Naantalissa

Vietimme viime viikonlopun kesäisessä Naantalissa. Meidän oli tarkoitus käydä Muumimaailmassa jo viime kesänä, mutta emme silloin millään ehtineet pitää useampaa päivää vapaata raksalta, joten reissu jäi tälle kesälle. Heti, kun muutosta selvittiin, niin kahden yön reissu oli mahdollinen. Vähän kyllä miehen kanssa nauroimme, kun moni lähtee muuton jälkeen rentoutumaan etelän lämpöön, niin me lähdemme Muumimaailmaan. :D

  Lauantaina vietimme koko päivän Muumimaailmassa ja lapsille se oli kyllä aivan satumainen elämys. Ja onhan se aikuisellekin aika paljon mielenkiintoisempi ja viihdyttävämpi kohde kuin joku huvipuisto, jossa saa vain katsella, kun lapset pyörivät laitteissa. Pikkuveli vähän pelkäsi muumeja, jos ne tulivat liian lähelle (kun yritettiin ottaa yhteiskuvaa hahmojen kanssa), mutta muutaman metrin päästä hän katseli niitä oikein mielellään. Monenmoista ihmeteltävää ja tekemistä riitti ja illalla uni tuli osalle jo autossa ennen hotelliin pääsyä.

 

Sunnuntaiaamuna pistäydyimme Ikeaan ostamaan pari juttua uuteen kotiin sekä syömään. Sen jälkeen kiertelimme vielä kauniissa Naantalissa ja sen vanhassa kaupungissa.

  Lapsista tuli taas otettua kuvia vähän joka oven pielessä ja täytyyhän niitä tänne blogiinkin tallentaa. Tytön ihastuttava perhoskuvioinen virkattu mekko sopi hyvin vanhankaupungin ympäristöön. Se on tätini taidonnäyte kolmenkymmenen vuoden takaa.

Olipa kyllä mukava päästä pitkästä aikaa vähän kauemmaksi reissuun. Viime vuodet kun olemme matkailleet vain päiväseltään tässä lähialueella. Vaikka eipä siinä kotiseutumatkailussa mitään vikaa ole, kun kivoja kohteita on monia. Poika on jo toivonut ensi kesäksi tuttuja kohteita eli Stundarsia, Power Parkia ja Keskisen Tivolia.

Jännitimme kovasti viikonlopun säitä, mutta ihan turhaan; lämmintä oli koko ajan ja vain sunnuntaiaamuna Ikeassa ollessamme satoi vähän. Taisimmekin tehdä reissun aivan oikeaan aikaan, kun nyt näyttää ja tuntuu jo niin syksyiseltä ja sateiselta. Toivottavasti saisimme kuitenkin vielä vähän auringonpaistetta ja lämpöä tähän loppukesään! :)

Kesäisissä tunnelmissa

Lähdimme tänään pikkuveljen kanssa heti aamusta hakemaan yökyläläisiä kotiin mummulasta. Olin katsellut säätiedotuksia ja oletin, että päivä on sateinen, mutta mitä vielä! Välillä toki satoi, mutta suurimman osan ajasta oli aurinkoista ja lämmintä. Niinpä pääsimme jälleen uimaan ja nautiskelemaan aurinkoisesta kesäsäästä mummulan kauniissa pihassa.

Äitini oli taas löytänyt useamman minun vanhan mekkoni, jotka ovat nyt juuri sopivia meidän 3-vuotiaalle tyttöselle. Ainakin kolme tätieni virkkaamaa mekkoa on siis tänä kesänä käytössä, kaikki aikoinaan minulle tai siskoilleni virkattuja. Mekot menevät takuuvarmasti säästöön myös tuleville sukupolville. Tänään tytöllä oli päällään vaaleanpunainen ihanuus. <3 Mekon yläosa on virkattu ja alaosa kudottu.

  

Lasten nukutuksetkin sujuivat tänään kuin itsestään, sillä lähdimme ajelemaan kotia kohti vähän ennen nukkumaanmenoaikaa. Tyttö nukahti ensimmäisenä, jo ennen seitsemää, ja pojatkin olivat unessa ennen kuin pääsimme perille. Eipä tarvinnut muuta kuin kantaa kolme suloista nukkuvaa lasta suoraan sänkyihinsä. 


 Tahdon toivottaa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi blogiini! Mukava, kun löysitte tänne! :)

 

Naamiaisissa

Vappu on jo ihan nurkan takana ja meidän perhekerhossa oli eilen naamiaiset. Lapset odottivat päivää kovasti; naamiaispukuja soviteltiin tohkeissaan kotona päälle ja ne pakattiin tarkasti kassiin ennen kerhoon lähtöä. Meillä on kaikille lapsille vasta tasan tarkkaan yksi hankittu roolivaate, joten valinnan vaikeutta ei ollut. Kun olisi enemmän aikaa, niin olisi hauska ommella lapsille uusia roolipukuja, mutta kivoja leikkejä on näillä olemassa olevillakin saatu aikaan.

 Pojalle mahtuu vielä juuri ja juuri aikoinaan synttärilahjaksi saatu palomiespuku. Tyttö pyysi joululahjaksi prinsessapukua ja saikin siskoltani ihanan tyllihameen, kruunun ja taikasauvan. Balettitossuista ja pyörähdyksistä päätellen hän taitaakin olla jotakin prinsessan ja ballerinan väliltä. Ja kyllä, toisessa kädessä tyttö piti ennen kerhoon lähtöä visusti uutta, juuri avattua, hammasharjaansa. 

Pikkuveli peri tytön vanhan Liberolta saadun norsupuvun ja tössötteli kerhossa niin suloisena pienenä norsunpoikasena. Kotona pikkunorsu päätti hyökätä sievän ballerinaprinsessan kimppuun. Näin käy aika usein silloin, kun tyttösellä on päässään jonkin sorttisia suurempia hiuskorituksia tai muita mielenkiintoisia juttuja, niin kuin nyt tämä kruunu. :D

Ilmeisesti prinsessa tönäisi taikoi taikasauvallaan hyökkääjän pois kimpustaan, sillä seuraavana hetkenä norsurukka oli maassa.

 Iloista vappuviikkoa!

Torttuja ja ale-ostoksia

Alkuviikosta leivoin Runebergin torttuja ja ne onkin jo syöty, vaikka Runebergin päivä on vasta huomenna. Torttujen päälle laitoin tällä kertaa vadelmia, kun hilloa ei ollut kaapissa, enkä jaksanut ruveta omista vadelmista sellaista keittelemään. Vadelmat olivatkin raikas piristys verrattuna kaupan äklönmakeaan hilloon.

Alkuviikosta olimme ystävien luona kylässä ja siellä tuli puheeksi, että poika tarvitsisi luistimet. No sieltähän löytyikin heidän pojan pieneksi jääneet luistimet! Olemme nyt käyneet kahtena päivänä luistelemassa tuossa lähijäällä ja poika on hommasta ihan innoissaan. Toisena päivänä ei enää tarvinnut edes kädestä pitää kiinni. Ja äitikin on innoissaan, kun pääsee pitkästä aikaa luistelemaan. Pienenä viiletimme siskojeni kanssa järven jäällä, ja luistelu onkin yksi harvoista urheilulajeista, joista todella tykkään. Viimeksi olen luistellut ennen esikoisen odotusta eli joskus kuusi vuotta sitten. Vauva nukkui koko reissun rattaissa ja tyttökin innostui leikkimään lumipenkassa niin, että saimme pojan kanssa harjoitella aivan rauhassa. :) Arvatkaa vaan, haluaisiko tyttökin luistimet ja nimenomaan vaaleanpunaiset. Mutta enpä ole vielä törmännyt koon 23 luistimiin. Vinkatkaa ihmeessä, jos sellaisia on olemassa!

Tällä viikolla saapui vielä viimeinen Pomp de Luxin -alepaketti. Kyllä nuo -70%:n alet ovat aika huippu juttu! Pikkuveljelle löytyi kivoja housuja ja molemille pojille samanlaiset vaarinpaidat. Isommalle pojalle ei valitettavasti löytynyt enää sopivia kokoja housuissa, vaikka hän olisi niitä tarvinnut.  Tyttö sai myös lisäystä roosaan vaatevalikoimaansa.

Mukavaa Runebergin päivää ja viikonloppua!

Sekalaisia sepustuksia

Heipä hei! Tiistai on meidän perhekerhopäivä, joten pääsimme heti aamusta nauttimaan toisten lasten ja äitien seurasta. Varsinkin näillä mahdottomilla pakkassäillä sitä välillä miettii, että jaksaako lähteä yhtään mihinkään. Onhan siinä oma hommansa saada sekä lapset että itsensä ensin sisävaatteisiin ja jokseenkin siistin näköiseksi, pukea sen jälkeen noille vilukissoille villat, fleecet ja talvihaalarit päälle, pakata koko sakki autoon (toppavaatteet ja turvaistuinten vyöt, kamala yhdistelmä!), ajaa reilun viiden minuutin matka kerhoon ja riisua nämä juuri topatut lapset. Ja kotiin lähtiessä taas pukemiset, riisumiset ja autoonlaittamiset uudestaan! Mutta kerta toisensa jälkeen olen sitä mieltä, että kyllä se kannattaa! Kyllä toisten ihmisten seura vain piristää ja tekee hyvää meidän koko porukalle, kun olemme niin paljon vain keskenämme.

Pikkuveljelle ei kauaa riittänyt pelkkä seisomaan nouseminen ja paikallaan seisominen vaan nyt kävellään jo tukea vasten. Viikonloppuna otimme myös taaperokärryn saunasta esiin (isompien meno äityy kärryn kanssa aina vähän turhan hurjaksi) ja niinpä vain onnistuu meno senkin kanssa. 

Ovatpa muuten ärsyttäviä nämä kovat pakkaset vauvan päiväunien kannalta. Onko kukaan samaa mieltä? Meillä vauva alkoi vasta reilu kuukausi sitten nukkua kaikki päiväunensa ulkona ja se oli kyllä niin näppärää, kun nukkuu pihalla aina vähintään puolet pidempään kuin sisällä. Näillä pakkasilla on ollut pakko nukkua taas sisällä ja kyllä ottaa koville tuo nukahtaminen. No, eipä näitä paukkupakkasia voi kovin kauaa enää riittää!

Tytölle Pomp de Luxin alesta ostamani housut sopivat kuin nakutettu mummun ja papan tuoman Benettonin neuletakin väreihin. Blogin ja käsitöiden lisäksi kauniit lasten vaatteet ovat minulle yksi "harrastus" ja ilon aihe, joka auttaa jaksamaan tätä raskasta rakennusaikaa. Turhamaista tai ei, mutta kyllä se piristää päivää, kun saa pukea aamulla lapset nätteihin vaatteisiin. Ja kyllä sitä piristystä kaivataankin, kun pikkuvelikin on aloittanut yöhulinat eli huutelee pitkin yötä ja samoin tekee tyttö -  edelleen. Näitä huonosti nukuttuja öitä ja muita hankalampia aikoja lasten kanssa sanotaan aina ohimeneviksi vaiheiksi. Voin sanoa, että on aika pitkä tämä "vaihe". Ne kerrat, kun olen viimeisen viiden vuoden aikana nukkunut yöni heräämättä, ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Ovatko meidän lapset vain niin mahdottoman huonoja nukkujia (no isoveli sentään nukkuu) vai onko jonkun muunkin "vaihe" kestänyt vähän pidempään? Tietenkin toivon, että te lukijat siellä nukutte paremmin, mutta onhan se nyt kieltämättä aina lohduttava kuulla, ettei ole ihan yksin ongelmiensa kanssa.

Veljekset kuin ilvekset samanlaisissa Pompin neuleissaan. :)

Iloa viikkoosi!

Juhlia ja jouluista panna cottaa

Meidän viikonloppu piti sisällään monenmoista mukavaa. Perjantai-iltana mies jätti raksahommat väliin ja menimme koko perhe seurakuntamme järjestemään lapsiperheiden joulujuhlaan. Siellä oli joululaulujen ja muutaman esityksen lisäksi ohjelmassa ongintaa, askartelua, kasvomaalausta sekä pipareiden koristelua ja tietenkin syömistä. Mukaviahan tuollaiset juhlat ovat, mutta kun meidän lasten nukkumaanmenoaika on jo heti seitsemän jälkeen, niin eipä noista iltamenoista yleensä ilman jonkin sortin itkua ja kiukkua selvitä.

Perjantaina oli myös minun syntymäpäiväni. Enpä viitsi enää tässä vaiheessa oikein pitää laskua noista kertyneistä vuosista. Ihan sopivasti niitä on, eikä vielä pahemmin aharista! ;) Synttäreitä pääsimme viettämään lauantaina oikein miehen kanssa kahdestaan, kun äitini tuli lapsia hoitamaan. Kävimme kahvilla (kumpikaan emme juo kahvia, joten se leivonnainen on meidän tapauksessa pääosassa "kahvilla" käydessä) ja katsomassa uusimman Bondin. Jotenkin muistelisin, että viimeksi olemme käyneet yhdessä elokuvissa reilu pari vuotta sitten katsomassa silloisen uusimman Bondin. :D Elokuvissa sattui olemaan myös ystäväpariskunta, joka oli myös saanut lapsosensa isovanhempien hoiviin, ja heidän kanssaan jutustelimme vielä teatterin pihassa siihen saakka, kun varpaat alkoivat jäätyä.

Sunnuntaiksi tein jälkiruuaksi jouluista panna cottaa, johon laitoin piparkakun makuista rahkaa. Ohjeen olen ottanut kinuskipäärynä-rahkan kyljestä. Nyt vaihdoin vain rahkan makua. Tämä on tosi hyvä ja helppo panna cotan ohje, josta voi tehdä vaikka minkälaisia variaatioita vaihtamalla rahkan makua. Eikä tämä ole niin mahdottoman rasvainenkaan, kun ei ole aivan kokonaan kermasta tehty. Piparkakkujen lisäksi koristeeksi olisin kaivannut jäisiä karpaloita, mutta niitä ei sattunut pakkasessa olemaan. Tässäpä ohje teillekin. :)

Piparkakku -panna cotta

2 liivatelehteä
2dl vispikermaa
2dl kevytmaitoa 
1/2dl fariinisokeria
1/2tl vaniljasokeria
1prk (200g) Valio maistettua rahkaa Piparkakku

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Yhdistä kerma, maito ja fariinisokeri kattilassa. Kiehauta. Valuta liivatteista vesi. Lisää liivatteet kattilaan. Sekoita, kunnes ne sulavat. Anna jäähtyä hetkisen. Lisää vaniljasokeri ja rahka. Sekoita tasaiseksi. Jaa seos pieniin juomalaseihin. Peitä. Anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia. Koristele. Tarjoa jälkiruuaksi.  
 

 
 

Sunnuntaina olimme myös pojan päiväkerhon kanssa laulamassa lasten kauneimpia joululauluja. Kyllä ei ole helppoa meidän lapsille istua kauniisti kirkonpenkissä, vaikka sitä on yritetty opetella. Ehkä se vielä joskus luonnistuu. Joululaulujen jälkeen nappasin lapsista muutaman kuvan kotona. Minua niin huvittaa, kun ostin tuon tytön 86 senttisen Pompin neulemekon hänen ollessaan reilu puoli vuotta vanha. Silloin olin ensimmäisiä kertoja Pomp de Lux -kutsuilla ja pitihän sieltä tytöllekin jotakin ostaa, vaikka vaatteet olivatkin hänelle vielä aivan liian isoja. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin mekko on hänelle sopiva. :D

Pikkuveli on oppinut viimeisen kuukauden aikana konttaamaan, istumaan ilman tukea ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis piisaa. Palapelin tekeminen ei sentään vielä luonnistu, vaikka kuvasta voisi niin päätelläkin. :D


Ihanaa joulun odotusta!

Välikausivermeet

Havahduin juuri siihen, että on lokakuu ja syksy jo tosi pitkällä! Vastahan oli elokuu ja kesän ensimmäiset kunnon helteet! Aika menee niin nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Jouluunkin on enää alle kolme kuukautta!

Olin alkusyksystä Pomp de Lux -kutsuilla ja ostin ensimmäistä kertaa lapsille softshell-asut välikaudeksi. Aina ennen olen päätynyt ns. kuorihaalareihin tai kuoritakkiin ja -housuihin. Paljon muuta en tämän syksyn Pomp-mallistosta löytänytkään, mutta nämä softshell-kuosit olivat kyllä tosi kauniita ja juuri välikausivaatteille oli nyt tarvetta. 

 

 Tytölle valitsin vaaleanpunaisen kuviollisen softshell-haalarin ja pojalle sinisen meleeratun softshell-takin. Pojan takin kaverina on Kappahlin Proxtec-kuorihousut. 
Uudet välikausivaatteet ovat tosi kauniit ja varmasti mukavatkin. Aina ulos lähtiessä poika kysyy, että "äiti, laitanko sen pehmoisen takin?" ja on iloinen antaessani myöntävän vastauksen.

Hurjan nättejähän nämä Pomp de Luxin välikausivaatteet ovat, siitä ei pääse mihinkään! Ja hintakin on edullinen verrattuna vaikka moniin kuorivaatteisiin. Jos jotakin miinusta pitäisi mainita, niin tytön haalarin hihat ovat todella kapeat! Vaikka haalarissa on pehmeä fleecevuori sisällä, niin kylmemmillä säillä sinne täytyy toki laittaa jotakin normaalien sisävaatteiden päälle. Ohuehkon villatakin hihat sain haalarin alle jotenkuten mahtumaan, mutta esim. fleecetakki ei hihoista mahtunut ollenkaan. Pojan takin hihat ovat vähän väljemmät, eikä samaa ongelmaa ole ilmennyt. 

 

Mukava oli vaihtelun vuoksi kokeilla softshell-pukuja ja näillä pärjäämme ainakin tämän syksyn ja ensi kevään. Tyttö on nyt reilu 86cm pitkä ja koon 92 haalari mahtuu varmasti vielä ensi keväänä, mutta ei ehkä enää sen jälkeen. 110cm pitkälle pojalle otin takin koossa 116 ja hihoja joutuu vähän käärimään. Pitkäselkäisen pojan kanssa käykin usein niin, että on otetettava reilu koko, jotta paitojen ja takkien pituus riittää ja hihat ovat sitten aluksi tosi pitkät. Mutta helpompihan niitä hihoja on kääriä kuin paidan ja takin helmaa saada pidemmäksi.

Tytölle tein taas pari uutta ruusukepipoa ja niistä toinen sopii aika kivasti uuden haalarin kanssa. Haalarit ovat jo noista yksivärisistä kohdista, pyllystä ja polvista, aika likaiset. Vähän jännittää, lähteekö pesussa puhtaaksi. Mutta minua eivät onneksi likatahrat haittaa lasten ulkoiluvaatteissa. Enkä jaksa kurahousujakaan aina vetää lapsille päälle, jos ei varsinainen sadekeli ole. Käyttöönhän nuo ovat tarkoitettu, joten rapa saa vähän roiskua! :)

Syksynraikasta lokakuuta!
 
 

Virkattu laukku ja mekko

Olimme sunnuntaina lasten serkkutyön 3-vuotissyntymäpäivillä. Serkku sai lahjaksi virkkaamani laukun sekä pehmolelun. Vastaavanlaisen laukun virkkasin viime kesänä meidän tytölle. 

Synttäreitä vietettiin lämpöisessä kesäsäässä ja lapset viihtyivätkin suurimman osan ajasta ulkosalla. Välillä käytiin toki herkuttelemassa sisällä. Tytöllä oli juhla-asuna tätini virkkaama kaunis mekko sekä hattu. :)

Nyt suuntaamme talolle miehen seuraksi! :)


Aurinkoa loppuviikkoosi!