keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Virkattu jumpsuit ja kuulumisia

Blogi on taas pitänyt hiljaiseloa jonkin aikaa. Olisihan noita aiheita, mistä postata, kun vain olisi aikaa ja viitsisi niitä tänne päivitellä. On käyty Power Parkissa, mies on purkanut vanhan aitan meidän tontille siirrettäväksi ja on kai sitä taas yksi vanha patakaappikin ostettu. Pikkuveli kasvaa aivan silmissä ja pienimmät vaatteet on saatu laittaa jo aikapäivää sitten kiertoon. 
 
  Mies on palannut isyyslomalta töihin, vaikka suuri osa siitä meni kyllä yhteisestä sopimuksesta tuolla aitan purussa ja talolla. Minä olen yrittänyt selviytyä kotona kolmen lapsosen kanssa ja aikamoista selviytymistä se on välillä ollutkin. Vauva on kaikeksi onneksi edelleen hyvin rauhallinen ja tyytyväinen tapaus, mutta tyttö ja poika eivät sitten päästäkään äitiä aina niin helpolla. Varsinkin nukkumaanmenot ovat olleet illalla välillä varsin mielenkiintoisia tilanteita, kun niistä on pitänyt yksin suoriutua. Nyt nekin ovat kuitenkin alkaneet sujua paremmin ja lasten ja äidin ei enää tarvitse vuodattaa joka ilta kyyneliä.


  
En ole ehtinyt tarttua käsitöihin viime aikoina, ja aitan purun takia talollakaan ei ole mitään ihmeitä tapahtunut viime viikkoina. Siispä tätä postausta varten minun ei ole juuri tarvinnut laittaa tikkua - vai pitäisikö sanoa virkkuukoukkua - ristiin. Pari kuvaa räpsäisin ja siinäpä se. Tätini on virkannut minulle aikoinaan ruskea-valkoraitaisen jumpsuitin. Puku on aikojen saatossa hävinnyt johonkin, vaikka muuten kaikki virkatut ihanuudet on onneksi säästetty minulle. Tätini oli sitten virkannut meidän tytölle samanlaisen suloisen haalaripuvun. Kiitos siitä! :)


Yllä tyttö ja alla minä noin 30 vuotta sitten. :)


Ja loppukevennykseksi vielä heilahtanut hyppykuva!





 Lämpöisiä kesäpäiviä tänne (ja sinne), kiitos!


18 kommenttia:

  1. Kivaa lukea teidän kuulumisia, voimia arkeen!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana jumsuit!!! Tsemppiä sulle sinne kolmen pienen kanssa!

    VastaaPoista
  3. Iiks tää on edelleen niin maailman suloisin mukula!

    VastaaPoista
  4. Pikkuveljeni on nyt kolmikymppinen ja meillä on paljon ikäeroa. Muistan kuinka äitini virkkasi hänelle samanlaisen kokoasun ja se oli aivan ihana. Väreinä veljeni asussa oli valkoinen ja vaaleankeltainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, olipas mukava, että sinullakin oli kiva muisto tästä haalarista! :)

      Poista

Kiitos! Viestisi ilahduttaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...