tiistai 1. syyskuuta 2015

Syyskuulumisia

Elokuun helteet jäivät taakse ja syyskuu alkoikin heti kovin syksyisellä säällä. Lapsillekin sai pukea tänään aamu-ulkoiluun jo välikausipuvut päälle. Vaikka syksy tekee tuloaan, niin tämän postauksen kuvat ovat vielä kesän viimeisten hellepäivien mummulavierailuilta ja osa kotoakin. Kuva sieltä, toinen täältä, ja teksti ei välttämättä liity kuviin pätkän vertaa, mutta eipä anneta sen häiritä. :)



Nyt on kolmas raksakesä takana ja toivon mukaan ensi kesä on jo vähän erilainen. Haaveilen yönylireissusta johonkin kivaan kaupunkiin koko perheen kesken ja siitä, että miehen tultua töistä kotiin voimme pakata rantakassin ja lähteä koko perhe uimaan. Viime kesinä kun olemme tehneet lähinnä päiväreissuja lähiseudulle ja uimaankaan emme ole päässeet kuin mummuloissa käydessämme, ettei kallisarvoista raksa-aikaa mene hukkaan. 

Ensimmäiset puolitoista vuotta raksa-aikaa ja sen tuomaa "yksinhuoltajaelämää" sujui melko kivuttomasti, vaikka lapset olivat silloin tosi pieniä. Kun aloin vuosi sitten odottaa kovasti toivottua pikkuveljeä, niin raskausvaivat yhdistettynä taaperon ja leikki-ikäisen hoitoon ja se ainainen miehen odottelu raksalta kotiin alkoivat tuntua aika suurelta haasteelta. Tuntuu, että siitä lähtien olen vain odottanut kärsimättömänä muuttopäivää, joka ei vieläkään ole tiedossa, osaamatta täysin nauttia tästä hetkestä.



 Pikkuveli on onneksemme edelleen todella helppohoitoinen vauva ja tuo isosiskonsa ja -veljensä tavoin hurjan paljon iloa elämääni.  Mutta vaikka lapset olisivat kuinka ihania, niin ei tämä kolmen lapsen hoitaminen ja siihen päälle tämän nykyisen, viidelle hengelle liian pienen, huushollin huoltaminen yksin käy ihan käden käänteessä ja tuosta noin vaan. Useammin kuin kerran olen itkenyt miehelle, että miksi ikinä rupesimmekaan rakentamaan taloa. Eihän tämä rakennusaika mitään helppoa ole ja tiesimme sen kyllä hommaan ryhtyessämme. Emme vain osanneet arvata, että alakerran saattaminen muuttokuntoon kestää näin pitkään. Luulenpa kuitenkin, että kunhan pääsemme muuttamaan kauniiseen kotiimme, ei tällaisia kysymyksiä enää tule mieleenkään, ja varmasti tämä raskas rakennusaikakin unohtuu ajan myötä.

Henkisesti on tosi raskasta, kun tietää, että jonkinlainen helpotus on luvassa muuton jälkeen, mutta ei ole tarkkaa tietoa, milloin muutto tapahtuu. Suurin kaipaamani helpotus on se, että kun mies tulee töistä, hän ei lähde mihinkään, vaan jää kotiin. Edelleen hän luultavasti vaihtaa monena päivänä raksavaatteet päälleen, mutta suuntaa korkeintaan yläkertaan tai ulkorakennusten pariin rakennuspuuhiin ja on tarvittaessa käytettävissä, ja saamme koko perhe olla yhdessä. Muuton jälkeen ei enää mene turhaa aikaa raksalle siirtymisiin ja rakennustahtikin saa hidastua, jolloin vapaapäiviä voi pitää enemmän. Ehkäpä saan myös uudessa kodissa jotain tolkkua tuohon kodin siistinä pitämiseen, kun viimeistään yläkerran valmistuttua säilytystilaa on huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä. Tiedän, etten ole mikään himosiivoaja ja puhtaanapidon ammattilainen, mutta jospa se sisäinen siivoaja minussa nousisi pintaan, kun on kaunis koti, jota pitää siistinä. Toivossa on hyvä elää.  ;) 

Uskon, että kun tähän asti on selvitty, niin näistä viimeisistä kuukausista - kuinka monta niitä sitten ikinä lieneekään - selvitään vaikka päällä seisten, ja muutto on joka tapauksessa lähempänä, kuin koskaan ennen. :)



 Mukava, mutta hektinen raksakesä on nyt takana ja arki on taas koittanut kerhojen alkamisen myötä. Poika aloitti uudessa päiväkerhossa tulevan kotimme lähettyvillä ja käy siellä pari kertaa viikossa. Lisäksi käymme lasten kanssa seurakuntamme perhekerhossa. Vaikka itse viihdyn tosi hyvin kotona, enkä kaipaa liikaa menoja, niin kyllä nämä muutamat säännölliset menot viikossa ovat mukavaa vaihtelua tähän kotona oloon. 


Yhtenä päivänä teimme lasten kanssa omasta lapsuudestani tuttuja kaakaokaurapalleroita. Lapset olivat aivan onnessaan kun saivat kerrankin syödä taikinaa lähes mielin määrin, kun näitä palleroita ei paisteta ollenkaan. Eivät ehkä näytä mitenkään erityisen herkullisilta, mutta valitettavan hyviä kyllä olivat. Vanha Arabian lautanen on kirpparilöytö.




 
Mukavia alkusyksyn päiviä sinulle! 




16 kommenttia:

  1. Niin nättejä kuvia näteistä lapsista.. Ja vaikka ei kuulosta mukavalta arki nyt, niin kiva kun jaksat kirjottaa siitä, ehkä jo sekin tuo helpotusta. Voimia teille, ihan takuulla ottaa voimille! Toivottavasti muutto on nopeammin kuin uskottekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Joo, mä oon sitä mieltä, että näitä elämän ikäviäkin asioita voi jakaa myös blogissa. Usein blogit on täynnä kauniita kuvia ja tekstistäkin saa kuvan, että kaikki on aina niin ihanaa. Ehkä joillakin onkin, mutt ei meillä vaan. Välillä on siis paikallaan kirjoitella tällaisia ei niin auvoisia postauksia. :)

      Poista
  2. Voimia sinne teille! Meillä on aika vastaava tilanne... Vuosi sitten muutimme vanhaan Kouluun jossa nyt asumme yläkerran kolmiossa, jonka pintaremppasimme viime kesänä. Alakertaan olisi tarkoitus remontoida isompi asunto, jossa tilaa on riittämiin, joskin nytkin mahdumme asumaan ihan kivasti. Vuosi on kulunut pikkuhiljaa remppaillen, perusparannuksia tehden ja pihaa raivaten... Sama tilanne, että yhtään ei tiedä milloin se alakerta valmistuu, koko ajan kuitenkin tapahtuu jotain. Ensin pitää kuitenkin tehdä tarpeellisempia juttuja kuten esim. katto. Itse olen hoitovapaalla kohta yksivuotiaan nuoremman kanssa ja hiukan yritän itsekin tehdä maalaushommia, kun pieni nukkuu. Vaikka hitaastihan ne minun hommat etenee... Plussaa kuitenkin on juurikin se, että asutaan remonttikohteen kanssa saman katon alla, jolloin siirtymisiin ei mene aikaa ja huolto pelaa helposti, joskin kokoaika on remontti mielessä kun aivan sen keskellä asutaan... Mutta lopputulos palkitsee varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! :) Ei se rempan keskellä asuminenkaan varmasti helppoa aina ole. Hankala päästä edes hetkeksi "lomalle" raksasta. Kovasti voimia myös teidän mielenkiintoisen kuuloiseen projektiin ja mukavaa syksyä! :)

      Poista
  3. Voi, kuullosti niin tutulta nuo raksamietteesi <3 Meillä meni kanssa monta kesää, ettei sen kummemmin käyty missään kun piti rempata ja rempata... Tai oikeastaan muutama eka vuosi meni kokonaan rempaan. Vapaa-aika oli suorastaan tuntematon käsite; miehellä kun kaikki aika meni siihen remppaan ja itsellä kodin ja lasten hoitoon. Nyt ollaankin sitten tänä ja viime kesänä päästy vähän lomailun makuun ja ai, että se on tehnyt hyvää. Rehellisesti sanottuna meillä on jäänyt tänä kesänä kaikki talon viimeistelyt tekemättä kun ollaan vaan oltu, mutta on se ollut sen arvoista ja ehtiihän sitä vaikka ensi vuonna :) Tsemppiä ja jaksamisia sinne!! Se on sitten valtavan palkitsevaa kun paikat valmistuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eerika! <3 Varmasti on tehnyt hyvää jättää remppahommat välillä tauolle ja tehdä ihan muita juttuja perheen kanssa. Sitä minäkin odotan, että muuton jälkeen ei ole enää niin kamala kiire, ja voi välillä vain huilia ja nauttia uudesta, joskin vielä keskeneräisestä, kodista. :)

      Poista
  4. Paljonpaljon voimia arjen pyörittämiseen!!

    VastaaPoista
  5. Uskon, että raksa-aika on henkisesti raskasta aikaa. Varmaan molemmille. Minusta ei olisi raksa-ajan yh:ksi.. Vanhan talon remppaamisessa on ollut ihan riittävästi haastetta meidän perheelle. Paljon voimia raksa-aikaan, toivottavasti loppu häämöttää pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raisa! Vanhan talon remontointi on varmasti myös hurjan haastavaa ja voimia vievää! Toivotaan, että muutto koittaisi pian! :)

      Poista
  6. No onneksi otat silti kuvia, niin jälkeenpäin voit antaa ajan kullata muistot :) Jälkikäteen sitten ihailla söpöjä lapsia, jos nyt ei riitä energia. Voimia ja tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina! <3 Eiköhän se aika tosiaan kultaa muistot aika kiitettävästi :)

      Poista
  7. Paljon voimia! <3 Ymmärrän niin täysin samaisen kokeneena. Se tunne on uskomaton kun ei mies enää lähekään raksalle vaan jää siihen kotiin tekeen niitä raksahommia. 5v on rakennettu ja edelleen osittain talo kesken, jokainen pienikin palanen joka valmistuu tuntuu niin ihanalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Silja! <3 Teillä onkin tosi pitkä projekti menossa! Voimia myös sinne! Voin vain kuvitella, miten ihanaa on sitten, kun päästään muuttamaan ja ollaan kaikki taas saman katon alla muutakin kuin vain yöt! :)

      Poista
  8. Pitkän blogitauon jälkeen takaisin lueskelemassa kuulumisia. Ensin suuren suuret onnittelut pikkuisesta <3 Aikalailla samanikäinen löytyy täältäkin, vauva täyttää ensi viikolla 3kk :)
    Tsemppiä arjen pyörittämiseen, kolmen pienen kanssa varmasti haastavaa ja raksa siihen vielä lisäksi. Muutto uuteen kotiin toivottavasti palkitsee ja saa unohtamaan tämän raskaan vaiheen elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Paljon onnea myös sinne uudesta vauvasta! :)

      Poista

Kiitos! Viestisi ilahduttaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...