Vihdoinkin kotona

Kyllä! Täällä sitä ollaan viikko totuteltu uudessa kodissa asumiseen! Pakkaaminen, vanhan ja uuden kodin siivous sekä muutto olivat melko hikistä puuhaa helteistä ja kiireestä johtuen, mutta apujoukkojen voimin niistä selvittiin. 

 Kolme vuotta ja kolme kuukautta, niin kauan me rakensimme ennen muuttoa. Tyttö on vain kuukauden vanhempi. Monesti, kun ihmiset kuulevat, miten kauan olemme rakentaneet, on kommentti jotakin tyyliin "sehän on mukava, että olette rakentaneet kaikessa rauhassa, kun on pieniä lapsiakin". Välillä tokaisen vain, että "niinhän se on", kun en jaksa ruveta selittämään. Totuus on kuitenkin se, että mies on ollut lähes joka arki-ilta ja lauantai nämä kolme vuotta raksalla ja nyt kesän ajan melkeinpä joka sunnuntaikin. Ja minä yksin kotona aluksi kahden, ja viimeisen vuoden ajan kolmen pienen lapsen kanssa. Mitenkään kovin rauhallisilta nämä kolme vuotta eivät siis ole tuntuneet. Meidän talon kaltainen massiivihirsitalo nyt ei vain rakennu oman työn ohessa ihan yhtä nopeasti, kuin pakettitalo kokopäiväisten työmiesten toimesta. 

Tytöllä jälleen yllään yksi tätini aikoinaan minulle virkkaamista mekoista

Nyt on joka tapauksessa se kauan odotettu etappi saavutettu ja olemme täällä edelleen keskeneräisessä kodissa, mutta nyt kaikki saman katon alla. Mies on käsitellyt lasten nukkumaan menon jälkeen keittiön tasoja ja emmeköhän me keittiön kaapit ja uunin sekä liedenkin saa kohta käyttöön. Siihen asti joudumme pärjäämään ilman laskutasoja ja syömään pelkkiä mikroruokia. Perunat ovat "keittyneet" mikrossa ihan hyvin ja tänään herkuteltiin mikrolätyillä. Mutta jopa minä, jolle ruuanlaitto on jokapäiväistä pakkopullaa, odotan, että saan keittiön kokonaan käyttööni ja pääsen taas laittamaan jotakin muutakin kuin mikroperunoita ja kaupan eineksiä.

Mummulastani löytyneet vanhat räsymatot halusin saada heti lattiaan väriä tuomaan. Niillä sai heti niin kotoisan tunnelman, kun muuten tavarat ja huonekalut hakevat yhä paikkaansa. Ikean Ektorp-sohvan tilalle kun saisimme kunnostettua joskus huutokaupasta ostamamme vanhan puusohvan, niin sitten alkaisivat aikalailla kaikki huonekalut olla vanhoja. Vanha vain kummasti viehättää, ei sille mitään mahda!

Vielä on hirvittävän paljon banaanilaatikoita ja epämääräisiä jätesäkkejä odottamassa purkamista. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi varmaan minunkin ruveta noudattamaan KonMari-oppia, koska ennen muuttoa en ehtinyt ja jaksanut käydä kaikkia tavaroita läpi. Kirpparitavaraa ja -vaatetta on kyllä kertynyt taas monta säkillistä ja itselllä on kova tavaraähky, joten vielä pitäisi saada kotia tyhjemmäksi. Kun vain saisi tuon miehenkin samalle päälle. Itsekin olen kyllä välillä huono luopumaan asioista, kun pienestäkin pahvinpalasta tai vastaavasta voi vaikka myöhemmin askarrella jotakin tosi kivaa jne. ;) Roskiin meillä ei siis paljon mitään käyttökelpoista heitetä, mutta onneksi on kirpparit, joihin voi hyvillä mielin viedä meille tarpeetonta tavaraa. 

Olen jo pitkään miettinyt, että muuton jälkeen haluaisin vaihtaa blogini nimen. Tämän hetkinen, yli neljä vuotta sitten keksitty nimi, kun ei kuvaa oikein millään lailla blogini nykyistä sisältöä. Mietinpä vain, että vaihtaako vain uusi nimi banneriin ja pitää blogin osoite ennallaan, vaiko tehdä kokonaan uusi blogi ja yrittää siirtää tämän blogin kaikki postaukset uuteen blogiin. Ilmeisesti tämä on jollakin konstilla mahdollista. Näitä vanhoja postauksia en kuitenkaan halua kadottaa. Jos sinulla on kokemusta, miten tämä nimenvaihdos kannattaisi toteuttaa, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. :)

 

Räsymattoja

Mies joutui ahertamaan sunnuntainkin raksalla, joten me päätimme lasten kanssa ajella viikonlopuksi mummulaan. Siellä riitti lapsille reippaita hoitajia, kun mummun ja papan lisäksi siskoni oli myös miehensä kanssa käymässä. Minä sain kaivattua lepoa, kun ei tarvinnut huolehtia lapsista yksin koko aikaa. Lapset nauttivat, kun saivat juosta ja peuhata ulkona vapaasti vähän erilaisessa ympäristössä kuin kotona. 

 

Kerroin aiemmin, että löysin oman mummulani vintiltä läjäpäin vanhoja räsymattoja. Matot ovat mummuni teettämiä ja juuri sellaisia kuin olen etsinytkin. Tai oikeastaan en olisi osannut edes kuvitella meidän mattoihin näin rohkeita värejä ja väriyhdistelmiä, mutta ihastuin niihin oikopäätä, enkä enää osaisi muunlaisia meille ajatellakaan.
 

Osa matoista oli jo tuotu vanhempieni luokse ja kuvailin niitä pihalla. Kaikkia mattoja on kaksi samanlaista. Jokainen raita ja väri ei tosin ole ihan justiinsa kohdillaan, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tykkään matoissa siitä, että vaikka niissä on paljon värejä, niin pohja on kuitenkin melko vaalea. Yhteen mattoon ei ole laitettu kaikkia mahdollisia värejä keltaisesta oranssiin. Ehkä juuri tuo oranssin ja keltaisen puuttuminen on se juttu, minkä takia matot eivät näytä liian riemunkirjavilta vaan melko neutraaleilta. Ne tuovat meidän kodin valko-ruskeaan värimaailmaan juuri toivomaani raikasta tunnelmaa.

Iloa uuteen viikkoon!

Vanhoja pyyheliinapeitteitä ja muita löytöjä

Hei taas! Täällä on touhuttu viime päivinä monenmoista. Talolla on käyty vähän väliä katsastamassa, kuinka seinien käsittely edistyy. Seinät ovat minusta tosi hyvän väriset, mutta en meinaa uskaltaa laittaa tänne blogiin kuvia, kun uskon, että monen mielestä seinät ovat ihan kamalan tummat ja pilaavat koko talon. :D Eiköhän niitä kuvia tännekin jossakin vaiheessa ilmesty, kunhan saan niitä otettua. Tällä kertaa kuvailen kuitenkin jotakin ihan muuta. 

 Olimme eilen vanhempieni luona, ja äitini kätköistä löytyi vanhoja pyyheliinapeitteitä, jotka 90-vuotias mummuni on tehnyt aikoinaan. Näitä peitteitä on käytetty ennen vanhaan puisen pyyhenaulakkohyllyn  käsipyyhkeiden suojana. Peitteissä on kuja, josta ne saadaan pujotettua hyllyn tankoon. Mummuni tekemissä peitteissä on kauniit kirjaillut kuviot. Itsellä ei kyllä kärsivällisyys riittäisi kirjontaan, on se sen verran hidasta puuhaa. Peitteissä on käytetty paljon väriä, mutta onneksi olen tässä vuosien saatossa oppinut pitämään väreistä. Olen ajatellut laittaa jonkun liinoista ainakin kodinhoitohuoneen kahden ikkunan väliin tulevalle avohyllylle ja mahdollisesti myös keittiöön ja vessaan. Ne tuovat mukavasti raikkautta ja väriä tummille seinille ja niillä on tietenkin myös tunnearvoa.

  Nettiä tutkittuani sain selville, että alla olevassa liinassa on Lumikki metsän eläinten ympäröimänä. Olisihan sen voinut kyllä itsekin arvata. Nämä ovat kyllä tosi kauniita ja herkkiä töitä.

Isäni vanhasta kotitalosta tein myös upeita löytöjä. Satuin mainitsemaan tädeilleni, että tarvitsisimme räsymattoja taloomme ja kohta olimmekin jo mummulani vintillä penkomassa isoa räsymattokasaa. Sieltä löytyi tosi kauniin sävyisiä pitkiä räsymattoja niin monta metriä, että mattojen etsintä taisi loppua tähän. Monia mattoja oli kaksi samanlaista ja ne olivat tosi pitkiä, niin kuin meillä saa ollakin. Netistä olemme katsoneet, että uudet räsymatot ovat aivan hurjan hintaisia, 60 ja jopa 80 euroa metriltä. Noilla hinnoilla olisi tainnut jäädä matot hankkimatta, enkä ole oikein sopivia vanhoja mattoja kirppareiltakaan löytänyt, ainakaan kivan sävyisiä ja keskenään samanlaisia. Olisihan sitä aina voinut itsekin matot kutoa, mutta nytpä ei tarvitse siihenkään hommaan ryhtyä. Enkä olisi takuulla uskaltanut käyttää yhtä reippaasti värejä, jos olisi pitänyt itse valita kuteiden värit. Matot täytyy pestä kesällä ja solmia päät uudelleen sekä tehdä pieniä paikkailuja. Sen jälkeen ne pääsevät kaunistamaan meidän lankkulattioita. Kuvia en vielä matoista ottanut, mutta niitä näette varmasti myöhemmin. Tästä pääset postaukseen, jossa pohdin mattoasioita pari vuotta sitten. Kummasti ne mieltymykset muuttuvat kahdessa vuodessa. Kukapa olisi silloin uskonut, että meidän mattoihimme tulee muitakin värejä, kuin valkoista, harmaata ja vaaleanpunaista. ;)

Matot mietinnässä

Mattoasiat ovat olleet kovasti mietinnässä viime aikoina. Meillä on ollut pari 
vuotta olohuoneen lattialla monessa postauksessa näkynyt suuri nukkamatto. 
Se on ihanan pehmoinen ja mukava takapuolen alla, kun sen päällä päivät pitkät 
leikitään. Mutta eihän tuo nukkamatto tyylillisesti minua oikein miellytä. Nyt 
vanhempani toivatkin meille äitini kauan sitten kutomat ja pitkään käytössä 
olleet valkoiset räsymatot, ja ne sopivat minusta paljon paremmin tyyliimme. 

Viime aikoina olemme miettineet myös tulevan talomme mattoja. Sinne 
haluaisimme myös räsymatot; sellaiset perinteiset pitkät ja kapeat. Minulla 

vain on sen verran suppea värimieltymys, että hetken saa hakea sopivan värisiä 
mattoja. Toiveena olisi siis löytää melko hempeitä, mahdollisesti pastellisävyisiä 
mattoja. Valkoinen, harmaa ja beige ovat toki myös sallittuja värejä. Vanhat 
räsymatot ovat yleensä aika riemunkirjavia, joten ne eivät tule kysymykseen.

Aiemmin en ole löytänyt nettikaupoista oikein mitään mattoja edes sinne päin.
Nyt kuitenkin bongasin Ellokselta useampia varteenotettavia räsymattoja. Vaaleanpunasävyinen Björkö-matto on väriltään sellainen, jota voisin jopa
melkein harkita. Toinen vähän neutraalimpi vaihtoehto on Viola-matto. 
Sen voin hyvinkin kuvitella vaaleille, leveille,  lattialankuillemme. :)

Björkö-räsymatto ja Viola-räsymatto. Kuvat Ellos.

Yksi vaihtoehto on tietenkin teettää matot juuri sopivan värisistä kuteista. 

Mahtaa vain olla aika hintavaa puuhaa. Tai niin ainakin luulisin sen paremmin

asiaan perehtymättä. Meillä on suvussa kyllä kangaspuutkin olemassa, joten 
periaatteessa matot voisi kutoa itsekin. Voisi olla ihan mukavaa hommaa. Tosin 
ajatuskin koko talon mattojen kutomisesta itse hirvittää. Ehkä siinä olisi kuitenkin
vähän liikaa hommaa, kun tuo loimien luominenkin on minulle aivan hepreaa. 
Minun pitäisi varmaan opetella sitä, ettei kaikkea mahdollista tarvitse tehdä itse. ;)

Luulenpa, että uusia mattoja ostamme vasta sitten, kun olemme jo muuttaneet
ja sisustuksen väritys on muuten kutakuinkin selvillä. Toki, jos täydellinen 
räsymatto tulee vastaan, niin en varmaan epäröi tehdä kauppoja jo aiemmin.  


Postaustahti on taas välillä vähän  hidasta, mutta eihän anneta sen häiritä. 
Mukava, kun pysytte silti kuulolla! :)