Pikku äiti

Meidän kolmevuotias tyttö on kova hoitamaan nukkevauvaa. Hän työntää vauvaa nukenvaunuissa, syöttää ja peittelee nukkumaan. Minun on pitänyt viimeisen puolen vuoden ajan ommella nukelle uusi peitto ja vähän vaatteita, mutta en vain ole saanut aikaiseksi ottaa ompelukonetta esiin. Tämä tuntuu olevan ainainen ongelma, vaikka tällä kertaa olin jopa leikannut tilkutkin valmiiksi ja laittanut ne nuppineuloilla kiinni toisiinsa. :D Eipä siinä sitten kauaa mennytkään, kun peitto ja tyyny olivat valmiit, ja tyttö otti ne samantien leikkeihin mukaan. Kankaat ovat iki-ihanaa Tildaa. Pojan omalle nukelle olen tehnyt joskus vastaavan tilkkupeiton mintunvihreästä kankaasta.

Olen jemmannut kaapin kätköihin tytön pieneksi jääneitä vaatteita, joihin on tullut joko isompi reikä tai pinttynyt tahra. Niitä en ole viitsinut kirpparille viedä ja niistä on näppärä ommella nukeille tai barbeille vaatteita. Barbeja tytöllä ei vielä olekaan (minun vanhat barbini odottavat kyllä jo mummulassa uutta leikkijää), mutta Kukka-vauva sai nyt uudet housut ja topin. Nämä tekeleet eivät kyllä kestä minkäänsorttista lähempää tarkastelua. Sen verran vähän olen ommellut mitään vaatteita ja minkäänlaista kaavaakaan en käyttänyt. Mutta ainakin vaatteet on helppo pukea nuken päälle, mikä oli tavoitteena, ja kankaat ovat nätit. Joku hamonen ja mekko täytyisi vielä ommella Kukan garderoobiin. :)

Vauvan nukkuessa täytyy pikku äidin vähän reuntoutua ja herkutella. Kehen lie tullut! :D Puisen teesetin tyttö sai joululahjaksi. Tuo mintunvihreä on kyllä niin nätti väri!

Postauksen innoittajana toimi tytön lisäksi mummun tuoma "Pikku äiti"-kirja. Nuo vanhemmat Tammen kultaiset kirjat ovat niin tunnelmallisia ja niissä on kauniit kuvitukset.

 

Olipas hauska tehdän pitkästä aikaa tällainen tyttömäisen pastellinen postaus! :)

 

Tilkkupeitto ja yökuulumisia

Sain eilen valmiiksi tilkkupeiton, jonka ompelin tytölle päiväpeitoksi. 
Tilkkutyöt ovat kiehtoneet jonkin aikaa, mutta en ole aiemmin uskaltanut 
hommaan ryhtyä. Nyt, kun sain tämän ensimmäisen peiton valmiiksi, 
niin innostus sen kun lisääntyi. Ei varmasti jää viimeiseksi tilkkupeitokseni! 
Tosin hetki täytyy hengähtää, ennen kuin alan uutta peittoa väsäämään. 
Sen verran siinä oli kuitenkin tekemistä.

 Peittoon valitsin ihania vaaleanpunasävyisiä kankaita. Valkoisen kankaan piti 
olla luonnonvalkoista, mutta ei se siltä kyllä näytä muiden kankaiden rinnalla. 
Valkoisiin tilkkuihin virkkasin kukat koristeiksi. Peiton takakappale on 
valmista vanullista tikkikangasta. Peiton koko on noin 110x160cm.

Sitten vähän meidän 1-vuotiaan neidin yökuulumisia. Muutama viikko sitten 
oltiin tultu siihen pisteeseen, että minun oli pakko lopettaa tytön yöimetys. Hän 
saattoi itkeä viidestä kymmeneen kertaa yössä, ja annoin hänelle joka kerta maitoa, 
kun en väsymykseltäni muuta rauhoittelukeinoa jaksanut yrittää. Ja tätä kun oli 
kestänyt jo ainakin puoli vuotta, niin eipä paljon naurattanut. 

 

  
Aiemmin en halunnut yöimetyksiä lopettaa, kun välillä oli aikoja, jolloin tyttö 
lakkoili täysin päivisin ja imetykset sujuivat vain yöllä. No, nyt joka tapauksessa yötarjoilun lopetus sujui yllättävän hyvin. Poika itki aikoinaan reilun vuoden 
ikäisenä monta yötä, kun ei saanut maitoa, mutta tyttö ei ollut moksiskaan. 
Yöt ovat sujuneet nyt paljon paremmin ja joinakin öinä tyttö on herännyt vain 
kerran tai kaksi ja jatkanut uniaan vesitilkalla tai tutilla ja silittelyllä. :)

Body Kappahl, Newbie. Housut H&M, kirpparilöytö.

Aluksi annoin tytön nukkua edelleen vieressäni, mutta nyt hän on nukkunut 
noin viikon omassa sängyssään, joka on kiinni meidän parisängyssä. Sekin on 
sujunut melko hyvin, mitä nyt välillä tyttö valvoskelee yöllä vähän ja haikailee 
äidin viereen. Minulla ei ole muuten mitään perhepetiä vastaan, mutta emme 
miehen kanssa kumpikaan saa kunnolla nukuttua, jos lapsi pyörii ja hyörii keskellä. 

Yön ja aamun rajaa olen pitänyt kello viidessä eli viideltä aamulla tyttö saa 
taas maitoa, jos haluaa. Päiväimetykset ovat nyt sitten hieman lisääntyneet, 
ja maitoa pyydetään taputtamalla äidin rinnuksia tai repimällä paitaa. Toisaalta 
myös tavallinen ruoka maistuu paremmin kuin aiemmin. Olen kyllä tosi tyytyväinen 
siihen, että tämä yövieroitus onnistui näinkin vaivattomasti. Vielä kun osaisi itsekin
mennä aikaisemmin nukkumaan, niin unta tulisi varmasti ihan riittävästi. :)


Nyt täytyy rientää lapsia nukuttamaan! 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

Tilkkupeitto

Toivoimme pojalle synttärilahjaksi omaa nukkevauvaa, jota hän

saa hoitaa sitten, kun äiti hoitaa vauvaa. Valitsimme Baby bornin 

pissaavan poikanuken. Ajatuksena on, että poika voisi nuken 
innoittamana oppia itsekin tuon pottaan pissaamisen jalon taidon. :)

 Äitini oli löytänyt nukelle vanhan puisen sängyn, johon 
ompelin tilkkupeiton, tyynyn ja patjan. Olen niin ihastunut noihin 
Tilda-kankaisiin, että voisin tehdä niistä vaikka mitä!  

Tämä oli ensimmäinen tilkkutyöni ja yllätyin kovasti, kun siitä 

tuli näinkin hyvä. Nyt voisin jopa uskaltautua ompelemaan 

jonkun suuremmankin tilkkutyön. Tulevalle vauvalle olisi kiva 

tehdä vaikkapa tilkuista päiväpeitto. Tulisi valmiiksi hieman 

nopeammin kuin virkattu peitto.

 Enää vajaa kuukausi laskettuun aikaan! Vauva myllertää kovasti
 ja yrittää työntää jäseniään mahan läpi. <3 Oma olo on 
raskas, väsynyt ja malttamaton, mutta onnellinen. Kohta on palkinnon 
aika! Pienimmät esikoisen vanhoista vauvan vaatteista on pesty 
ja laitettu valmiiksi lipaston laatikkoon. 

Odotan torstaita kuin kuuta nousevaa; silloin on viimeinen 
lääkärineuvola ja vielä mahdollisuus päästä ultrassa selvyyteen 
vauvan sukupuolesta. Neuvolan jälkeen onkin tarkoitus suunnata 
suoraan Kappahliin ostamaan suloisia pieniä Newbie-vaatteita. Kovat 
odotukset siis on, että vaatteiden väri selviäisi ultrassa. Neutraaleja 
valkoisia ja harmaita vaatteita on ihan tarpeeksi esikoisen jäljiltä: nyt
kaipaan vaaleansinistä tai -punaista! :)

Tervetuloa uudet lukijat! Teitä on jo tosi paljon :)