoissaan, kun olivat odottaneet järveen pääsyä jo monta viikkoa. Poika ja tyttö jäivät mummulaan muutamaksi päiväksi, mies suuntasi talolle ja me pikkuveljen kanssa olemme purkaneet kasseja ja pesseet pyykkiä.

Huomenna täytyykin käydä talolla kuvailemassa valmista makuuhuoneen lattiaa. Kuvia luvassa sitten tänne blogiinkin. :)

 

Pikkuveli 1 vuotta

Niin se vain on, että pikkuveljen syntymästä on kulunut jo kokonainen vuosi! Meidän pienestä vauvasta on tullut touhukas taapero, joka ottaa välillä jo juoksuaskelia pysyäkseen noiden isompien perässä. <3

Ystäväni Taina otti pikkuveljestä 1-vuotiskuvia meillä kotona niin kuin tytöstäkin pari vuotta sitten. Valkoiset räsymatot vain lattiaan ja meidän vaalea seinä taustana. Ulkona otetut kuvat olisivat myös olleet aivan ihania, mutta kun pojasta ja tytöstäkin on otettu kuvat sisällä, niin halusimme pikkuveljestäkin saman tyyppisiä kuvia. 

Pikkuveli olikin oikein vekkulilla ja ilmeikkäällä päällä ja hymy oli herkässä. Välillä meno oli vähän rajuakin, kun poitsu innostui heittelemään rekvisiittoja ja kiipeilemään tuolille seisomaan. Saimme lukuisia suloisia kuvia, joissa pikkuveli oli niin itsensä näköinen. Lapsosista otettiin myös sisaruskuvia ja nekin onnistuivat yli odotusten. Lapsille tuttu kuvaaja oli kyllä plussaa, kun ei tarvinnut yhtään ujostella.

 Tässäpä muutama hauska maistiainen. Paljon muitakin kuvia tekisi mieli tänne laittaa, mutta pitäydytään nyt tässä periaatteessa, etten laita blogiin meistä aivan suoria kasvokuvia. Nyt on taas edessä se vaikein osuus eli valita kymmenistä upeista kuvista ne parhaat teetettäviksi. :)

Kuvaajana Taina Renkola www.tainarenkola.fi

 

 

Naamiaisissa

Vappu on jo ihan nurkan takana ja meidän perhekerhossa oli eilen naamiaiset. Lapset odottivat päivää kovasti; naamiaispukuja soviteltiin tohkeissaan kotona päälle ja ne pakattiin tarkasti kassiin ennen kerhoon lähtöä. Meillä on kaikille lapsille vasta tasan tarkkaan yksi hankittu roolivaate, joten valinnan vaikeutta ei ollut. Kun olisi enemmän aikaa, niin olisi hauska ommella lapsille uusia roolipukuja, mutta kivoja leikkejä on näillä olemassa olevillakin saatu aikaan.

 Pojalle mahtuu vielä juuri ja juuri aikoinaan synttärilahjaksi saatu palomiespuku. Tyttö pyysi joululahjaksi prinsessapukua ja saikin siskoltani ihanan tyllihameen, kruunun ja taikasauvan. Balettitossuista ja pyörähdyksistä päätellen hän taitaakin olla jotakin prinsessan ja ballerinan väliltä. Ja kyllä, toisessa kädessä tyttö piti ennen kerhoon lähtöä visusti uutta, juuri avattua, hammasharjaansa. 

Pikkuveli peri tytön vanhan Liberolta saadun norsupuvun ja tössötteli kerhossa niin suloisena pienenä norsunpoikasena. Kotona pikkunorsu päätti hyökätä sievän ballerinaprinsessan kimppuun. Näin käy aika usein silloin, kun tyttösellä on päässään jonkin sorttisia suurempia hiuskorituksia tai muita mielenkiintoisia juttuja, niin kuin nyt tämä kruunu. :D

Ilmeisesti prinsessa tönäisi taikoi taikasauvallaan hyökkääjän pois kimpustaan, sillä seuraavana hetkenä norsurukka oli maassa.

 Iloista vappuviikkoa!

Kävelevä vauva

Niin, otsikkokin sen jo kertoo. Vajaa kuukausi sitten meidän vauva päätti, että konttaaminen ja tukea vasten käveleminen eivät enää riitä, jos meinaa pysyä isosiskon ja -veljen perässä. Niinpä hän sitten alkoi kävellä ilman tukea. Ikää oli tuolloin vähän alle yhdeksän kuukautta! Vaikka järki ei noin pienellä vielä kauheasti päätä pakota, niin ihmeen pienillä kolhuilla on selvitty. On se kyllä niin suloisen näköistä, kun pikkuveli taapertaa levein, harkituin askelin pitkin kotia leveä hymy huulillaan ja on kuitenkin niin pikkuinen vielä. Meidän kävelevä vauva. <3

 

 

Säät ovat suosineet hiihtolomalaisia. Täällä ainakin on paistanut aurinko monena päivänä. Meidän kohta 3-vuotias tyttö on toivonut kovasti omia (vaaleanpunaisia) luistimia, kun isovelikin on päässyt tänä talvena ensimmäistä kertaa jäälle. Viimein tein kirpparilta upean löydön: pienet vaaleanpuna-valkoiset luistimet, joissa on kaiken lisäksi vielä pinkkejä kukkia. Mitäpä muuta voisi pikkutyttö enää luistimiltaan toivoa? 

Olin varma, että tytölle on luettava "Aino ja tuhmat luistimet" -kirjaa aika monta kertaa, jotta hänen kanssaan selvitään luistelun alkukankeudesta, mutta mitä vielä! Tämä pieni jääballerina yllätti sekä äidin että isoveljen pysymällä jo vähän aikaa itsekseen pystyssä. Siis lähinnä sen aikaa, että päästiin hänen kädestään irti, nappasin pari kuvaa kaulassani roikkuvalla kameralla ja sitten kuuluikin jo "tömps" ja "auts". Pyllähdykset tuntuivat onneksi vain naurattavan tyttöä, joten ensimmäinen kerta meni ihan nappiin. Itse en olisi varmaan hankkinut hänelle luistimia kuin vasta ensi talvena, ellei hän olisi niin kovasti itse halunnut. Mukava juttu, että molemmilla lapsilla riittää ainakin vielä kiinnostusta luistelun harjoitteluun. 

Aurinkoista maaliskuuta!