Taloltahan tuo jo näyttää

Tämän viikon on mies yhdessä rakennusmiesten ja talkoolaisten

kanssa ahertanut hirsiseiniä pystyttäen, ja kovastihan tuo alkaa jo 
taloa muistuttaa! Lasten kanssa olemme myös touhuilleet 
tontilla, vieneet miehille ruokaa ja keittäneet kahvia.

Tästä se lähtee! Alakerran hirsiä jo paikoillaan. Upeat porakivet näkyvät 
parhaiten näissä ensimmäisissä kuvissa. Talon ympäriltä maan pinta 
nostetaan niin ylös, että vain porakivi jää näkyviin ja betonisokkeli jää 
maan alle. Saimme soviteltua kivet niin, että vain neljä kiveä piti katkaista. 
Lohkominen onnistui yllättävän kätevästi poravasaran ja kivikiilojen avulla. 

Sitten tarvittiin jo telineitä, jotka hieman pilaavat tunnelmaa, mutta
täytyy vain yrittää kuvitella talo ilman niitä, niin mahtavalta näyttää. :) 
Telineet ympäröivät taloa siihen saakka, kunnes katto saadaan päälle.

Miehet työn touhussa tiistaina. Aurinko paistoi pilvettömältä 
taivaalta. Mies on saanut rakennushommissa niin paljon 
aurinkoa, että ei voisi enää paljon mustemmaksi muuttua.

Alla olevassa kuvassa talon etupuolen kaikki hirret ovat paikallaan.
Päätykolmiot vielä puuttuvat. Pohjalaistalon kuisteja ei perinteisesti
 ole tehty hirrestä, vaan ne tehdään pystyrunkoisena. 

Tontti on tällä hetkellä aikamoinen sekamelska. Hirsiä on yhä siellä 

täällä ja alla oleva kuvakaan ei näytä vielä koko totuutta. Kuvan 

ulkopuolelle nimittäin jäävät vielä lukuisat lautapinot, purkutalon 

hirret ja loput porakivet. Eiköhän tontti rupea rakennushommien 

edetessä pikku hiljaa näyttämään tyhjemmältä.

Suuri kiitos vielä kaikille ystäville, sukulaisille 
ja kyläläisille talkooavusta! :)

Perustukset

Mies piti kesälomiaan toukokuussa ja oli tontilla lähes päivittäin 
kellon ympäri, välillä pidempäänkin. Sunnuntait ovat kuitenkin olleet 
lepopäiviä ja ne ollaan vietetty koko perhe yhdessä. Ihanaa, kun vihdoin 
on saatu jotakin konkreettista aikaan talon valmistumisen hyväksi.

Minä kun en tästä perustusten teosta juuri mitään ymmärrä, niin laittelenpa 
tänne lähinnä kuvia. Aluksi tontilla mylläsi kaivuri monta päivää. Soraa/
mursketta tuotiin yli kymmenen rekkakuormaa. Tehtiin tie ja kaivettiin 
piha ja talon paikka sekä viemäri-, vesijohto-, sadevesi- ja salaojaputket.

Tiivistetty murskepeti, jonka päälle tehtiin sitten varsinaiset perustukset.

Seuraavaksi oli vuorossa muottien ja raudoitusten teko.

Viime viikolla päästiin viimein valuhommiin.

Tällä hetkellä odottelemme betonin kuivumista ja seuraavaksi onkin vuorossa
vanhojen porakivien asettelu. Yritämme löytää kiville optimaalisen järjestyksen 
niin, että kiviä täytyisi katkoa mahdollisimman vähän. Noiden mahtavien 
järkäleiden käsittely ja lohkominen kun ei ole mitään ihan helppoa hommaa.

 Lopuksi vielä kuva meidän hirsikehikosta, jota veistetään parhaillaan. 

Kuva on parin viikon takainen, joten nyt ollaan jo paljon pidemmällä. 
Joskus juhannuksen jälkeen pitäisi kehikon olla pystytyskunnossa.  

Olen saanut totutella reilun kuukauden ajan yksinoloon lasten kanssa. Tätä se 
sitten tulee olemaan reilun vuoden ajan, jollei pidempäänkin, kun mies tekee 
kotiamme oman työn ohessa. Kyllä äidin ja isän sydäntä kirpaisi, kun yhtenä 
päivänä mies oli aamulla ollut rautakauppa-asioilla ja käväisi nopeasti vain 
hakemassa eväitä ja vaihtamassa vaatteita kotona. Poika tokaisi isille tämän 
taas lähtiessä, että "Heippa! Kiva, kun kävit kylässä!" Voi pientä! Pojalle tämä rakennusaika on varmasti raskas, kun ei näe isiä niin paljon. Itse olen jaksanut 
tähän mennessä yllättävän hyvin. Poika uhmailee ihan kiitettävästi, mutta

tyttö on edelleen niin kiltti ja tyytyväinen tapaus, että se helpottaa hommaa.

Pian se meidänkin talo kohoaa! En malta odottaa! :)