Hyvää pääsiäistä!

 Tulin vain toivottamaan...

...oikein rauhallista pääsiäistä kaikille blogini lukijoille!

Helmililjoja

Lauantaina oli Pohjalaisen rakennusperintö ry:n kevätkokous meidän tulevalla asuinkylällä, ja sen yhteydessä saimme väkeä tutustumaan meidän pohjalaistaloomme. Tervehdykseksi sain suloisia helmililjoja, jotka tuovat kotiin ihanan keväisen tuoksun. Laitoin kukat vanhoihin Karhulan lasitölkkeihin. 

Sain jokin aika sitten mukavan yhteistyötarjouksen, ja siihen liittyen olen taas virkkaillut monenmoisia leikkiruokia ja -herkkuja. Näin pääsiäisen alla oli hauska virkata teemaan sopivasti kananmunia. Tästä yhteistyöprojektista kerron lisää myöhemmin.

 

Yhtenä aamuna lapset innostuivat askartelemaan pääsiäiskortteja sukulaisille. Niistä tulikin aika hienoja!

Aurinkoista pääsiäisviikkoa!

 

Neulepanta tytölle

Viime aikoina käsitöiden tekeminen on ollut vähän laiskanpuoleista. Minulla on aina ollut sama vaiva, että käsityölistalla olisi vaikka mitä ommeltavia juttuja, mutta en vain saa aikaiseksi kaivaa ompelukonetta esiin. Miten se voikaan olla niin vaikeaa? Ongelmahan on juuri se, että ei ole tilaa pitää ompelukonetta koko ajan valmiudessa ja on niin ärsyttävää aina kaivaa se kaapin perukoilta esiin ja tunkea taas takaisin sinne. Siksipä kehittelen aina jotakin virkattavaa tai kudottavaa, kun niitä on helpompi jättää kesken ja jatkaa milloin huvittaa.

Uuden kodin yläkerrassa on onneksi sitten "työhuoneen"-nimellä kulkeva huone, johon aion järjestää itselleni ompelupöydän ja sopivan lipaston tai kaapin kankaille ja muille käsityötarvikkeille. Mies tuokoon samaan huoneeseen sitten omat tietokoneensa ja laitteensa. Siellä voimme viettää rattoisia iltoja yhdessä lasten mentyä nukkumaan; minä ommellen ja mies koodaten. ;)

 
 

Tällä kertaa kudoin välityönä tytölle samantyylisen neulepannan, kuin itselleni aikaisemmin. Panta sopii mukavasti lyhyille ulkovisiiteille kerhossa tai kaupassa käydessä. Lanka on Novitan Pikku Pirtaa ja siitä olisi tarkoitus kutoa vielä tytölle sukat. Taitaa tosin jäädä ensi syksyyn, koska täksi talveksi on sukkia ihan riittämiin. :)

Näin kevättä odotellessa on vaikea vastustaa ihanan värisiä tulppaanikimppuja kaupassa käydessä. Olen entistä iloisempi siitä, että olen oppinut tykkäämään muistakin väreistä kuin valkoisesta ja vaaleanpunaisesta. Kyllä tuo keltainen tuo vain niin ihanan keväisen piristyksen!

Piristävää loppuviikkoa sinulle!

Pikkuveljen juhlat

Eilen pidimme viimein pikkuveljen juhlat. Hänen nimensä on ollut käytössä ja kaikkien tiedossa melkeinpä jo ennen syntymää. Raksakiireiden ja kaiken häslingin takia emme ole pitäneet kiirettä juhlien järjestämisessä, mutta nyt halusimme ne viimein alta pois. Onhan pojan syntymästä sentään jo viisi kuukautta. Ihan yhtä myöhään taisivat olla tytön juhlat aikoinaan ja ihan samasta syystä. Pikkuveli siunattiin seurakuntamme jumalanpalveluksessa ja sen jälkeen jatkoimme juhlia kotona läheistemme kanssa. 

 Juhlia suunnitellessa se hauskin homma on tietenkin tarjoilupuolen suunnittelu. Näin ainakin minulla. Tällä kertaa tarjoilu oli melko perinteistä. Suolaisena tarjottiin coctailpiirakoita ja munavoita, tonnikalatuorejuustoleipiä sekä uutena tuttavuutena kinkkurullia, jotka olivatkin tosi hyviä ja helppo tehdä. Ohjeen löysin täältä. Ihana saada suolaiselle puolellekin uusia vaihtoehtoja. Näitä tulee varmasti tehtyä uudelleen. Leivoin myös pitkästä aikaa vaniljapullia. Täytekakkuna oli takuuvarma mansikkakermakakku, jonka päälle tein kiilteen hyytelösokerilla. Juustokakun kanssa halusin vähän kikkailla ja tein sen tällä kertaa pilttupurkkeihin. Söpöjähän niistä tuli koristeluineen kaikkineen, mutta ensi kerralla taitaa juustokakku päätyä taas tavalliseen irtopohjavuokaan. :)

Nyt kun näitä kattauskuvia katselee, niin huomaan, että pöytä näyttää melko värittömältä. Jos ei suunniteltaessa ole huomannut miettiä, että suurimmassa osassa tarjottavista ei ole niin minkäänlaista väriä, niin olisi sitä ehkä voinut edes pöytää kattaessa laittaa ne esille vähän eri järjestykseen. Kaikki värittömät lajit ovat nyt vierekkäin ja täytekakku ja juustokakkupurkit, joissa olisi edes vähän väriä, ovat taas pöydän toisessa päässä. Mutta tämä on jälleen näitä juttuja, joilla ei ole oikeasti mitään väliä. Pistipähän vain silmään. :D

Pikkuveli oli koko juhlien ajan oma suloinen itsensä. Meidän ihana hymypoika! <3 Pikkuveli ei ole enää ihan mikään pikkuinen; taitaa olla pian saman pituinen ja painoinen, kuin tyttö oli vuoden iässä. :D Tänään poju nosteli jo mahaa ja pyllyäkin irti lattiasta mahallaan ollessaan, joten se on menoa kohta! Ihan meinaa itku tulla, kun ajattelee, että kohta tämäkään vauveli ei ole enää mikään vauva.

 

Pikkuveli sai lahjaksi ihanan Soivan tuutulaulukirjan, ja isosisko siitä jo lauleskelikin pikkuveljelle juhlien aikana. Tuo kirja on oiva apukeino vauvan päiväunille nukahtamisessa, kun laittaa vain napista kaikki laulut soimaan peräkkäin. Aiemmin meillä oli tässä käytössä se "normaali" Soiva laulukirja, mutta onhan näiden rauhallisten tuutulaulujen soidessa paljon mukavampi pikkuisen nukahtaa.

 

Sanoin miehelle, että nämä saivat sitten olla viimeiset juhlat tässä kodissa! Kaikkien kolmen lapsen synttärit ovat kevätpuolella ja vaikka muutto venyisi kuinka paljon tahansa, niin seuraavat juhlat tullaan järjestämään uudessa kodissa. :)

Seuraavaksi luvassa taas raksapostaus! Viime kerrasta onkin aivan liian pitkä aika!

 

Kesäinen Brita

 Saimme tänään ystäväpariskunnan meille kylään iltasella. Grillailun jälkeen maistui iki-ihana Britatorttu, jollaisen leivoin jo toista kertaa viikon sisällä. Enpä keksi paljon parempaa kesäherkkua kuin tuoreilla mansikoilla täytetty Britatorttu.

Tytön kanssa kävimme eilen poimimassa kesäkukkia maljakkoon. Aika kauniin kimpun saimmekin, kun keräsimme kirjaimellisesti lähes kaikki lähitienoon luonnonkukat. Jälleen yksi asia, miksi odotan maalle muuttoa niin kovasti. Siellä ei tarvitse etsiä kukkakimppuun kukkia kissojen ja koirien kanssa. Riittää, kun astuu ulos ovesta. :)

Tervetuloa uudet lukijat!

Ihana yllätys ja pääsiäismekko pupuneidille

Sain kokea eilen oikein kunnon aprillipäivän yllätyksen! Ystäväperhe oli kutsunut meidät luokseen kylään, mutta perillä odottikin joukko ystäviäni, jotka pitivät minulle vauvakutsut! Mies oli mukana juonessa ja hän suuntasi lasten kanssa takaisin kotiin, jonne myös ystäväperheen isä ja lapset tulivat kutsuja pakoon. Enpä ollut yhtään osannut odottaa vauvakutsuja enää kolmannen lapsen kohdalla. Oli kyllä aivan upea ilta ihanassa naisseurassa; sai jutella rauhassa raskaudesta, synnytyksestä, lapsista ja kaikesta muusta mahdollisesta ja syödä mahan täyteen herkullisia leipomuksia. Sain myös kauniin vaippakakun, käsihoidon sekä paketin tarpeellisia tuotteita, kuten tutteja, käsivoidetta ja liivinsuojia. Enpä olisi osannut piristävämpää iltaa toivoa tähän loppuraskauden vaivojen keskelle. :)

Pääsiäistä olen laittanut tosi vähän, mutta vanhan patakaapin päällä on sentään pieni pääsiäiseen sopiva asetelma. Sievä pupuneiti sai pääsiäiseksi uuden mekon, jonka virkkasin keltaisesta Novitan Kartano-langasta. Malli on omasta päästä. Viime vuonna virkkasin pupulle korin ja pieniä pääsiäismunia Novitan Miamista. Itse ommellun pupun olen voittanut Heidin blogiarvonnassa.

Keltainen on väri, jota olen parhaani mukaan välttänyt niin vaatetuksessa kuin sisustuksessakin viimeiset viisitoista vuotta. No, vaatetukseeni sillä ei ole edelleenkään mitään asiaa, mutta ainakin pääsiäissisustukseen se on nykyään vallan tervetullut piristys. Muutenkin olen perinnetalon rakentamisen myötä muuttanut asennettani värejä kohtaan. Vielä puoli vuotta sitten en olisi huolinut sisustukseen yhtään keltaista, vihreää tai sinistä, mutta nyt voisin hyvinkin kuvitella maalaavani esimerkiksi jonkun vanhan kaapin tai pöydän muuksikin kuin valkoiseksi. Onneksi emme ole ehtineet vielä aloittaa vanhojen huonekalujemme sutimista, sillä ne olisivat luultavasti kaikki nyt valkoisia. Havahduin tässä väriasiassa juuri ajoissa.

Nyt rauhoitumme pääsiäisen viettoon yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa.



Oikein iloista pääsiäistä kaikille!

Synttäreitä

Vietimme sunnuntaina lasten yhteisiä synttäreitä. Paikalla olivat mummut, papat, tädit, sedät ja serkut sekä muutama muu sukulainen. :) Jännitin vähän, kuinka jaksan tässä vaiheessa raskautta järjestellä juhlia, mutta kaikki meni tosi hyvin ja äitini tuli onneksi auttelemaan siivoiluissa. Juhlat olivat kaikenkaikkiaan onnistuneet ja mukava oli taasen nähdä kaikki läheiset saman katon alla.

Jälleen kerran hoidin tarjoilupuolen pääosin takuuvarmoilla, tutuilla ja turvallisilla, leipomuksilla. Leivoin porkkanakakkua, mansikkakermakakkua, kinkkupiirakkaa sekä tonnikalatuorejuustoleipiä. Kokeilin minä yhtä uuttakin reseptiä; tein ensimmäistä kertaa Kinderpiirakkaa. Olihan se makoisaa ja ihmeen hyvin onnistui tuo marmorointikin. Mitään sen kummempaa teemaa ei juhlissa ollut. Mitä nyt katossa ja kakuissa oli Tilda-viirinauhoja koristeina. 

Lapset saivat jälleen todella mieluisia lahjoja ja niistä riittää iloa pitkäksi aikaa. Tyttö nukkuu saamansa Sylvanian familys -vauvapupun kanssa ja uloskin se pitää saada haalarin taskuun. Pupua kutsutaan tietenkin meidän tulevan vauvan nimellä, sillä onhan meillä jo ennestään isi- ja äitipupu sekä tyttö- ja poikapupu. Meidän pienestä vauvelista on tullut reipas 2-vuotias tyttönen, jonka sanavarasto ja oma tahto huimaa välillä äidin päätä. Sen verran innoissaan tyttö hoitaa pupu- ja nukkevauvojaan, että eiköhän hänestä hyvä isosisko ja äidin pikku apulainen tule uutta vauvaakin hoidettaessa. Poika taas on elementissään rakentaessaan jotakin vaihe vaiheelta ohjeiden mukaan. Kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä riittää vaikka muille jakaa, kun on kyseessä joku uudelleen rakennettava ja purettava härveli.

4-vuotias "insinöörinalku" uuden junansa kimpussa.

Mukavaa viikon jatkoa!

Keväisiä tulppaaneja

Sain viikonloppuna kaivattua omaa aikaa, kun mies ja lapset lähtivät kokonaiseksi vuorokaudeksi mummulaan. Kyllä oli ihana nukkua yksi yö kunnolla ja touhuilla kotona omia juttuja. Pari käsityötä sain valmiiksi ja jopa ruuan laitto ja kaappien siivoilu oli mukavaa, kun sen sai tehdä ilman häiriöitä. :)

Kauniit tulppaanit tuovat ihanan keväisen tuulahduksen kotiin. Miten voikaan noin pienestä asiasta, kuin itse ostetusta kukkakimpusta saada niin hyvän mielen. :)

Sain viimein ostettua kehykset Poster Misteriltä yhteistyössä saatuun kevätesikko-julisteeseen. Seinälle asti taulu ei taida täällä vuokra-asunnossa päästä, mutta hyvältähän tuo näyttää tuossa seinään nojaillessakin. Sievä pieni puinen kiulu on pappani tekemä.

Tulppaanien tuoksuista viikkoa!

Vanha laatikkopöytä

Pohjalaistalomme alakerta alkaa olla pikkuhiljaa kalustettu, sillä löysimme viimein tärkeän puuttuvan huonekalun. Olemme sinnitelleet tähän asti miehen vanhalla neljän hengen ruokapöydällä. Pöytä oli taattua Ikean laatua ja teki kyllä hyvin tehtävänsä, mutta sitä en olisi missään nimessä huolinut edes väliaikaisesti uuteen taloomme. Laitoin sen nettiin myyntiin ja se haettiin onneksi lähes samantien pois. Eipä tule ikävä. :D

Etsimme pitkää vanhaa laatikkopöytää ja mies löysikin juuri sopivan ja vieläpä sopivan hintaisen netistä. Pöytä on suuri, 220x90cm ja siinä on irrotettava kansi. Kannen alta löytyy vanhanaikainen leivontakansi, jossa on vielä aikamoinen hiivan haju tallessa. Mies tekee luultavasti pöytään uuden kannen, kun ehtii. 

Laatikoiden ansiosta pöydän ääressä istuminen on hieman haastavaa. Mies on suunnitellut, että hän tekisi jalkojen alle viiden sentin korotuspalat ja tosiaan tekisi uuden kannen, joka olisi hieman ohuempi, kuin nykyinen ja noin 100cm leveä. Nämä muokkaukset helpottaisivat todennäköisesti ihan kivasti jalkojen mahtumista pöydän alle. Ennen aikaan näiden laatikkopöytien ääressä on tainnut olla pitkät penkit, jotka ovat olleet jonkinverran matalampia kuin nykyajan tuolit, joten istuminen on onnistunut paremmin.

Hiemanhan pöytä on suuri tämän hetkiseen asumukseemme, mutta mahtuupa kuitenkin. Pöydän värit eivät myöskään oikein silmiäni hivele, vaikka aika hempeitä ovatkin. Katselin netistä kauniita kukallisia GreenGaten vahakankaita, mutta pöydässä on nyt alle 15 euron vahakangas Minimanista. Oli hinnaltaan ja kuosiltaankin aika nappi vaihtoehto! Samanlainen meillä oli myös edellisessä pöydässä. Vaaleaksihan pöytä toki tullaan maalamaan,  ja silloin se ei enää vahakankaita tai muita peittoja tarvitsekaan. Kunnostettavia vanhoja huonekaluja meillä on sen verran paljon, että en uskalla edes arvata, milloin niiden kimppuun ehdimme. Mutta kaikki ajallaan! :)

Vanha keittiötölkki on hankittu joskus huutokaupasta.

Iloa ja aurinkoa loppuviikkoon!