Viikonloppu!

Eilen riitti taas menoa ja meininkiä mammapiirissä. Piiri pidettiin tällä kertaa meidän kotona ja ensimmäistä kertaa kaikki kahdeksan mammaa olivat paikalla, lapsineen tietenkin. Kyllä nousivat desibelit välillä aika korkealle, kun kahdeksan naista ja 13 lasta yrittivät kaikki saada äänensä kuulumaan! Mukavaa oli, mutta myönnettäköön, että kun talo tyhjeni ja poika meni päiväunille, niin pitkästä aikaa annoin itsellenikin luvan nukkua päiväunet. 

Mokkapaloja viikonlopuksi

Illalla kävin vielä kahden ystäväni kanssa syömässä ulkona. En muista, milloin olisin viimeksi ollut jossakin muualla kuin kampaajalla ilman poikaa tai miestä. Hyvää teki puhua naisten juttuja, vaikka vähintään puolet meidän aiheista liittyi kyllä lapsiin. Pari tuntia siinä vierähti hyvässä seurassa herkullista ruokaa nauttien ja kotiin palatessa oli ihana kuulla, että poika oli viihtynyt hienosti isin kanssa. Lähtiessäni pojalla oli nimittäin vähän itku kurkussa, niin vähän olemme olleet erossa toisistamme. Sain onneksi iloisen hymyilevän pojan syliini ja heti piti laittaa poski poskea vasten ja halia, kun äiti tuli takaisin. Mies oli taas vaihteeksi syöttänyt pojalle jättiannoksen mämmiä ja sen kyllä huomaa näin jälkeen päin. Ihan muutamat ylimääräiset kakkavaipat on vaihdettu sen ansiosta. :D

Poika löysi kaapista vähän välipalaa

Miehen ystävä edellisestä kotikaupungistamme tuli tänään ja viipyy ainakin huomiseen. Hän toi pojalle hienon auton, jolla onkin ajeltu koko ilta. Minulle ja miehelle hän toi raksahanskat! Niitä tullaan varmasti tarvitsemaan, kun pääsemme jo lähiaikoina haaveemme kimppuun. Tästä lisää heti, kun muutama asia vielä varmistuu. :) Viikonloppusuunnitelmiin kuuluu ainakin huominen konsertti, jossa laulaa ja soittaa ystäviämme. Odotan innolla! Luultavasti aloitamme myös grillikauden!

 Keväistä viikonloppua!

Lukemista

Olen ollut pienestä pitäen kova tyttö lukemaan. Yli kymmenen vuoden ajan kirjoitin ylös jokaisen lukemani kirjan (vielä ihan aikuisenakin) ja parhaina vuosina meni yli kirja per viikko. Näistä listoista on myös kätevä katsella myöhemmin, mitä on tullut luettua, ja parhaat voi sitten lukea uudestaan usean vuoden tauon jälkeen. 

Ennen miestä ja lasta saatoin viettää suuren osan päivästä hyvän kirjan seurassa ja uppoutua kuin toiseen maailmaan. Enää se ei vain mitenkään ole mahdollista. Varsinkin pojan syntymän jälkeen on lukeminen jäänyt harmillisen vähäiseksi. Pojan päiväunien aikaan on aina niin monenlaista hommaa, että ei siinä kerkiä montaa sivua lukemaan. Tai kyllähän kolmessa tunnissa hyvin ehtisi, jos vain päättäisi välillä jättää kotityöt ja netissä roikkumisen ja ottaisi kirjan käteen. Aina minulla on kuitenkin työn alla yksi tai kaksi eri  tyyppistä kirjaa, joita luen sitten rauhalliseen tahtiin. Jospa kesällä ehtisi taas lukea enemmän!

Historialliset romaanit ovat kiehtoneet jo useamman vuoden ajan. Historia oli vielä lukioaikoina inhoamieni aineiden joukossa, mutta hyvän romaanin muodossa onkin paljon mielenkiintoisempaa tutustua eri maiden historioihin ja kulttuureihin. Tällä hetkellä luen Laila Hirvisaaren kirjaa "Minä, Katariina", joka kertoo 1700-luvulla eläneestä Venäjän Keisarinnasta. Vähän erilainen, kuin mihin olen tottunut, mutta lukemisen arvoinen ehdottomasti. Olen tykännyt myös Kaari Utrion  ja Enni Mustosen romaaneista. Mukaansa tempaavaa kuvausta eri aikakausilta Suomesta.

Jane Austenin kirjat ovat ehkä kuitenkin niitä kaikkein rakkaimpia, varsinaisia kestosuosikkeja! Hänen kirjojaan voisin lukea aina uudestaan ja uudestaan. Niin romanttisia!  Jostain syystä Austenin kirjoja ei kuitenkaan löydy omasta kirjahyllystä, vaan olen aina lainannut ne kirjastosta. Hänen kirjoihinsa perustuvat minisarjat ja elokuvat ovat kyllä löytäneet tiensä dvd-valikoimaani. Uppoaako muihin tällainen ihanan vanhanaikainen romantiikka?

Ulkoilua

Poika on ihan vasta viime viikkoina innostunut ulkoilusta. Hän suostui viimein ruveta kävelemään ulkokengillä ja samalla avautui kuin uusi maailma. Nyt tutkitaan jokainen vastaan tuleva viemärikaivo, lätäkkö ja roska ja kävellään leikkipuistossa ees taas. Hurja liukumäki äidin sylissä oli myös jättimenestys. Välillä poika kaatuu naamalleen kuraan, mutta sekään ei yleensä haittaa, kunhan vain äiti pyyhkii nopeasti naaman ja pääsee jatkamaan tutkimusretkeä. Ihan tuossa meidän kodin vieressä on kiva leikkipuisto, mutta ihmettelen, miksei siellä koskaan näy ketään muita. Kyllä tässä lähistöllä kuitenkin pitäisi muitakin lapsiperheitä asua. Missäköhän kaikki muut sitten ulkoilevat?

Ostan yleensä pojan sisävaatteet edullisesti H&M:ltä, Lindexiltä ja KappAhl:sta, koska ne miellyttävät eniten silmääni ja ovat minusta aivan tarpeeksi kestäviä. Kalliit merkkivaatteet eivät niinkään houkuta. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin nyt kuitenkin ostamaan pojalle Ticketin välikausihaalarin, koska en löytänyt muilta haalarinvalmistajilta tarpeeksi kivan näköistä haalaria. Onneksi lastenvaateliikkeestä ei enää löytynyt sopivaa kokoa, sillä sain haalarin lopulta netistä huomattavasti edullisemmin. Varmasti oli kestävä ja laadukas ostos. Viime kesänä H&M:ltä ostettu pipo sopii aika hienosti haalarin väreihin.

Vau, mikä kone!

Harmaasta säästä huolimatta ihanaa viikonloppua!

Kevättä keittiössä

Kevät on tuonut keittiöömme ripauksen vaaleanpunaista. Tykkään vaaleanpunaisesta sekä vaatteissa että sisustuksessa todella paljon. Oikea kestosuosikki! Kyllä tässä keväistä piristystä kaivataankin, kun ulkona sataa lunta.

Nettikaupasta ostettu sinkkiruukku sai koristuksekseen pitsinauhan ja valkoisia helmililjoja.

Elämäni ensimmäinen Green Gate -tuote, kaunis keittiöpyyhe.

Valkoinen leipäkori, pitsiliina ja teerasia ovat Marjamäen pajutilalta. Sinne täytyy taas kesällä ehdottomasti päästä. Ihastuttava sisustuspuoti ja kahvila pajutilan maalaismaisemassa.

 Metallinen talouspaperiteline on sekin nettikaupasta.

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille keväistä mieltä!

Tuunattu jakkara ja mammailua

Minun ja pojan arki on ollut tähän asti aika rauhallista. Kotona oleilun lisäksi olemme ulkoilleet jonkin verran, käyneet silloin tällöin kaupungilla ja kerran viikossa avoimessa päiväkodissa leikkimässä. Seurakunnan perhekerhossa kävimme myös syksyllä, mutta se jäi, kun poika nukkui aina siihen aikaan päiväuniaan. Täytyisi kyllä ottaa uudestaan ohjelmistoon!

Nyt arkemme on saanut ihanan uuden piristyksen! Aloimme nimittäin tavata viikottain mammaporukalla ja kokoonnumme vuorotellen toistemme koteihin. Lapset saavat leikkiä yhdessä ja äidit jutella omiaan kahvin ja teen lomassa. Eilenkin meitä oli aamupäivällä menossa mukana seitsemän mammaa ja yhdeksän lasta. Osan äideistä tunsin tai tiesin ennestään ja loppuihin minulla on ollut nyt ilo tutustua. Tosi mukavaa syventää vanhoja tuttavuuksia ja saada myös uusia, kun olemme vasta syksyllä muuttaneet paikkakunnalle. Pojallekin tekee hyvää saada touhuilla toisten lasten kanssa ja nähdä uusia paikkoja. :)

Sitten vähän tuunailua. Edellisessä asunnossa asuessamme tarvitsimme jonkun paikan tietokoneen modeemille ja kotipalvelimelle. Paikan piti olla poissa näkyvistä ja siellä täytyi ilman kiertää, etteivät koneet kuumene liikaa. Emme keksineet mitään muuta järkevää ratkaisua kuin tämän kamalan Ikean kannellisen jakkaran:

Kuva Ikean sivuilta

Tällaisena en tietenkään sitä kotiimme halunnut, joten se oli tuunattava paremmin katsetta kestäväksi. Suunniteltuani jakkaran uuden ilmeen delegoin näppärästi kaiken käytännön työn miehelleni ja äidilleni. :) Mies maalasi valkoisella spraymaalilla jakkaran puuosan sisältä ja ulkoa valkoiseksi. Äitini taas päällysti froteekannen superlonilla ja kauniilla kankaalla, joka on peräisin tyynynliinasta. Ainakin minun silmääni jakkaran uusi ilme miellyttää kovasti! Tässä lopputulos:

Taas on viikonloppu edessä, ihanaa! Säät eivät taida valitettavasti tänä viikonloppuna oikein suosia. Mies kovasti meinasi, että käydään vielä viimeisillä hiihtolenkeillä, mutta minulle kyllä jo riittäisi tältä keväältä. Joka tapauksessa rauhallinen ja rento viikonloppu luvassa. :)

Rentouttavaa viikonloppua sinulle!

Paluu arkeen

Palasimme eilen illalla kotiin pääsiäisen vietosta. Olimme molemmissa mummuloissa ja touhua riitti. Poika oli niin innoissaan ihmisistä, sedän ja tämän vaimon kissasta ja kaikesta menosta ja meiningistä, että unohti vallan pyytää joka välissä maitoa, niin kuin hänellä on kotona tapana. Yöllä en ole reiluun kuukauteen enää antanut maitoa, mutta päivällä poika on sitten vaatinut rakkainta ravintoansa varmasti kymmenen kertaa. Monesti hän kyllä unohtaa maidon, kun vain saa hänen huomionsa kiinnittymään johonkin muuhun. Nyt imetyskerrat vähenivät huimasti, ja toivottavasti tämä on pysyvä muutos. Olisi kyllä ihanaa, jos poika itse vähentäisi kertoja, niin ei tarvitsisi häntä kovasti itkettää.  Onhan se aika hölmöä imettää yli vuoden vanhaa taaperoa yhtä usein, kuin pientä vauvaa. Kesään mennessä olen ajatellut lopettaa imetyksen kokonaan. Toivottavasti poika on samaa mieltä asiasta.

Tätini olivat järjestäneet pääsiäiskokon pojan isomummulaan. Se on joka vuotinen perinne, ja itse olen ollut kokolla ihan pienestä pitäen. Nyt poikakin pääsi sitten seuraamaan elämänsä ensimmäistä pääsiäiskokkoa. Hienosti poika viihtyikin kokkoa ihmetellen. Intoutui jopa kävelemään ulkona kengillä, mikä on aiemmin aiheuttanut pojassa suurta ahdistusta, vaikka hän sisällä kulkee välillä melkein juosten. Ja pitihän sitä makkaraakin saada maistaa, kun kaikki muutkin tuota herkkua söivät. Hyvää oli!

Eilen oli pojan nimipäivät ja hän sai mummulta ja papalta ambulanssin. Autot ovatkin alkaneet kiinnostaa poikaa valtavasti sen jälkeen, kun mies osti hänelle hienon puisen kuorma-auton.  Poika laittaa lego-eläimiä auton kyytiin ja päristelee mallikkaasti ajellessaan. Myös traktori- ja kuormuri-kirjoja on luettu kovasti. Poika haluaisi kovasti, että kerron hänelle kirjojen moottoriajoneuvoista, mutta äidin tietämys tästä aihepiiristä on vähän suppea. "Vihreä traktori" ei tunnu pojalle riittävän, vaan hän odottaa kovasti kuulevansa muutakin informaatiota. Minä sitten yritän parhaani mukaan selitellä, että tämä on kai John Deere -traktori ja nuo tuossa ovat moottori ja pakoputki. Nämä osaan ihan vain sen ansiosta, että seurasin vierestä, kun mies luki samaa kirjaa pojalle. Niin ihana seurata pienen taaperon kehitystä ja touhuja. Vastahan hän oli pieni vauva ja nyt jo leikkii autoilla ja on kiinnostunut isojen poikien jutuista.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Lipasto pääsiäisasussa

Valkoinen lipastomme sai jo pari viikkoa sitten uudet koristeet pääsiäisen kunniaksi. Paljon muuta pääsiäiskoristusta meillä ei tänä vuonna olekaan. Ohran laitoin kyllä kasvamaan ja hienosti onkin kasvanut talouspaperin päällä. Yleensä meillä ei näy juurikaan keltaista, mutta se tuo kyllä ihanan keväisen tunnelman.

Lasipurkki sai sisälleen valkoisia höyheniä.

Sinkkiruukkua koristavat narsissit.

Ystävältäni saamani hempeän keltainen kynttilä sopii hyvin pääsiäiseen. Pieneen risuista tehtyyn pesään laitoin linnunmunan näköisiä suklaarakeita. Täytyy myöntää, että nuo suklaarakeet ovat suuri heikkouteni. En vain voi vastustaa niitä! Onneksi niitä ei ole koko vuotta kaupoissa saatavilla.

Lähdemme huomenna aamulla ajelemaan kohti mummulaa, ja mummuloissa kuluukin meidän pääsiäinen aina maanantai-iltaan saakka. Pääsiäinen on meidän perheelle hyvin tärkeä juhla. Tuleviin päiviin kuuluu toivottavasti rentoutumista, ulkoilua ja käsitöitä, pääsiäisen todellista sanomaa unohtamatta!

 Oikein hyvää pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

Viikonloppuhulinoita

Mies täytti perjantaina pyöreitä ja kakkuhan se oli taas leivottava. Ja tämä mies kun on kyseessä, niin ei oikein ole muita vaihtoehtoja, kuin kermakakku. Mitä enemmän kermaa, sen tyytyväisempi mies on. :) Aika makoisa lakkakermakakku siitä tulikin: mehevä ja kerrankin sopivan kostea. Meillä ei mitään supermegajuhlia pidetty, miehen vanhemmat kävivät kakulla ja pojan uusia taitoja ihastelemassa. Lahjan paketoin pojan maalaamaan paperiin. Ei ollut kyllä ihan helppo homma saada 1-vuotiasta maalaamaan. Pensseli olisi mennyt mieluummin suuhun kuin paperille. No saatiinhan paperiinkin lopulta muutama väriläiskä.

Lauantaina haimme loput kuusi jugend-tuolia ja samalla reissulla vierailimme pitkäaikaisimman ystäväni ja hänen perheensä luona. Olemme olleet ystäviä ihan vauvasta lähtien ja kuin paita ja peppu ala- ja yläasteen ajan. Nykyään näemme aika harvoin, mutta aina on yhtä helppo jutella ja jatkaa siitä, mihin on edellisellä kerralla jääty. Kyllä oli taas mukava vaihtaa kuulumisia ja syödä ystäväni leipomia ihania herkkuja. Heillä on 2,5-vuotias poika, ja mukavastihan meidän pojat jo tutustuivat ja touhua riitti.

Sunnuntaina kävimme Pytinki-rakennusmessuilla kiertelemässä.  Useampi tunti siinä vierähti. Menimme messuille tarkoituksella pojan päiväunien aikaan. Taisi mennä kuitenkin ainakin tunti, ennen kuin poika nukahti rattaisiin, kun oli niin monenlaista mielenkiintoista katseltavaa. Jotakin edistystä saimme aikaan myös meidän talohankkeen suhteen. Teimme nimittäin messuilla varauksen yhdestä tontista! :) Johan sitä on useampi vuosi etsittykin.

Jotakin vanhaa

Lupasin laittaa kuvia löytämistämme vanhoista huonekaluista, joten tässä niitä tulee. Mies löysi netistä ihanan vanhan etelä-pohjalaisen kehdon ja ihastuttiin siihen molemmat heti. Kehdon jalakset ovat jännästi pituussuunnassa, kun ne yleensä ovat poikittain. Luultavasti maalaamme kehdon kesällä jollakin valkoisen sävyllä tai sitten jollakin läpikuultavalla vaalealla vahalla. Katsotaan, mikä olisi hyvä ratkaisu. Onhan se tuollaisenaankin hieno, mutta tykkäämme vaaleasta kuitenkin enemmän. Kehto saa olla nyt aluksi kauniina koristeena makuuhuoneessamme, mutta toivottavasti se tulee joskus vielä käyttöönkin.

Samasta paikasta hankimme myös kaikkiaan 13 jugend-tuolia. Ensin ostimme vain 7 tuolin sarjan, mutta päätimme sitten varata vielä kuusi tuolia lisää, kun olivat lähes täysin samanlaisia, kuin tuo toinen sarja. Onpahan sitten kahdeksan hengen pöytään tarpeeksi tuoleja ja vielä jää muutama ylikin. Nykyiseen asuntoomme kaikki tuolit eivät kyllä todellakaan mahdu. Itse olisin ehkä tykännyt vähän koristeellisemmista tuoleista, mutta tykkään kyllä näistäkin kovasti. Sanoin miehelle, että voimme sitten etsiä jonkun koristeellisemman pöydän, mutta kuulemma ei voi eri tyylejä sekoittaa, jos antiikkia arvostaa. Katsotaan sitten, minkälaiseen pöytään päädymme. :) Näistä tuoleista muutama on sen verran hyvässä kunnossa, että saivat jäädä sisälle ja loput joutuvat varastoon odottamaan kesää. Kesällä kunnostamme tuolit ja maalaamme uudestaan. Osasta on maali rapissut aivan täysin.

Tänään suuntaamme vielä pojan kanssa taaperomuskariin. Haimme muskaripaikkaa jo syksyllä, mutta saimme neljännentoista varasijan. Nyt sitten viimein oli paikka vapautunut, joten loppukevääksi pääsemme lauleskelemaan. Kotona kyllä laulamme myös paljon, mutta pojalle ja äidillekin tekee hyvää päästä välillä ihmisten ilmoille. Muskarin jälkeen alkaakin sitten viikonlopun vietto. Kaikenlaista menoa ja meininkiä luvassa tälle viikonvaihteelle.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Pieniä peittoja

Viikonloppu meni mukavasti mummulassa. Poika halusi koko ajan kiivetä mummulan portaita ylös ja alas ja vieläpä tasa-askelin. Toki joku piti aina käsistä kiinni. Oli siinä vahtimista, kun portaiden päissä ei ole portteja. Muutaman kerran hän ehti jo itsekseen kiivetä pari askelta ylös, ennen kuin joku kerkisi hätiin. 

Poika on aika mahdoton äidin poika nykyään. Mummulassakin hän rupesi itkemään, jos minä hävisin näköpiiristä. Välillä hän saattoi leikkiä ihan kivasti muiden kanssa, mutta jos satuin toisesta huoneesta sanomaan jotakin, niin heti tuli itku, kun muisti, että äitikin on olemassa. Kävimme myös katsomassa minun pappaani eli pojan isopappaa, joka on jo yli 90-vuotias. Hän kyselee aina, milloin poika tulee taas käymään, ja pyrimmekin käymään aina kun vain olemme siellä päin. Pappa tykkäisi istua pojan lähellä ja pitää pienestä kädestä kiinni, kun ei näekään enää kovin hyvin, mutta liikkuvainen poika ei malta kovin kauaa istua paikoillaan. Varmasti se pienikin hetki on kuitenkin papalle tärkeä.

Haaveilen  parisängyn valkoisesta, virkatusta sängynpeitosta, itse tehdystä tietenkin. Tällä hetkellä en kuitenkaan sellaiseen hommaan jaksaisi millään ryhtyä. Ehkä sitten joskus parinkymmenen vuoden päästä. :) Vauvoille ja vähän isommillekin lapsille on niin mukava tehdä peittoja, kun niiden ei tarvi olla kovin isoja. Poikaa odottaessani kudoin ja virkkasin useamman peiton. Mikään niistä ei ole tehty millään valmiilla ohjeella vaan ovat syntyneet ihan omasta päästä ja malleja yhdistelemällä. 

Vaaleansinisen päiväpeiton virkkasin isoäidinneliöistä. Tein sen yksivärisenä, kun en yhtään tykkää lankojen päättelemisestä. Olisihan siihen voinut valkoista ja beigeäkin laittaa, mutta olen kyllä ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun. Peiton reunan viimeistelin nirkkoreunuksella. Peiton koko on aikalailla 60x120cm eli juuri sopiva pojan pinnasänkyyn. Lankana on SandnesGarnin Mandarin petit.

Ihanan pehmeästä vaalean ruskeasta Novitan Miami-langasta kudoin tosi käytännöllisen peiton. Tätä "ainaoikein"-kudottua peittoa käytettiin paljon lattialla makoiluun pojan ollessa pieni ja se on ollut lukuisia kertoja myös kevyenä vaunupeittona ja on edelleen. Tähän virkkasin valkoisesta Miamista koristereunuksen. Peiton koko on 70x100cm.

Kolmas peitto on valkoisesta Miamista ruutukuosilla kudottu ja kooltaan noin 55x80cm.