Parisuhteen hoitoa ja raksajuttuja

Meillä olikin viime viikolla vähän erilainen perjantai miehen kanssa. Miehen työpaikalla oli vuosijuhlat ja saimme pitkästä aikaa kunnolla parisuhdeaikaa. Menimme työporukan kanssa syömään herkullisen kolmen ruokalajin illallisen ja illan päätteeksi saimme vielä aikamoisen musiikillisen elämyksen, kun bändi pääsi lavalle. Musiikki ei ehkä ollut ihan meidän makuumme, mutta hauskahan sitä menoa ja meininkiä oli hetki katsella ja kuunnella.

Me taisimme lähteä pois siinä vaiheessa, kun monet vasta pääsivät vauhtiin, mutta emme suinkaan suunnanneet kotia kohti. Äitini oli tullut lapsia hoitamaan ja hän määräsi meidät yöksi hotelliin. Me teimme kiltisti työtä käskettyä, vaikka vähän jännitti olla ensimmäistä kertaa yö erossa pikkupoitsusta. Hän täyttää kuitenkin jo vajaan kuukauden päästä vuoden, joten tiesin hänen pärjäävän mummun kanssa vallan mainiosti. Poika ei ole saanut tippaakaan korviketta, niin kuin eivät nuo isommatkaan lapset, joten periaatteen naisena en edes harkinnut hankkivani sellaista nytkään. Mieluummin pumppasin säälittäviä puolen desin satseja useampana päivänä talteen, niin nihkeää kuin se olikin. Hyvin oli poika nukahtanut illalla puuron jälkeen maidon kanssa ja yöllä sekä aamullakin oli tutun makuinen maito maistunut pullosta. Päivällä kotiin saavuttuamme minä olin vähintään yhtä iloinen jälleennäkemisestämme kuin poika. Kun normaalisti imetän illan ja aamun lisäksi monta kertaa yössä, niin olo oli vähintäänkin tukala. Onneksi poika tulikin heti tissille ja nautiskeli oikein pitkän kaavan mukaan. Nyt täytyykin aloittaa pojalle imetyksen ohella lehmänmaitotreenit, niin mahdollinen seuraava kerta menee vielä kivuttomammin.

 

Ilta oli kyllä kokonaisuudessaan oikein mukava. Ruoka oli todella hyvää ja seura oli tietysti mitä parhain. <3 On se vain mukava päästä oman kullan kanssa rauhassa viettämään iltaa (ja yötä ;)) ja unohtaa hetkeksi kaikki arkiset jutut ja lapsetkin. Nukuin hotellissa paremmin kuin aikoihin. En herännyt yön aikana kertaakaan ja nukuin jopa puoli yhdeksään asti aamulla. Joku lapsista kun on herännyt jo useamman kuukauden joka ikinen aamu kuudelta (ja siihen yöheräilyt päälle), niin olipas aika virkistävää nukkua välillä myöhempään. Ja miten piristävää onkaan pukeutua välillä hienommin. Mieskin oli niin komeana pikkutakissaan. Ai että! Otimme oikein yhteiskuviakin minusta ja miehestä ennen juhlaa, mutta niin tyytyväinen kuin olinkin asuuni, niin kuviin en kuitenkaan ollut tyytyväinen, joten ne jäävät nyt valitettavasti julkaisematta. :D

Postauksen kuvitus on nyt sitten tällä kertaa kodinhoitohuoneesta. Tykkään tosi paljon tuosta valkoisen ja kauniin ruskean yhdistelmästä.

Mukavaa uutta viikkoa!

Puolivuotias ja amerikkalainen juustokakku

Voitteko uskoa, että meidän pikkuinen vauveli on jo puoli vuotta vanha?! Minä en meinaa uskoa sitä, en sitten millään. Aika kuluu aivan liian nopeasti ja lapset kasvavat silmissä. Mutta minkäs teet! Eipä sille oikein mitään mahda. Onneksi voi aina ottaa lapsista kuvia ja videoita, joita sitten myöhemmin katsella.

Kiinteitä ruokia on nyt maisteltu muutamana päivänä. Keitin perunaa ja porkkanaa, kun niitä sattui kaapissa olemaan. Hauskoja ilmeitä ja irvistyksiä saatiin videolle ensimmäisellä maistelukerralla, mutta eiköhän nuo kunnon pöperöt rupea tässä pikku hiljaa maistumaan. Kiinteän ruuan ohella haluan jatkaa imetystä vielä pitkään, jos poika vain on samaa mieltä asiasta. Jos hän on yhtään isoveljeensä ja -siskoonsa tullut, niin eipä ole pelkoa kovin pikaisesta imetyksen lopetuksesta.

 Pikkuveli on juuri oppinut ryömimään ja nyt mikään ei enää estä häntä sotkeutumasta isompien lasten leikkeihin. Hän ryömii salamana kiinnostavien tavaroiden luo niin, että matot menevät kurttuun siinä tohinassa. Pari viikkoa sitten hän myös nousi konttausasentoon ja siinä hytkytään päivittäin pitkiä aikoja. Välillä poika nostaa vielä polvetkin ylös ja on niin kuin lentoon lähdössä. Kaikista uusin temppu on lähes istumaan peruuttaminen konttausasennosta. Siinä ei kyllä kovin hyvin aina käy, kun istuminen ilman tukea ei vielä suju yhtään. 

Äidin mielestä ei olisi mitään kiirettä oppia kaikkea uutta niin kovin nopeasti. Tämä suloinen hymypoika saisi pysyä pienenä sylivauvana vielä pitkän tovin, mutta kun on niin kova kiire päästä isompien leikkeihin mukaan.
 

 

Lupailin isänäpäivänä tekemäni juustokakun reseptiä, joten tässäpä tulee. Paistettu juustokakku tuo ihanaa vaihtelua liivatejuustokakuille, joita tulee useammin tehtyä. Olen leiponut tätä Amerikkalaista juustokakkua kerran aikaisemminkin ja muistin kyllä aivan oikein, että tämä on todella herkkua! Itse syön oikeastaan kaikki makeat leivonnaiset mieluiten jääkaappikylmänä. Jäiset mustikat ja varsinkin vadelmat sopivat tämän kakun makuun aivan täydellisesti! Reseptin olen napannut täältä. 

Amerikkalainen juustokakku

Pohja:

200g Digestive-keksejä

100g sulatettua voita

Täyte:

400g Philadelphia-tuorejuustoa

150g crème frâichea

1 1/3dl sokeria

4 kananmunaa

2tl vaniljasokeria

2tl sitruunamehua

1. Murenna keksit. Sekoita sulatetun voin kanssa. Painele keksimuruseos voidellun irtopohjavuoan (halkaisija 24 senttiä) pohjalle. Nosta vuoka kylmään odottamaan.

2. Sekoita tuorejuusto, crème frâiche, sokeri, vanilja-aromi ja sitruunamehu kulhossa. Riko munat yksitellen täytteeseen. Sekoita vatkaimella tasaiseksi.

3. Levitä täyte keksipohjan päälle. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

4. Jätä kakku huoneenlämpöön jäähtymään. Nosta jäähtynyt kakku kylmään, ja anna sen jähmettyä 4–6 tuntia, mielellään seuraavaan päivään.

 

Kriittiset vaiheet:

 
– Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Leikkaa ylimääräinen paperi pois.

– Painele keksimuruseos tiiviisti vuoan pohjalle, jotta kypsä kakku pysyy leikatessa kasassa.

– Nosta täytteen raaka-aineet ajoissa huoneenlämpöön. Niiden tulee olla samanlämpöisiä, jotta täyte ei juoksetu.

– Jos leivot kakun ohjeessa mainittua pienempään vuokaan, se tarvitsee pidemmän paistoajan. Jos teet kakun suurempaan vuokaan, paistoaika lyhenee. Kakku on kypsä, kun se hytisee kevyesti vuokaa heiluttaessa, mutta ei aaltoile.

– Jos kakun pinta tummuu uunissa liikaa, peitä vuoka leivinpaperilla. Ruskistunut juustotäyte maistuu karvaalta.

– Kakun pinta laskee uunista ottamisen jälkeen reilusti, mutta se on silti kypsä. Anna kakun hyytyä rauhassa viileässä useita tunteja.

Tätä kakkua suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Mukavaa viikonloppua!

Maitohanat kiinni

Niinpä vain päättyi jälleen yksi imetysrupeama, tällä kertaa puolentoista vuoden sellainen.

Poikaahan imetin 1v 2kk ja minua on jälkeenpäin monta kertaa harmittanut, miksen jatkanut pidempään. Pojan aikaisia imetysmietteitä voit lukea tästä postauksesta. Nyt oli sitten ajatuksena imettää vähintään tuo puolitoista vuotta, vaikka vielä kuukausi sitten kyllä mietin, että varmaan jatkan vieläkin pidempäänkin, kun en yksinkertaisesti jaksa yrittää vieroitusta. Tyttö saattoi itkeskellä 10 kertaa yössä ja imetys oli varmin ja nopein tapa saada tyttö jatkamaan uniaan. Tytön ollessa vuoden ikäinen lopetin yöimetykset jo kerran (siitä kerroin täällä), mutta nehän palasivat pian uudestaan. 

Pari viikkoa sitten olin niin väsynyt tuohon tunnin, parin välein heräämiseen, että en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa imetys kokonaan, vaikka muuten olisin aivan hyvin voinut vielä jatkaakin. Kai se on aika paljon oma vikani, kun olen molemmat lapset totuttanut pienestä vauvasta pitäen siihen, että maitoa on tarjolla läpi yön. Tottuttu tapahan tuo yöheräily varmasti pitkälti on, ja varmaan siihen monesti riittäisi se tutti ja silittely, mutta kun niiden toimivuudesta ei ole sataprosenttista varmuutta, niin ei niitä uskalla yön pimeinä tunteina aina kokeilla.

Muutamana ensimmäisenä vieroitusyönä tyttö prostestoi aikalailla, mutta sen jälkeen hän on tyytynyt nukahtamaan kyljellään minua vasten ja kädet kaula-aukosta paitani sisällä. Tuttua ja turvallista läheisyyttä. Yleensä hän onneksi kierähtää itse sivuvaununa olevaan sänkyynsä juuri ennen nukahtamista, niin kuin teki imetysaikanakin. Se onkin aika huvittava rituaali ottaen huomioon, että pudotus meidän sängystämme tytön sänkyyn on reilu 20cm. Kummasti tyttö vain jää pudotuksen jälkeen niille sijoilleen ja nukahtaa. :)

Tytön vaatteet Pomp de Lux

Tyttö on ollut kohta kaksi viikkoa ilman äidinmaitoa ja nukkuu jo yöt huomattavasti paremmin. Hän saattaa nukkua jopa iltayhdeksästä aamuneljään saakka ilman heräämistä, mitä ei ole tapahtunut ikinä ennen. Joinakin öinä on sitten aamuyöstä vähän valvoskeltu, mutta välillä on nukuttu mukavasti aamuun saakka muutamalla tutinlaitolla. Tyttö on niin suloinen, kun tulee välillä vielä vanhasta muistista syliin ja hakeutuu imetysasentoon, jos häntä väsyttää tai jos on tullut joku pipi tai muu harmitus. Joitakin kertoja olen sitten leikilläni antanut tissiä, mutta tyttö on hetken imettyään todennut, että "poppu" eli loppu. :D

Imetyksen onnistuminen kun ei ole mikään itsestäänselvyys, niin kiitollinen saan olla, että imetys sujui tytön kanssa muutamia haastavampia ajanjaksoja lukuunottamatta näin mukavasti ja onnistui näin pitkään. Tytölle maistuu onneksi myös lehmänmaito hienosti, mikä on hyvä juttu. Poika kun ei oikein koskaan oppinut pitämään siitä ja aina saa laskeskella jogurtti-, jäätelö- ja viiliannoksia, olla tuputtamassa juustoa ja raejuustoa, jotka eivät ole enää vuoteen maistuneet ja antaa vielä varmuuden vuoksi kalkkitabletteja päälle.


Mitäpä mietteitä teillä lukijoilla on taaperoimetyksestä, vieroituksesta tai imetyksestä yleensä?

Irtiotto arjesta

Meillä on nyt vähän yli vuosi raskasta rakennusarkea takana ja miehen kanssa 
kaipasimme edes pientä irtiottoa rakentamisesta ja lastenhoidosta. Viimeksi olimme miehen kanssa kahdestaan yötä pois kotoa kaksi vuotta sitten pojan ollessa reilun 
vuoden. Oli siis jo aikakin lähteä pienelle hengähdyslomalle ihan kaksin. :)

Veimme lapset mummulaan ja lähdimme miehen kanssa kesäiseen Vaasaan. 
Mies oli varannut meille huoneen Hotel Kantarelliksesta, jossa yövyimme 
myös kahden vuoden takaisella lomallamme. Kantarellis on viihtyisä hotelli 
aivan keskustassa, ja lähes kaikissa huoneissa on oma sauna ja poreamme!

Hyvää teki olla välillä aivan kahdestaan; syödä hyvin, yöpyä hienossa hotellissa
ja nukkua ilman häiriöitä! Itseasiassa nukuimme niin hyvin, että melkein jäi
hotelliaamiainenkin syömättä, kun emme laittaneet herätystä. :D Olisi ehkä 
hieman harmittanut, jos se olisi jäänyt väliin. Enpä olekaan useampaan 
vuoteen nukkunut näin pitkiä yhtäjaksoisia unia! 

Sunnuntaina kävimme vierailulla Strömsössä. Pitsikaiteinen kuisti oli erityisen 
kaunis. Monia muitakin hienoja yksityiskohtia löytyi alueen rakennuksista. 

Lapset olivat viihtyneet vanhempieni luona paremmin kuin hyvin. Aika oli 
kulunut kuin siivillä uiden, ahomansikoita poimien, keinuen ja muita kesäisiä 
juttuja touhuten. Tyttökään ei ollut meitä ikävöinyt, mitä nyt yöllä oli kaivannut 
syliä ja taputellut kiukkuisena mummun rintamusta maidon toivossa. Omasta 
puolestani voin sanoa, että käsinlypsäminen oli reissussa aika tarpeellinen taito, 
kun ottaa huomioon, että imetän tyttöä vielä noin 5-10 kertaa vuorokaudessa. :D

Katsotaan, olisiko seuraava postaus taas talolta. Loputkin vuorilaudat 
alkavat nimittäin olla ihan pian paikoillaan. :)

Tilkkupeitto ja yökuulumisia

Sain eilen valmiiksi tilkkupeiton, jonka ompelin tytölle päiväpeitoksi. 
Tilkkutyöt ovat kiehtoneet jonkin aikaa, mutta en ole aiemmin uskaltanut 
hommaan ryhtyä. Nyt, kun sain tämän ensimmäisen peiton valmiiksi, 
niin innostus sen kun lisääntyi. Ei varmasti jää viimeiseksi tilkkupeitokseni! 
Tosin hetki täytyy hengähtää, ennen kuin alan uutta peittoa väsäämään. 
Sen verran siinä oli kuitenkin tekemistä.

 Peittoon valitsin ihania vaaleanpunasävyisiä kankaita. Valkoisen kankaan piti 
olla luonnonvalkoista, mutta ei se siltä kyllä näytä muiden kankaiden rinnalla. 
Valkoisiin tilkkuihin virkkasin kukat koristeiksi. Peiton takakappale on 
valmista vanullista tikkikangasta. Peiton koko on noin 110x160cm.

Sitten vähän meidän 1-vuotiaan neidin yökuulumisia. Muutama viikko sitten 
oltiin tultu siihen pisteeseen, että minun oli pakko lopettaa tytön yöimetys. Hän 
saattoi itkeä viidestä kymmeneen kertaa yössä, ja annoin hänelle joka kerta maitoa, 
kun en väsymykseltäni muuta rauhoittelukeinoa jaksanut yrittää. Ja tätä kun oli 
kestänyt jo ainakin puoli vuotta, niin eipä paljon naurattanut. 

 

  
Aiemmin en halunnut yöimetyksiä lopettaa, kun välillä oli aikoja, jolloin tyttö 
lakkoili täysin päivisin ja imetykset sujuivat vain yöllä. No, nyt joka tapauksessa yötarjoilun lopetus sujui yllättävän hyvin. Poika itki aikoinaan reilun vuoden 
ikäisenä monta yötä, kun ei saanut maitoa, mutta tyttö ei ollut moksiskaan. 
Yöt ovat sujuneet nyt paljon paremmin ja joinakin öinä tyttö on herännyt vain 
kerran tai kaksi ja jatkanut uniaan vesitilkalla tai tutilla ja silittelyllä. :)

Body Kappahl, Newbie. Housut H&M, kirpparilöytö.

Aluksi annoin tytön nukkua edelleen vieressäni, mutta nyt hän on nukkunut 
noin viikon omassa sängyssään, joka on kiinni meidän parisängyssä. Sekin on 
sujunut melko hyvin, mitä nyt välillä tyttö valvoskelee yöllä vähän ja haikailee 
äidin viereen. Minulla ei ole muuten mitään perhepetiä vastaan, mutta emme 
miehen kanssa kumpikaan saa kunnolla nukuttua, jos lapsi pyörii ja hyörii keskellä. 

Yön ja aamun rajaa olen pitänyt kello viidessä eli viideltä aamulla tyttö saa 
taas maitoa, jos haluaa. Päiväimetykset ovat nyt sitten hieman lisääntyneet, 
ja maitoa pyydetään taputtamalla äidin rinnuksia tai repimällä paitaa. Toisaalta 
myös tavallinen ruoka maistuu paremmin kuin aiemmin. Olen kyllä tosi tyytyväinen 
siihen, että tämä yövieroitus onnistui näinkin vaivattomasti. Vielä kun osaisi itsekin
mennä aikaisemmin nukkumaan, niin unta tulisi varmasti ihan riittävästi. :)


Nyt täytyy rientää lapsia nukuttamaan! 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

Onneli ja Anneli

Niin se talvi vain etenee auringonpaisteessa ja kirpsakassa pakkasessa. 
Kävin alkuviikosta katsomassa ystäväni kanssa Onneli ja Anneli -elokuvan. 
Olen lukenut jo pienenä tyttönä Onneli ja Anneli -kirjoja ja joku vuosi 
sitten ostin kootut kertomukset itselleni. Aivan satumaisen ihania kirjoja! 
Elokuvaversiota oli ilo katsella (mekot, sisustus, miljöö <3), mutta 
kyllä tässä tapauksessa kävi niin, kuin yleensäkin, että kirja päihittää 
elokuvan! :) Mielelläni olisin vienyt lapsenikin katsomaan Onnelin ja 
Annelin, mutta ovat vielä hieman liian pieniä. Juuri tämän kaltaisia 
lasten elokuvia haluaisin viedä heidät myöhemmin katsomaan.

Poika tykkää kovasti painia. Isin kanssa on tosi kiva painia, äidin kanssakin 

ihan ok ja välillä saa pikkusiskokin vähän painioppia. Otteet ovat välillä 

kovin rajut, mutta tyttö vain nauttii ja naureskelee, kun velipoika pyörittää.  

 Välillä täytyy vähän levätä.

Ja taas sitä mennään. :)

Olen pitkään odottanut, milloin saisin otettua tytöstä suloisia nukkumiskuvia. 
Pienenähän se onnistui helposti, kun vauva nukkui koko ajan, mutta nyt
 isompana homma on ollut haastavampaa, kun tyttö nukkuu päiväunet 
ulkona. Kovien pakkasten tultua aloin kuitenkin nukuttaa tyttöä sisällä 
ja se on vähän jäänyt päälle. On niin ihana itsekin loikoilla siinä samalla, 
kun tyttöä joutuu kuitenkiin silittelemään sen 10-30 minuttia, ennen kuin 
nukahtaa. Poika piirtelee, lueskelee tai leikkii hienosti sen aikaa itsekseen.

Sisällä nukuttaminen on auttanut imetystäkin niin, että tyttö on taas ihan
innoissaan juonut kuusikin kertaa päivällä (+ ne vähintään viisi kertaa 
yöllä :D). Välillähän tyttö lakkoili päivällä täysin ja suostui imemään vain 
yöllä. Tuntuu, että tyttö on myös nukkunut pidempiä unia sisällä. Olen
kyllä edelleen vaunu-unien kannattaja, mutta katsotaan, milloin maltan 
siirtää päiväunet takaisin ulos. Niin, aasinsilta oli nyt vähän pitkä,
mutta siis tänään sain viimein niitä nukkumiskuvia räpsittyä. Tässä
muutama teillekin nähtäväksi. Nukkuva lapsi on vain niin suloinen! <3

  Iloa loppuviikkoosi!

Pieni tutkija

Meillä asustaa pieni tutkija, ikää kohta 8,5kk. Tyttö on ollut yhtä 
nopea liikkeelle lähtijä kuin veljensäkin. Joissakin taidoissa jopa edellä 
poikaa. Vai olikos se niin, ettei lapsia saanut vertailla? :) No, joka 
tapauksessa ryömiminen on jo vaihtunut lähes kokonaan konttaamiseen, 
kun tyttö on huomannut, että siten pääsee vieläkin vikkelämmin. 

Ihaninta on, kun tyttö kuulee oven käyvän ja tajuaa isin tulevan

töistä. Tyttö konttii nopeasti ovea kohti aivan isin jalkojen juureen,

hymyilee suloisinta hymyään ja odottaa, että isi ottaa syliin. <3

Istumaan tyttö osaa nousta jo ihan itse. Tätä hommaa 

harjoitellaan vähän liian usein varsinkin nukkumaan mennessä. 

Tyttö on äidin, isin ja veljen hyväntuulinen hymytyttö. Omat lelut 

eivät kiinnosta juuri yhtään, mutta veljen lelut sitten sitäkin enemmän. 

Sylissä tyttö ei kauaa viihdy, kun on koko ajan touhuttava jotakin.

 Toinen nukahtamista hankaloittava taito on polvilleen ja 

seisomaan nouseminen. Äitiä vasten on niin mukava nousta ja 

ruveta samalla kovalla äänellä jutustelmaan "tää tää tää, 

vää vää vää". Ja seisomaan täytyy nousta ihan joka välissä. On niin 

mielenkiintoista, kun pääsee tutkimaan aivan uusia paikkoja! 

Tyttö nukkuu pääasiassa kahdet päiväunet, joskus vielä 
kolmannetkin. Yhtenä päivänä mentiin yksillä unilla, kun ei millään 
nukahtanut vaunuihin toisille unille. Kiinteitä tyttö syö tosi hyvin ja 
rinnalle rauhoittuminen meinaakin päiväsaikaan olla välillä tosi 
vaikeaa. Korvike meillä ei ole käytössä ollenkaan. Kaikki keinot on 
täytynyt ottaa käyttöön, että saisin tarpeeksi maitoa menemään. 
Yöllä kyllä sitten maito maistuu vähän liiankin hyvin.

Äidin vanha My Little Pony saa kyytiä

Meidän yöt ovatkin sitten melko mielenkiintoisia. Tyttö nukkui 

pari ensimmäistä kuukautta hienosti parilla heräämisellä ja 

imetyksellä, kunnes tuli pieni nuha ja tyttö rupesi heräilemään

useammin. Sitten kävi niin kuin pojankin kanssa aikoinaan, että 

rupesin unissani tarjoamaan jokaiseen pieneen äännähdykseen maitoa, 

ettei vauva herättäisi muuta perhettä, ja siinähän sitä sitten oltiinkin.

Pahimmillaan tyttö on huudellut unissaan tunnin välein ja yleensä 

vain tutti tai äidin maitopalvelu auttaa rauhoittumaan. Nyt on taas 

ollut vähän rauhallispia öitä, mutta kyllä kai sitä pitäisi jaksaa 

jotakin tehdä noiden öiden parantumiseksi. Omaan sänkyyn kokeilua

 tai yövieroitusta ehkäpä, mutta siinä tapauksessa täytyisi kyllä 

saada sitä maitoa menemään päivällä paljon enemmän. Poika 

nukkui meidän välissä vielä yli vuoden ikäisenä ja imetin öisin 

sen 5-10 kertaa. Vielä on siis toivoa, että saataisiin tytön 

yösyömiset lopetettua edes vähän aiemmin. :D

Tytön housut Newbie, body myös Kappahlista

Otan toki mielelläni vinkkejä vastaan noihin öihin liittyen!

Mikään unikoulu, jossa lapsi jätetään yksin itkemään sänkyynsä
ei tule kysymykseen, mutta lempeät keinot ovat tervetulleita.  :)

Sosetehtailua

Viime viikonlopun junareissu mummulaan onnistui tosi hyvin.

Poika oli innoissaan ensimmäistä kertaa junassa ja höpötti hassuja 
juttujaan niin, että kanssamatkustajienkin matka kului varmasti hyvin 
joutuisaan niitä kuunnellessa. Konduktöörin antamaa lasten junalippua 
on pitänyt esitellä kaikille ja se piti vielä liimata jääkaapin oveen. 

Päätepysäkillä sain napattua pari kuvaa pojasta. Kyllä nuo vanhat 
rautatieasemat ovat sitten kauniita kaikkine yksityiskohtineen!

Tyttö on noin kuukauden verran syönyt kiinteitä, ja niitä meneekin jo 
ihan mukavasti. Poikaa täysimetin puoli vuotta, mutta tytölle annoin 
ensimmäiset sosemaistiaiset pari viikkoa ennen puolen vuoden ikää. Tyttö 
on niin pikkuinen ja kova ryömimään ja liikkumaan, että kaipasi jo vähän 
lisäenergiaa. Otin uusia makuja käyttöön aika tiheään tahtiin ja hyvin on 
kaikki tytölle maistunut. Bataatti ja porkkana uppoavat takuuvarmasti 
makeutensa vuoksi, mutta yhtälailla maistuvat myös kukkakaali, peruna 
ja kesäkurpitsa. Nyt hän syö jo neljä isoa jääpalakuutiota kaksi kertaa 
päivässä ja puuroakin menee hyvä annos aamuin illoin. Rintamaitokin 
onneksi kelpaa edelleen hyvin, ja tarkoitus onkin imettää vielä pitkään.

 Kasvis- ja lihasoseet teen itse, mutta marja- ja hedelmäsoseet tulee usein 

ostettua kaupasta, kun ovat niin käteviä ja suht edullisia. Kasviksia keitän 
kerralla ison satsin, soseutan sauvasekoittimella ja laitan jääpalamuoteissa 
pakkaseen. Palojen jäädyttyä laitan ne pakkaseen pusseihin, joista niitä on 
helppo ottaa ja lämmittää. Tiedän, että monet eivät pakasta perunaa, koska 
sen koostumus muuttuu vähän erilaiseksi pakastaessa. Itse olen kuitenkin 
pakastanut myös perunaa, mutta olen varmuuden vuoksi soseuttanut 
sen yhdessä jonkun toisen kasviksen kanssa. Oikein maukasta on tullut! 

Kohta pitäisi ruveta keittelemään myös kalaa, lihaa ja kanaa. Ne hienonnan 
kasvisten tavoin sauvasekoittimella keitinliemen kanssa ja laitan niitä aluksi 
vain ihan pienen annoksen jääpalamuotteihin. Mausteita laitan ruokaan vasta 
lähempänä vuoden ikää ja hyvin on poika oppinut mausteisiakin ruokia syömään.

 Pojalle yritin vauvana pari kertaa syöttää kaupan kasvis/lihasoseita reissussa 
ollessamme, mutta eihän tuo niitä huolinut, kun oli äidin ruualle tottunut. Usein
kai käykin niin, että lapsi suostuu syömään vain joko itse tehtyjä tai kaupan soseita, riippuen siitä, mihin on aluksi tottunut. Myös itse tehtyjä kasvissoseita on helppo ottaa mukaan päiväreissulle. Pakkasesta vain sosepalat mukaan rasiaan ja sitten 
sieltä lämmitetään mikrossa samalla lailla kuin kaupankin soseet. Säilyvät vallan 
hyvin laukussa muutamia tunteja, kun sulaminen kestää kuitenkin jonkin aikaa.

Sekä poika että tyttö ovat syöneet alusta asti ihan tavallista kaurapuuroa. Eipä
ole tarvinnut hienontaa kauraryynejä tai ostella kaupan samettisenpehmeitä  valmispuurotetroja. Kaupan marjapuuroja on tosin joskus laukun pohjalla varalla, 
kun maistuvat kylmänäkin nälän yllättäessä. Mutta siis pointtina se, että kun ei 
ole opettanut noille sametin sileille puuroille, niin tavallinen puuro kelpaa mainiosti.
 

Olen täällä blogissakin useasti todennut, etten yhtään tykkää ruuan laitosta, 
mutta jos näitä soseita kerran viikossa keittelee ja pakastaa, niin eipä tuo nyt 
kovin suuri vaiva ole. Nämä itse tehdyt soseet tulevat aivan hurjan paljon 
halvemmiksi kuin kaupan soseet ja näissä ei taatusti ole ylimääräisiä lisäaineita. Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan, jos aihe on yhtään ajankohtainen! :)

Haikein mielin

Nyt se on loppu! Imetys siis. Johan sitä kestikin 1 vuotta 2kk ja 2vk. Itse asiassa äitini on imettänyt minua yhtä kauan. Jo ennen pojan syntymää toivoin kovasti, että imetys lähtisi sujumaan hyvin ja jonkin verran jännitinkin asiaa. Tavoitteena oli nuo suosituksen mukaiset maagiset 6kk täysimetystä ja osittaisimetystä vähintään vuoden ikään saakka. Nyt on tavoitteet saavutettu, vaikka oli meilläkin omat haasteemme. Aluksi imetin välillä itku kurkussa, kun teki niin kipeää. Tietyssä iässä poika ei suostunut imemään kodin ulkopuolella muuta kuin pimeässä huoneessa ja jokainen pieni rasahdus häiritsi pojan ruokahetkeä. Kamalat rintaraivarit olin jo melkein unohtanut, niin ja ne ensimmäiset terävät hampaat. Minulla oli kuitenkin kova halu saada homma toimimaan, enkä kyllä missään vaiheessa edes harkinnut luovuttamista. Mies oli myös koko ajan todella tärkeänä tukena ja kannustajana. 

Poika luopui itse päiväimetyksistä pian pääsiäisen jälkeen, mistä olin aivan ihmeissäni. Annoin maitoa jonkin aikaa vain illalla ja aamulla, kunnes pari viikkoa sitten jätin aamumaidotkin pois. Nyt lopetin sitten myös iltaimetyksen, eikä poika ollut moksiskaan. Muutaman minuutin itki, kun laitoin hänet ilman maitoa omaan sänkyynsä, mutta rauhoittui pian kuuntelemaan unilauluja ja nukahti. Voi, mikä hymy levisi pojan kasvoille, kun äitienpäivän kunniaksi annoin vielä viimeiset hörpyt.

Enpä olisi uskonut, että tämä vieroitus käy näin nätisti. Vielä reilu kuukausi sitten poika saattoi roikkui rinnalla kymmenen kertaa päivässä. Kummasti on alkanut ruokakin maistua, kun ei ole maha aina täynnä maitoa. Poika myös nukkuu ensimmäistä kertaa elämässään kokonaisia öitä. Vihdoin! Olo on huojentunut, mutta haikeuttakin on ilmassa. Yhteiset imetyshetket olivat meille molemmille tosi tärkeitä. Yksi vaihe pienen pojan ja pienen pojan äidin elämässä on päättynyt. Aika aikaansa kutakin.