Naantalissa

Vietimme viime viikonlopun kesäisessä Naantalissa. Meidän oli tarkoitus käydä Muumimaailmassa jo viime kesänä, mutta emme silloin millään ehtineet pitää useampaa päivää vapaata raksalta, joten reissu jäi tälle kesälle. Heti, kun muutosta selvittiin, niin kahden yön reissu oli mahdollinen. Vähän kyllä miehen kanssa nauroimme, kun moni lähtee muuton jälkeen rentoutumaan etelän lämpöön, niin me lähdemme Muumimaailmaan. :D

  Lauantaina vietimme koko päivän Muumimaailmassa ja lapsille se oli kyllä aivan satumainen elämys. Ja onhan se aikuisellekin aika paljon mielenkiintoisempi ja viihdyttävämpi kohde kuin joku huvipuisto, jossa saa vain katsella, kun lapset pyörivät laitteissa. Pikkuveli vähän pelkäsi muumeja, jos ne tulivat liian lähelle (kun yritettiin ottaa yhteiskuvaa hahmojen kanssa), mutta muutaman metrin päästä hän katseli niitä oikein mielellään. Monenmoista ihmeteltävää ja tekemistä riitti ja illalla uni tuli osalle jo autossa ennen hotelliin pääsyä.

 

Sunnuntaiaamuna pistäydyimme Ikeaan ostamaan pari juttua uuteen kotiin sekä syömään. Sen jälkeen kiertelimme vielä kauniissa Naantalissa ja sen vanhassa kaupungissa.

  Lapsista tuli taas otettua kuvia vähän joka oven pielessä ja täytyyhän niitä tänne blogiinkin tallentaa. Tytön ihastuttava perhoskuvioinen virkattu mekko sopi hyvin vanhankaupungin ympäristöön. Se on tätini taidonnäyte kolmenkymmenen vuoden takaa.

Olipa kyllä mukava päästä pitkästä aikaa vähän kauemmaksi reissuun. Viime vuodet kun olemme matkailleet vain päiväseltään tässä lähialueella. Vaikka eipä siinä kotiseutumatkailussa mitään vikaa ole, kun kivoja kohteita on monia. Poika on jo toivonut ensi kesäksi tuttuja kohteita eli Stundarsia, Power Parkia ja Keskisen Tivolia.

Jännitimme kovasti viikonlopun säitä, mutta ihan turhaan; lämmintä oli koko ajan ja vain sunnuntaiaamuna Ikeassa ollessamme satoi vähän. Taisimmekin tehdä reissun aivan oikeaan aikaan, kun nyt näyttää ja tuntuu jo niin syksyiseltä ja sateiselta. Toivottavasti saisimme kuitenkin vielä vähän auringonpaistetta ja lämpöä tähän loppukesään! :)

Vihdoinkin kotona

Kyllä! Täällä sitä ollaan viikko totuteltu uudessa kodissa asumiseen! Pakkaaminen, vanhan ja uuden kodin siivous sekä muutto olivat melko hikistä puuhaa helteistä ja kiireestä johtuen, mutta apujoukkojen voimin niistä selvittiin. 

 Kolme vuotta ja kolme kuukautta, niin kauan me rakensimme ennen muuttoa. Tyttö on vain kuukauden vanhempi. Monesti, kun ihmiset kuulevat, miten kauan olemme rakentaneet, on kommentti jotakin tyyliin "sehän on mukava, että olette rakentaneet kaikessa rauhassa, kun on pieniä lapsiakin". Välillä tokaisen vain, että "niinhän se on", kun en jaksa ruveta selittämään. Totuus on kuitenkin se, että mies on ollut lähes joka arki-ilta ja lauantai nämä kolme vuotta raksalla ja nyt kesän ajan melkeinpä joka sunnuntaikin. Ja minä yksin kotona aluksi kahden, ja viimeisen vuoden ajan kolmen pienen lapsen kanssa. Mitenkään kovin rauhallisilta nämä kolme vuotta eivät siis ole tuntuneet. Meidän talon kaltainen massiivihirsitalo nyt ei vain rakennu oman työn ohessa ihan yhtä nopeasti, kuin pakettitalo kokopäiväisten työmiesten toimesta. 

Tytöllä jälleen yllään yksi tätini aikoinaan minulle virkkaamista mekoista

Nyt on joka tapauksessa se kauan odotettu etappi saavutettu ja olemme täällä edelleen keskeneräisessä kodissa, mutta nyt kaikki saman katon alla. Mies on käsitellyt lasten nukkumaan menon jälkeen keittiön tasoja ja emmeköhän me keittiön kaapit ja uunin sekä liedenkin saa kohta käyttöön. Siihen asti joudumme pärjäämään ilman laskutasoja ja syömään pelkkiä mikroruokia. Perunat ovat "keittyneet" mikrossa ihan hyvin ja tänään herkuteltiin mikrolätyillä. Mutta jopa minä, jolle ruuanlaitto on jokapäiväistä pakkopullaa, odotan, että saan keittiön kokonaan käyttööni ja pääsen taas laittamaan jotakin muutakin kuin mikroperunoita ja kaupan eineksiä.

Mummulastani löytyneet vanhat räsymatot halusin saada heti lattiaan väriä tuomaan. Niillä sai heti niin kotoisan tunnelman, kun muuten tavarat ja huonekalut hakevat yhä paikkaansa. Ikean Ektorp-sohvan tilalle kun saisimme kunnostettua joskus huutokaupasta ostamamme vanhan puusohvan, niin sitten alkaisivat aikalailla kaikki huonekalut olla vanhoja. Vanha vain kummasti viehättää, ei sille mitään mahda!

Vielä on hirvittävän paljon banaanilaatikoita ja epämääräisiä jätesäkkejä odottamassa purkamista. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi varmaan minunkin ruveta noudattamaan KonMari-oppia, koska ennen muuttoa en ehtinyt ja jaksanut käydä kaikkia tavaroita läpi. Kirpparitavaraa ja -vaatetta on kyllä kertynyt taas monta säkillistä ja itselllä on kova tavaraähky, joten vielä pitäisi saada kotia tyhjemmäksi. Kun vain saisi tuon miehenkin samalle päälle. Itsekin olen kyllä välillä huono luopumaan asioista, kun pienestäkin pahvinpalasta tai vastaavasta voi vaikka myöhemmin askarrella jotakin tosi kivaa jne. ;) Roskiin meillä ei siis paljon mitään käyttökelpoista heitetä, mutta onneksi on kirpparit, joihin voi hyvillä mielin viedä meille tarpeetonta tavaraa. 

Olen jo pitkään miettinyt, että muuton jälkeen haluaisin vaihtaa blogini nimen. Tämän hetkinen, yli neljä vuotta sitten keksitty nimi, kun ei kuvaa oikein millään lailla blogini nykyistä sisältöä. Mietinpä vain, että vaihtaako vain uusi nimi banneriin ja pitää blogin osoite ennallaan, vaiko tehdä kokonaan uusi blogi ja yrittää siirtää tämän blogin kaikki postaukset uuteen blogiin. Ilmeisesti tämä on jollakin konstilla mahdollista. Näitä vanhoja postauksia en kuitenkaan halua kadottaa. Jos sinulla on kokemusta, miten tämä nimenvaihdos kannattaisi toteuttaa, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan. :)

 

Ähtäri Zoo ja Kotieläintila + arvonta!

Sain lopputalvesta mukavan yhteistyötarjouksen ja vietimmekin tänään mukavan päivän Ähtäri Zoossa ja sen vieressä olevalla uudella Kotieläintilalla. Sää oli juuri sopiva eläinpuistovierailuun. Oli poutasää ja lämmintä, mutta ei kuitenkaan liian kuuma. Tässäpä kunnon kuvakavalkadi meidän päivästä.

 Tämän kesän uutuutena aivan eläinpuiston viereen on rakentunut mahtava pohjalainen pihapiiri aittoineen ja kivinavettoineen. Kotieläintilan 100-vuotias pohjalaistalo on siirretty Alavudelta. Kotieläintilalla voit siirtyä ajassa taaksepäin ja tutustua lukuisiin kotieläimiin, ratsastaa ponilla ja ruokkia piian tai rengin kanssa eläimiä. 

Viimeisen päälle tyylillä sisustettu päärakennus on täynnä vanhoja esineitä ihasteltavaksi ja ihmeteltäväksi. Löytyypä yhdestä hirsinurkkauksesta jopa kaunista vanhaa sabluunamaalausta. 

 

  Aittapuodista löytyy matkamuistoja ja Emännän kammarikahvilassa tunnelmallisen vanhan tyylin viimeistelevät ruusukuvioiset kaffikupit.  

 
Joku ehkä muistaa keväällä virkkaamani leikkiherkut ja -kasvikset. Ne päätyivät tämän yhteistyön myötä kotieläintilan päärakennuksen koululuokkaan lasten leikkikaluiksi.

 Sekä eläinpuisto että kotieläintila olivat kyllä lapsille tosi kiva elämys. Kiertelimme ihan rauhassa ilman kiirettä. Tyttökin innostui kävelemään pitkällä eläinpuistokierroksella lähes koko matkan, vaikka yleensä viihtyy hyvin tuplarattaissa pikkuveljen kanssa. Eläinpuiston mielenkiintoisimmat eläimet taisivat olla veikeät saukot ja tietenkin karhut suloisine pentuineen.

 

Koska eläinpuisto on vain kivenheiton päässä mummulasta, niin sinnehän riensimme taas illaksi uimaan ja saunomaan. Unikin tuli illalla hyvin nopeasti touhukkaan ja virikkeellisen päivän päätteeksi.

Vielä olisi vuorossa otsikossa lupaamani arvonta! Sain Ähtäri Zoolta 3+3 pääsylippua arvottavaksi blogini lukijoille! Pääsyliput ovat voimassa 20.5.2017 saakka ja niillä pääsee sekä eläinpuistoon että kotieläintilaan. Onpa ihana kiittää teitä lukijoita kaikista kommenteista ja kannustuksista näin kivalla arvonnalla! :)

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen. Kaikki saavat yhden arvan, myös kirjautumattomat lukijat. Anonyymit muistakaahan sähköpostiosoite. Arvonta päättyy lauantaina 16.7. puoliltaöin.

Onnea arvontaan!

*Yhteistyöpostaus, pääsyliput saatu*

Kesäisissä tunnelmissa

Lähdimme tänään pikkuveljen kanssa heti aamusta hakemaan yökyläläisiä kotiin mummulasta. Olin katsellut säätiedotuksia ja oletin, että päivä on sateinen, mutta mitä vielä! Välillä toki satoi, mutta suurimman osan ajasta oli aurinkoista ja lämmintä. Niinpä pääsimme jälleen uimaan ja nautiskelemaan aurinkoisesta kesäsäästä mummulan kauniissa pihassa.

Äitini oli taas löytänyt useamman minun vanhan mekkoni, jotka ovat nyt juuri sopivia meidän 3-vuotiaalle tyttöselle. Ainakin kolme tätieni virkkaamaa mekkoa on siis tänä kesänä käytössä, kaikki aikoinaan minulle tai siskoilleni virkattuja. Mekot menevät takuuvarmasti säästöön myös tuleville sukupolville. Tänään tytöllä oli päällään vaaleanpunainen ihanuus. <3 Mekon yläosa on virkattu ja alaosa kudottu.

  

Lasten nukutuksetkin sujuivat tänään kuin itsestään, sillä lähdimme ajelemaan kotia kohti vähän ennen nukkumaanmenoaikaa. Tyttö nukahti ensimmäisenä, jo ennen seitsemää, ja pojatkin olivat unessa ennen kuin pääsimme perille. Eipä tarvinnut muuta kuin kantaa kolme suloista nukkuvaa lasta suoraan sänkyihinsä. 


 Tahdon toivottaa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi blogiini! Mukava, kun löysitte tänne! :)

 

Makuuhuoneen lattia maalattu

Kävimme heti aamusta pikkuveljen kanssa neuvolassa saamassa kaiken kaikkiaan kolme rokotusta ja sen jälkeen piipahdimme läheiseen leikkipuistoon. Päiväunien jälkeen poikkesimme kirpparille ja sieltä suuntasimme tontille miestä moikkaamaan. Kyllä on hassua olla pikkuveljen kanssa kahdestaan, kun sellaista mahdollisuutta ei ole juuri ennen ollut. Ihanaa, kun ehtii keskittymään pikkuiseen vähän paremmin ja isommat saavat nauttia mummulassa olosta! 

Niin kuin eilisessä postauksessa lupailin, niin tässä tulisi nyt kuvia makuuhuoneen valmiista lattiasta. Mies maalasi lattian kolmanteen kertaan juuri ennen juhannusta ja nyt peittävyys on juuri sopiva. Maali on siis Ottossonin vaalean harmaata pellavaöljymaalia. Keittiön liesituuletin ja saareke pitäisi saada paikoilleen ja sitten voisi ruveta maalaamaan myös keittiön paneelikaappeja sekä lattioita. 

Pikkuvelikin ihmetteli maalattua lattiaa. Maalatut lankut tuntuivat kyllä ihanilta paljaita varpaita vasten. <3

Iloa ja auringonpaistetta viikkoosi!

 

Juhannuskuulumisia

Juhannukset on juhlittu ja arki jatkuu. Vietimme juhannuksen tuttuun tapaan Keuruulla Juhannuskonferenssissa. Olipas mukava, kun tällä kertaa kumisaappaat ja villapaidat sai jättää kassin pohjalle ja saimme kerrankin nauttia lämpöisestä ja sateettomasta juhannuksesta. 

Isommat lapset saivat maistaa ensimmäistä kertaa hattaraa. Olen aina ajatellut, että hattara on mitä pahinta myrkkyä, koska siinä on vain sokeria. Nyt sain tietää, että siinä on "vain" kaksi palaa sokeria, kun taas esimerkiksi kahden desin pillimehussa on jopa kahdeksan palaa. Yhteinen tai jopa molemmille oma hattara kerran kesässä ei siis ole kovin paha juttu. Pillimehuja tai muitakaan mehuja meillä eivät lapset saa kovin usein, joten siitäkään en ole kovin huolissani. Mutta kyllä tuo kahdeksan sokeripalaa kuulostaa ihan kamalalta, kun ottaa huomioon, miten paljon pillimehuja/mehuja monet lapset juovat pienestä pitäen.

 

Sunnuntaina ajelimme kotimatkalla mummulaan, jossa pääsimme uimaan ja saunomaan. Pikkuvelikin uskaltautui kahlailemaan ja leikkimään vedessä pitkän tovin. Isommat olivat myös ihan innoissaan, kun olivat odottaneet järveen pääsyä jo monta viikkoa. Poika ja tyttö jäivät mummulaan muutamaksi päiväksi, mies suuntasi talolle ja me pikkuveljen kanssa olemme purkaneet kasseja ja pesseet pyykkiä.

Huomenna täytyykin käydä talolla kuvailemassa valmista makuuhuoneen lattiaa. Kuvia luvassa sitten tänne blogiinkin. :)

 

WC:n allaskaappi ja kuulumisia

Meillä on ollut aikamoinen viikko takana. Pikkuveljeä on jouduttu käyttämään pariinkin otteeseen lääkärissä. Viime viikolla hänellä oli korvatulehdus ja hengityskään ei oikein kulkenut, joten jouduimme olemaan puoli päivää lastenosastolla. Juuri kun edellisestä taudista selvittiin, niin pikkuista pisti hyttynen silmän lähettyville ja seuraavana aamuna alaluomi ja osa poskea oli aivan turvoksissa. Lääkäriinhän sitä oli taas lähdettävä ja vaikka allergialääkettä saatiin, niin silmä oli edelleen illalla yöunille mentäessä yhtä hurja kuin aamullakin. Tänä aamuna näytti jo vähän paremmalta, mutta kyllä pieni on niin reppanan näköinen lähes umpeen turvonneen silmänsä kanssa.

Isompaa poikaa olemme kuskanneet tällä viikolla joka päivä uimakouluun. Samalla olemme käyttäneet ahkerasti uimahallin vieressä olevaa liikennepuistoa. Poika ajeli innoissaan polkuautoilla ja aika hyvin ne liikennesäännötkin jo jäivät mieleen. Pikkuveli nukkui sopivasti rattaissa tuon ajan ja tytön kanssa touhusimme viereisessä fiilispuistossa. 

Tuollaiset retkipäivät ovat kivoja aina välillä, mutta nyt kun on joka päivä pitänyt pakata lasten lisäksi mukaan kaikki mahdollinen tuplarattaista, varavaatteista, aurinkorasvoista (tai sateenvarjosita, niin kuin eilen) ja eväistä lähtien ja olla monta tuntia menossa, niin kyllä tällaisella kotona viihtyvällä on jo ihan ikävä niitä kotipäiviä. :D Itse en vain osaa nauttia arjesta, jos joka päivälle on monta harrastusta ja muuta menoa. Ja silloin kotikin näyttää juuri siltä, niin kuin nyt, kun täällä ei ole juuri ehditty kuin käydä kääntymässä. Tiskit on tiskaamatta, kaikenlaisia vaatemyttyjä on kaikkialla, lelut lojuvat pitkin ja poikin ja pyykkiä on kyllä pesty joka päivä (se yksi ja ainoa mieluisa kotityöni), mutta kaappeihin asti nitä ei ole ehditty viikata (lojuvat siis erinäisten lipastojen ja muiden tasojen päällä). Eilinen sadepäiväkin meni siivouksen suhteen harakoille, kun uimakoulun lisäksi tuli tuo lääkärikäynti ja talollakin vierähti useampi tunti. Mutta jospa tämä elämä taas rauhoittuisi, kun saadaan viimeinen uimakoulupäivä pulkkaan.

WC:n allaskaapiksi tuleva vanha patakaappi on saanut nyt kolmannenkin maalikerroksen. Kaappi on maalattu Uulan pellavaöljymaalilla. Sävy on vaalean siniharmaa Sade. Sävyn valitsimme sopimaan WC:n tapettiin. Yleensä en juurikaan tykkää sinisestä sisustuksessa, mutta tämä on minusta tosi kiva sävy, eikä ollenkaan liian sinertävä. Vähän tuollainen pastellisävyinen ja nehän sävyt minulle passaavat aina. :) Kaappiin jätettiin sen alkuperäinen nuppi paikoilleen. Se on itseasiassa aika nätti (ja oli niin tiukassa, ettei sitä oikein saanut pois :D). Avainta ei ollut enää tallessa, joten mies paikkasi avaimenreiän umpeen.

Alla vielä kuva patakaapista alkuperäisessä keltaisessa maalissaan, joka vaikutti lateksimaalilta. Aika hieno muutos, vai mitä! :)

Rentouttavaa viikonloppua!