Virkattuja kasviksia ja muita herkkuja

Sain lopputalvesta mukavan yhteistyötarjouksen ja sen puitteissa täällä on virkkuukoukku sauhunnut koko kevään. Yhteistyöstä kerron lisää kesemmällä, mutta nyt voin jo paljastaa, mitä koukulla syntyi. 

Omille lapsilleni olen tehnyt jo kaikenmoisia leikkiherkkuja (löydät ne "virkatut herkut" -tunnisteesta oikealta sivupalkista), mutta nyt sain hyvän syyn virkata niitä lisää. Virkkasin jälleen vanhoja tuttuja jäätelötuutteja, donitseja, kuppikakkuja, mansikoita ja porkkanoita. Uusia tuttavuuksia olivat tällä kertaa punajuuret, retiisit, kananmunat, tomaatit ja perunat. 

 Retiisin, perunan ja tomaatin ohje löytyy täältä ja punajuuren täältä. Ohjeista saa kivasti osviittaa, mutta yleensä lanka ja koukku eivät ole aivan ohjeen mukaisia, joten joutuu vähän soveltamaan. Kaikenmoiset kasvikset ovatkin siitä mukavaa virkattavaa, että niiden ei tarvitse olla keskenään aivan samanlaisia, koska hedelmiä, marjoja ja vihanneksia on erikokoisia ja näköisiä. Sopii hyvin tällaiselle suurpiirteisemmällekin henkilölle.

Olisi mukava virkata näitä suloisia kasviksia lisää meille kotiinkin, mutta muutamaa retiisiä ja perunaa lukuunottamatta en jostakin syystä jaksanut enempää. :D Ehkäpä intoa taas riittää pienen tauon jälkeen. Nyt minun ei kyllä pitäisikään aloittaa mitään uutta käsityötä, sillä kaikki lasten- ja kodinhoidolta liikenevä aika pitäisi käyttää muuttosuunnitelmiin ja pakkailuun. :)


Lepppoisaa lauantai-iltaa!
 

Pikku äiti

Meidän kolmevuotias tyttö on kova hoitamaan nukkevauvaa. Hän työntää vauvaa nukenvaunuissa, syöttää ja peittelee nukkumaan. Minun on pitänyt viimeisen puolen vuoden ajan ommella nukelle uusi peitto ja vähän vaatteita, mutta en vain ole saanut aikaiseksi ottaa ompelukonetta esiin. Tämä tuntuu olevan ainainen ongelma, vaikka tällä kertaa olin jopa leikannut tilkutkin valmiiksi ja laittanut ne nuppineuloilla kiinni toisiinsa. :D Eipä siinä sitten kauaa mennytkään, kun peitto ja tyyny olivat valmiit, ja tyttö otti ne samantien leikkeihin mukaan. Kankaat ovat iki-ihanaa Tildaa. Pojan omalle nukelle olen tehnyt joskus vastaavan tilkkupeiton mintunvihreästä kankaasta.

Olen jemmannut kaapin kätköihin tytön pieneksi jääneitä vaatteita, joihin on tullut joko isompi reikä tai pinttynyt tahra. Niitä en ole viitsinut kirpparille viedä ja niistä on näppärä ommella nukeille tai barbeille vaatteita. Barbeja tytöllä ei vielä olekaan (minun vanhat barbini odottavat kyllä jo mummulassa uutta leikkijää), mutta Kukka-vauva sai nyt uudet housut ja topin. Nämä tekeleet eivät kyllä kestä minkäänsorttista lähempää tarkastelua. Sen verran vähän olen ommellut mitään vaatteita ja minkäänlaista kaavaakaan en käyttänyt. Mutta ainakin vaatteet on helppo pukea nuken päälle, mikä oli tavoitteena, ja kankaat ovat nätit. Joku hamonen ja mekko täytyisi vielä ommella Kukan garderoobiin. :)

Vauvan nukkuessa täytyy pikku äidin vähän reuntoutua ja herkutella. Kehen lie tullut! :D Puisen teesetin tyttö sai joululahjaksi. Tuo mintunvihreä on kyllä niin nätti väri!

Postauksen innoittajana toimi tytön lisäksi mummun tuoma "Pikku äiti"-kirja. Nuo vanhemmat Tammen kultaiset kirjat ovat niin tunnelmallisia ja niissä on kauniit kuvitukset.

 

Olipas hauska tehdän pitkästä aikaa tällainen tyttömäisen pastellinen postaus! :)

 

Hernepusseja pojanpalleroille

Viikko alkoi mukavasti, kun saimme olla viettämässä kahden pienen pojan yhteisiä syntymäpäiviä. Saman katon alla leikkimässä ja herkuttelemassa oli lähes 20 alle kouluikäistä lasta äiteineen. Vilinää ja vilskettä siis riitti! Hellesää ja viihtyisä piha mahdollistivat myös ulkosalla leikkimisen ja juoksentelun.   

Itse tehtyjä juttuja on aina mukava antaa lahjaksi. 1-vuotiaista syntymäpäiväsankareista kun oli kyse, niin päätin ommella heille kivoja hernepusseja, kuusi kumpaisellekin. Tilda-kangaspaloja löytyy aina jemmasta ja niistä syntyykin aika herkullisen näköisiä pusseja. 

Omille lapsillekin surautin vielä muutaman uuden hernepussin aikaisemmin tehtyjen joukkoon. Poika ei halunnut antaa omia sinisävyisiä pussejaan kuvattavaksi, joten tässäpä tytön vaaleanpunaiset yksilöt. :)

 

Nautitaanhan tämän kesän viimeisistä hellepäivistä!

Kuulumisia ja virkkauksia

Heippa pitkästä aikaa! Täällä ei suinkaan olla vielä käyty synnyttämässä, vaikka edellisestä postauksesta onkin jo reilu pari viikkoa. Olemme sairastelleet ja muutenkin on laiskottanut niin, ettei oikein mitään ole saanut aikaiseksi. Vauva on kuitenkin jo täysiaikainen, joten kovasti odottelen, että hän ymmärtäisi syntyä edes vähän ennen laskettua aikaa, jotta pääsisin näistä raskausvaivoista viimein eroon. Mitkään vaatteetkaan eivät meinaa enää mahtua päälle, joten ihmisten ilmoillekin on jo suuri kynnys lähteä. Nyt kun olemme päässeet tuosta flunssasta, niin jospa sitä vielä muutaman kerran pääsisi perhekerhoihin ystäviä näkemään. Vauvan synnyttyä tulee kuitenkin taas oleiltua kotosalla jonkin aikaa. :)

Viime kuussa virkkailin taas vaihteeksi lapsille muutamia leikkiherkkuja ja nyt sain viimein ne kuvattua. Tällä kertaa syntyi päärynä, omena, pari paistettua munaa ja Domino-keksejä. Langat jälleen Miamia. Omenasta olisin halunnut punaisen, mutta lankavarastoistani ei löytynyt sopivan punaista lankaa. Omenan ohje löytyy täältä, päärynän täältä ja keksien täältä. Paistetut munat virkkasin omasta päästä. 

Aikaisempia virkkaamiani leikkiherkkuja löydät täältä ja täältä.

Aurinkoista viikonloppua! 

Ajatuksia uudesta vuodesta

Hengissä ollaan, vaikka blogin joululoma onkin kestänyt useamman viikon. :) Joulun vietimme rennosti sukulaisten parissa, mutta jo loppuvuodesta palasimme takaisin kotiin ja arkeen. Mies piti joulunpyhien jälkeen talvilomiaan ja käytti ne hyvin kiitettävästi talolla ahertaen. Tämä alkuvuosi onkin nyt hyvin kiireistä aikaa, kun olemme sopineet muurarin tulosta puolen kuun jälkeen. Siihen mennessä täytyy olla villat puhallettuna ja ennen kuin villojen puhallus on mahdollista, on vielä monenmoista hommaa. Tehtävälista onneksi lyhenee päivä päivältä, mutta sunnuntaitkin ovat välillä kyllä muuttuneet työpäiviksi, jotta kaikki saadaan ajoissa valmiiksi. Reilun viikon päästä pitäisi onneksi villojen olla lattiassa ja mieskin saa ehkä viettää muutaman lepoillan meidän kanssamme kotona.

 Tämä vuosi tulee kyllä olemaan monellakin tavalla hyvin ainutlaatuinen meidän elämässämme. Saamme toivottavasti vihdoin kauan haaveilemamme talon siihen kuntoon, että pääsemme muuttamaan alakertaan. Saamme olla jälleen koko perhe illat saman katon alla, vaikka rakentaminen jatkuukin. Lasten ei tarvitse joka päivä heiluttaa isille, kun tämä lähtee meidän kotia rakentamaan. Eikä heidän tarvitse joka välissä kysellä, missä isi on ja saada aina vastaukseksi töissä, talolla tai rautakaupassa. 

 

   Ainutlaatuista ja niin ihanaa on myös uuden perheenjäsenen syntyminen keväällä. Vauva saa nyt tyytyä asumaan ensimmäiset kuukautensa nykyisessä asunnossamme, vaikka kovasti oli toiveissa, että pääsisimme muuttamaan ennen uutta tulokasta. Olen jo kerännyt ja pessyt meidän tyttösen vanhat vaatteet koossa 50-74, koska ne lähtevät ensi viikolla kirpputorille. Fiksuimmat ehkä jo päättelivät, kumpaa sukupuolta meille on luvattu. Minä kun en ole koskaan oikein osannut pitää näitä iloisia asioita salaisuutena. :)

Pojan paita Pomp de Lux.

Seuraavaa puolta vuotta odotan vähän kauhuissani, mutta myös innokkaan jännittynein mielin. Tämä raksalesken arki ei kyllä ole mitään ihanaa, varsinkin, kun sitä on kestänyt jo yli 1,5 vuotta. Päivääkään en enää jaksaisi, mutta silti jaksan, kun on pakko. Onneksi tässä kevään mittaan on monia mukavia juttuja, joita odottaa: lasten synttärit, vauvan syntymä ja kesän tulo. Ja sitten jonakin kauniina päivänä muutto omaan kotiin.

 

 Bloginkin päänmenoksi olen jotakin uutta suunnitellut. Jo pidemmän aikaa on tuo blogin nimi tuntunut tosi hölmöltä, eihän se kuvaa blogiani ollenkaan. Olenkin miettinyt, että kunhan pääsemme uuteen kotiin, niin blogin nimi menee vaihtoon. Blogin osoite pysyy samana, koska haluan vanhojen postausten säilyvän, mutta bannerin nimi tulee mitä luultavimmin vaihtumaan vähän osuvammaksi. Uusi nimi on ollut jo pitkään tiedossa, katsotaan, tuntuuko se edelleen hyvältä sitten, kun vaihto tulee ajankohtaiseksi.

Muuten blogi pysyy varmasti hyvin samanlaisena, kuin ennenkin. Postailen silloin, kun jaksan ja ehdin, ja kun sopivia aiheita tulee vastaan. Tässä kevään mittaan rakennuspostauksia tulee toivottavasti tiheämpään tahtiin ja muuton jälkeen saa taas kuvailla sisustustakin enemmän (ja pyytää teiltä hyviä vinkkejä sisustuksen pulmakohtiin). Varmaan tästä raskaudestakin saisi jonkun postauksen aikaiseksi ja tietenkin sitten vauvasta, kun sen aika on. Käsityöt ovat tämän raskauden tuoman väsymyksen takia jääneet aivan minimiin. Toivon todella, että kevät tuo taas uuden käsityöinnostuksen tullessaan.

Tytön paita ja housut Pomp de Lux.

 

Postauksen kuvat eivät nyt liity tekstiin oikein mitenkään, mutta hällä väliä! En ole saanut aikaiseksi mitään hienoja kollaaseja viime vuodesta, eikä noita joulukuviakaan enää tänne viitsi laitella. Niinpä kuvituksena lasten touhuiluja uusien joululahjojen parissa tällä viikolla.

Kiitos teille ihanille ja uskollisille lukijoille viime vuodesta ja toivottavasti viihdytte matkassa myös tämän uuden vuoden! Tervetuloa myös teille lukuisille uusille lukijoille! <3

Arkikuva-haaste

Sain Ripaus tunnelmaa -blogin Heidiltä Arkikuva-haasteen. 

Olen tosi laiska vastailemaan haasteisiin, mutta tämä ei vaatinut
kovin suuria ponnisteluja, kun kuvia räpsin joka tapauksessa
päivittäin. :) Tarkoituksena on kuvata viisi arkista hetkeä viitenä 
eri päivänä. Helpointa oli napata viisi kuvaa lasten arjesta.

1. Pieni saparopäinen kiipeilijä

Yksi tytön lempipuuhista on seistä sohvan selkänojalla ja katsella

ikkunasta ulos. Aika hurjan näköistä puuhaa kyllä. Saparot pysyvät

päässä keskimäärin minuutin ajan, joten kovin usein en niitä jaksa

laittaa, vaikka söpöltä näyttääkin. Pelkkä pinnikin lähtee päästä sillä 
sekunnilla kun joku vahingossa mainitsee sanan "pinni". Fiksu tyttö. :)

  2. Jäätelökioski-leikki

Pojan kanssa yritämme keksiä jotakin kivaa kahdenkeskistä tekemistä 

aina, kun tyttö nukkuu päiväunia. Välillä on mukava leikkiä aivan 

rauhassa, kun ei tarvitse pelätä, että pikkusisko tulee ja sotkee leikit. 

3. Höpsö pikkukokki

Tyttö leikkii välillä pitkiä aikoja ihan itsekseen. Tässä olemme

lähdössä seurakunnan perhekerhoon. Tyttö väsyi odottamaan

äidin ja veljen valmistautumista ja lähti yksin leikkimään.

 

4.Puistossa

Mikäs sen mukavampaa kuin ulkoilu aurinkoisessa kevätsäässä!

Tyttökin tepsuttelee onnessaan äitiyspakkauksen toppatöppösillä

pitkin puistoa, kun kengät saavat aikaan kamalan ahdistuksen ja

huudon. Ehtiihän noihin kenkiinkin vielä tottua. :)

5. Unten maille

Tyttöhän ei edelleenkään nuku omassa sängyssään vaan äidin kainalossa, 

mutta omassa sängyssä on mukava aina iltasella vähän hyöriä ja pyöriä. 

Tytön siirtäminen omaan sänkyyn on kyllä työn alla ja siitä sekä 

yösyömisistä voisinkin kirjoitella enemmän toisella kertaa.

6. Loppukevennys

Tämä kuva on pakko vielä lisätä kuudenneksi, kun kuvaa niin hyvin

meidän pientä höpönassua. Tyttö on juuri oppinut tulemaan mallikkaasti 

alas meidän parisängystä, mutta aina se ei suju ihan ongelmitta, niin kuin 

kuvasta näkyy. Hampaiden harjaus jäi jostain syystä kesken ja tuli niin kova 

kiireä lähteä sängystä pois, että toinen jalka ei ehtinyt mukaan. Tästä 

asennosta ei omin voimin päästykään pois vaan tarvittiin apuvoimia. :)

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:
Pömpeli
Italianpunainen paritupa
Roosaa ja valkeaa
Elämää pohjolassa
Meiän Kaksfooninkinen


Jos olette jo saaneet tämän haasteen tai ette muuten 
halua siihen vastata, niin ei paniikkia! :)

Lumitöitä ja lasten leikkejä

 

Nämä valoisat aamut ovat saaneet meidänkin lapset heräämään aikaisemmin 

kuin aiemmin. Varhaisen heräämisen lisäksi tyttö valvoi viime yönä kahteen 

otteeseen tunnin tai kaksi. Mitään vaivaa ei näyttänyt olevan, ihan vain olisi 

leikkimään halunnut lähteä keskellä yötä. Olo on siis kaikkea muuta kuin 

virkeä. Lyhyen yön väsyttämänä tyttö oli jo yhdeksältä unessa vaunuissa ja 

me pojan kanssa vietimme aktiivisen tunnin ulkona lunta kolaten. Taisikin 

olla jopa toinen kerta tänä talvena, kun tarvitsi lumikolaan tarttua. :) Poikakin 

jaksoi juosta pienen kolansa kanssa niin reippaana äidin pikku apulaisena. 

 Kevättä odotan jo kovasti, mutta enpä silti jaksa tästä lumesta hirveästi 

harmistua. Poishan se sulaa ihan kohta kuitenkin. Tästä lähenevän 

kevään tuomasta valosta olen niin iloinen! Lapset menevät seitsemän 

maissa nukkumaan, ja juuri eilen tajusin lapsia nukuttaessani, että ulkona 

ei ole vielä tuohon aikaan aivan pimeää. Valo on niin piristävä ja upea asia!

 

 

 

 Äitini tuli tänään lapsia katsomaan, ja minä pääsin kampaajalle. On aina

yhtä rentouttavaa istua pari tuntia yksin ja lukea rauhassa lehtiä, kun ei 

tarvitse siirrellä lehden päällä istuvia ja tepastelevia lapsosia pois lehden 

päältä. Mitään radikaalia en ole hiuksilleni tehnyt moniin vuosiin. Vähän

väriä ja pitkien hiusten tasausta sekä kerroksia. Vähän tylsää ehkä, mutta

muuhun en rohkene. Lyhyempi polkkamalli minulla on ollut viimeksi yli 

kymmenen vuotta sitten ja silloin vannotin itselleni, että ei ikinä enää.

Kummasti tuo väri ja hiusten tasaus kuitenkin antaa ryhtiä ja uutta ilmettä. :)

Aamupäivällä poika pisti ravintolan pystyyn ja loihti äidille ja siskolle

herkkuja. Tyttökin oli kovasti leikissä mukana, ja tuttikin pysyi 

kummasti suussa, joten virkkaamani ruuat säilyivät tällä kertaa kuivina. 

 

Tyttö on viime viikkona harjoitellut sinnikkäästi kävelyä ja harjoitus on 

nyt palkittu. Enää ei pyllähdetä kumoon joka viidennen askeleen jälkeen 

vaan kävellään mallikkaasti huoneesta toiseen edestakaisin. Hyvin saman 

ikäisenä oppi myös poika aikoinaan kävelemään. Tuntuu kyllä ihmeelliseltä,

että kohta tuo äidin ja isin pieni vauveli on jo taapero! Ei voi ymmärtää tätä

ajan kulumista. Mutta ihanaahan se on, kun lapset kasvavat ja kehittyvät. 

Näinhän sen pitääkin mennä. :) 

 

 

Piristävää loppuviikkoa!

 

 

Virkattuja jäätelöitä ja porkkanoita

Taidan vähän toistaa itseäni näissä virkkailuissa. En vain mahda 
sille mitään, että näitä virkattuja herkkuja on niin mukava tehdä ja ne 
ovat niin ihania lasten leikeissä. Minulla myös sattuu olemaan noita 
herkullisen värisiä Miami-lankoja aika paljon jemmassa ja ne sopivat 
paremmin kuin hyvin näihin syötäviin juttuihin. Lupaan kuitenkin, 
että seuraava käsityöni tulee olemaan jotakin aivan muuta. :) 

Tällä kertaa syntyi jäätelötötteröitä ja muffinsseja. Pakko oli virkata myös 
muutama porkkana ja mansikka, ettei tämä elämä sentään aivan pelkäksi 
herkutteluksi mene. Pikkuleipiä, jäätelöpuikkoja ja donitseja olen tehnyt 
jo aiemmin. Ohjeita näihin löytyy aika hyvin googlettamalla, mutta hienoin
lopputuloshan syntyy, kun itse vähän soveltaa ja tekee niistä oman näköisiä. :) 
 

Luulen, että nämä syötävät virkkailut saavat nyt vähäksi aikaa riittää
meidän lapsosille. Vielä kun tyttökin vähän kasvaisi, niin lapset saisivat 
näillä varmasti yhdessä aikaan kivat leikit. Minä siirryn nyt seuraavan
käsityöprojektin pariin. Sormet jo syyhyävät päästä sen kimppuun. :)


Aurinkoista pakkasviikonloppua! :)

Uuden vuoden kynnyksellä

Jospa ehtisin vielä tämän vuoden puolella ilmoitella 

itsestäni. Pidin kunnon taukoa bloggailusta. Ei vain jaksanut 

yhtään innostaa, joten en viitsinyt väkisin tänne mitään 

kirjoitella. Pitkä joululoma mummuloissa oli tarpeellinen 

irtiotta arjesta. Nyt jaksaa taas touhuta lasten ja kotitöiden 

parissa. Ja eiköhän blogikin ala taas päivittyä tuttuun tahtiin.

Tämän postauksen kuvissa on lasten saamia joululahjoja.  :)

Tämän vuoden ihanin asia on ehdottomasti ollut suloisen

pikku prinsessamme syntymä. Tyttöä ajatellessa vasta tajuaa,

kuinka nopeasti vuosi onkaan kulunut. Enää kolme kuukautta

ja vietämme jo hänen ensimmäistä syntymäpäiväänsä!

Toinen ihana, mutta myös vuoden raskain projekti on

ollut oman kodin rakentaminen. Monta kyyneltä ja hikipisaraa

on vuodatettu, mutta henki ja jopa järkikin on säilynyt. 

Unelman toteutuminen on koko ajan lähempänä ja 

haaveissa on päästä muuttamaan ensi vuoden aikana.

 

Ihanaa, kun olette kulkeneet kanssani tämän vuoden, jaksaneet 

kommentoida ja kannustaa! <3 Nähdään taas ensi vuonna!

HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOILLENI

INSPIROIVAA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014!

Arvonta sadan lukijan kunniaksi

Blogillani on nyt 100 kirjautunutta lukijaa! Olen hyvin iloinen teistä jokaisesta 
ja tulen aina tosi hyvälle mielelle, kun huomaan uuden lukijan tulleen mukaan
 joukkoon. Sadan lukijan kunniaksi on ehdottomasti laitettava arvonta pystyyn. 

Tässäpä siis, olkaa hyvät! 

Ensimmäisenä palkintona on syötävän herkullisia virkattuja leivonnaisia: 

kaksi donitsia, kolme muffinssia ja viisi pikkuleipää. Leivonnaiset olen 
virkannut Novitan ihanan värisistä Miami-langoista. Näiden kanssa saavat 
pienet herkkusuut varmasti upeat leikkikahvihetket aikaan!

  

 

Toisena palkintona on kutomani kaksi kaunista tiskirättiä, vai pitäisikö sanoa

tiskiliinaa. Nämä olen kutonut Novitan Bambu-langasta ja ohje löytyy täältä.

Arvonnan säännöt:

1 arpa olemalla lukija tai kirjautumalla nyt uudeksi lukijaksi ja 

kommentoimalla tähän postaukseen.

2 arpaa olemalla lukija tai kirjautumalla nyt uudeksi lukijaksi, 

kommentoimalla tähän postaukseen sekä 

linkittämällä tämä arvonta omaan blogiisi.

Muistathan mainita kommentissasi, monellako arvalla olet mukana.

Linkittäessä voit käyttää ensimmäistä kuvaa.

Arvonta-aika on 30.11. saakka.

(Palkinnot ehtivät siis hyvin myös pukinkonttiin!)

Onnea arvontaan! :)